Aiempien ketjujen inspiroimana mietin miten kukin toteuttaa perinteitä?
Lapsuudenkodissani oli joulut, pääsiäiset, vaput ja juhannukset niinkuin olla piti tai oli ennenkin ollut. Kaikkine lisukkeineen: joulukuuset, rairuohot, pallot/huiskat, koivut. Se mikä fiilis kulloinkin oli, on taas eri juttu. Tai ehkäpä juuri siksi, minulla ei enää ole mitään ko. rekvisiittaa. On joskus ollut, kun olen kovasti "yrittänyt leikkiä kotia ja olla kunnon vaimo/äiti, tyttöystävä, miniä".
Viisi viimeistä joulua olen ollut tyttäreni kanssa ulkomailla. Ehkäpä sekä lapsuuden että aikuisuuden ko. juhlamuistot ovat sellaisia, että oikaisen juhlapyhät. Toisaalta olen sen verran laiskansorttinen, etten viitsi kauheasti vaivautua leipomuksin tai muuten.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En minäkään halua joulua juhlia, se on pakkopullaa. Ja ilmapalloja inhoan, koska niistä tulee sairaalan lastenosasto mieleen. Mutta ostan niitä ilmapalloja kuitenkin lapsille, kun ne tykkää, ei mun tarvitse tykätä. Muuten juhlin kyllä vappua ja olen koko aamun soitellut vanhoja työväen lauluja.
vastannut niihin muihin aloituksiin?
enkä tiennyt, että täällä on aikaraja?
joitakin aloittajia vain kyrsii kun heitä käytetään hyväksi. Sama kuin nyt on kysymys laittomasta kopioinnista.
ollaan olevinaan fiksuja kun on idea saatu joltain toiselta. Ja "unohtuu" mainita idean isä.
etten loukkaa kenenkään copyrightia, laitankin, että ajatukseni ovat saaneet kimmokkeen aikaisemmista ketjuista!
musiikkiakin. Sanoja voi laittaa peräkkäin, ja nuottejakin, mutta ajatus ja sen tunne on uniikki, ja sen varastaminen on rumaa.
Luulen tietäväni, että artikkelien, tiedejulkaisujen, tutkielmien ja väitöiskirjojen liitteenä on aina lähdeaineisto nimillä ja sivunumeroilla. Luulen myös nyt olevani vapaalla, enkä tekeväni töitä - ainakaan en tästä laskuta. Joten kirjoittelen vapaamuotoisesti. Mutta kuinka monta sivua taaksepäin, pitää lukea ketjut ja viitata kuhunkin kirjoittajaan? Minä en edes ole olevinani fiksu, mutta fiksuna ihmisena HTZA varmaan valottaa meitä muitakin, vaikka ihan ikiomalla aloituksella ko.asiasta.
sinun aloituksia.
on viimeiset 15 vuotta ollut parvekkeen siivoaminen kesäkuntoon. Vappuhan on työn juhla, siis juhlistan sen työllä. Tänä vuonna on kevätflunssa heikentänyt tai laiskistanut mua, joten siivous jää toiselle päivälle.
Tämän päivän olen omistanut myös työlle. Tehnyt laskutuksen ja laittanut huhtikuun paperit mappiin. Tuulettanut talvivaatteet ja vienyt varastoon. Pessyt "sata" koneellista pyykkiä. Ja olen pitänyt ylioppilaslakkia päässä vajaan tunnin verran!
että vappuna tai juhannuksena (toiset myös jouluna ja pääsiäisenä) pitäisi repiä avokulkkuisesti viinaa. Vain siksi että on "niin kuuluu". Kirkollisina juhlina en halua juopotella, juhannuskin on itse asiassa kirkollinen juhla vaikka sitä ei siksi mielletä. Eikä muutenkaan muutenkaan huvita örveltää vain örveltämisen vuoksi. Juhannuksena olen yleensä ollut jossain luonnossa. Yksikin kiva juhannus on kun extempore lähdettiin vain eräälle hienolle järvelle, pantiin nuotio pystyyn, uitiin ja vietettiin aikaa iltahämäriin. Ei kaiken tarvitse aina olla kallista ja jotain erikoista.
juhlapyhiini kuulu alkoholi. Lapsuuteni juhlapyhät olivat useimmiten pilalla viinan takia, joten olen nähnyt varjopuolen läheltä. Kyllä varmaan monen pienen lapsen on ollut paha olla taas tänäkin vappuna. Joulu ja Pääsiäinen ovat tärkeitä minulle juuri niiden sanoman vuoksi ja vietän ne yleensä hiljentyen. Luonto on mullekin hyvin tärkeä ja vietän siellä paljon aikaa, jos mahdollista. Saan sieltä paljon enemmän kuin joukkojuhlinnasta.
asti olen laittanut kunkin teeman mukaiset juhlavermeet, mutta nyt alkaa jo tökkiä jotenkin.. Ilmeisesti olen siirtänyt perinteet lapsillemme, - näkkyyvät laittavan yhtä innolla kuin mummo muinoin..
Toisaalta oli haikeata kulkea yksin tuolla vapunjuhlijoiden joukossa. Olivathan ne hienoja vappuja, kun ystäväperheen kanssa siellä vaelsimme, kävimme yhdessä syömässä ja menimme sitten meille katsomaan Uuno Turhapuron eläviä kuvia. Nyt ei tullut edes Uunoa:(( No, eipä tullut juotuakaan mitään simaa väkevämpää. Taisi olla eka sellainen vappu. Perinteitä voi luoda itsekin. Äitienpäivän uusi perinne on, että järjestämme jo toista kertaa tuon em. ystävän kanssa yhteisen äitienpäivän vastaanoton. Siinä saavat molempien aikuiset lapset ruokaa ja kaakkua. Mukava perinne, toivottavasti se jatkuu:)
olipa kiva uusi perinnevinkki. :) Kurjaa kun jouduit yksin viettämään vappusi, ystävien kanssa kivakin oisi kaksinkerroin kivempaa, no toivotaan jotta sie ensi vapuksi sen heilan löydät :)
Perinteet muuttuvat, siis kukin tekee niitä. Kuten tyttäreni viime jouluna kommentoi perinteettömyyttäni:" meillä on sun kanssa sitten tämmöistä, mä teen lasteni kanssa omat". Ja niinhän se pitää ollakin! Sanoo äiti 57 ja tytät 15.
Kiitos osanotosta:) Muuten on ihan hauska olla yksin, mutta tuommoisina päivinä kuin vappu, se ei tunnu niin kivalta. Jos joku perustaisi sellaisen vappuheilapalvelun, niin voisin sieltä ottaa jonkun käsikynkkään ihan vaan vapuksi...
on pohdittu aina jonkun juhlan tullessa. Niitä ei ole minulla vapunkaan suhteen. Tässä pätee sama kun aina ennenkin että olen arki ihminen. Nyt olen siitä onnellisessa tilassa että on töitä koko viikonloppu joten pyhät menee siinä sivussa huomaamatta. Äidin eläessä meillä oli perinteitä riippuen hänen kunnostaan, koska halusi tehdä asioita esim. joulun eteen. Istuen kuori perunat ja muut rosolli aineet. Ja mitä kykeni tekemään teki muun hoidin minä. Vappua ei sen kummemmin vietetty silloinkaan. Nyt nautin kun elän itsekkääati itselleni, enkä todellakaan valita yksinäisyyttä, koska en ole yksinäinen, vain yksin eläjä.
Itsekkäästi itselleni elän minäkin. Oma valintahan se on. On ollut aikoja, jolloin hoidettavia ihmissuhteita on ollut ihan liikaa.Itse olen niitä karsinut pois. Ehkä olen liian kiltti ja teen aina toisten mielen mukaan, kun olen porukassa. Ja siksi yksinelo on niin nannaa. Ei ihan aina, mutta kukapa perheellinenkin ei joskus kaihoaisi yksinolon hetkiä.
Silloon ko meitin läpit olit pieniä , niin käpäsimmä Norjan puolelta männyn varastamassa! Siin sitä joulua! Juhannukseksi vaan oven pieleen (nauran , niin että maha hytkyy) vaivais koivun oksia! Pääsiäisenä vaan TIPULOILLAAN , vappuna taas vain palloillaan !Siis , niin ko , mittää perinteistä meill oo koskaan ollu ! Ei taijja tullakkaa! Läpit sitte itte tehneet mitä lystäsivät! hyvin on pärjätty, muuten kyllä muistettaan TÄRKEÄT päivät(synkkärit , nimpparit)!
Olen erittäin surkea muistamaan kaikenmaailman syntymäpäivätkin, nimppareista puhumattakaan. Tyttäreni syntymäpäivän muistan tietysti ja koiran - ja tyttären isän,jonka synttärit on kaksi päivää koitan jälkeen :). Ystävät ja tuttavat tietävät tämän jo - kuukausen tarkkuudella saatan muistaa tyyliin #oliko ne sun syntymäpäivätjo?". Surkeaa, mutta totta.
vähemmän ja vähemmän perinteitä noudatetaan. Kaapeissa krääsää ja rekvisiittaa, joita enää harvoin tulee otetuksi esille.