Kesä tulossa ja aurinko paistaa mutta kaikki ei ole niinkuin pitäisi olla :-(
ei oikeen löydy motivaatiota mihinkään
olo on kovin yksinäinen, ns 'paras' ja samalla ainut kaveri johon olen voinut luottaa on kovin tossun alla tai ehkäpä jopa rakastunut tyttöönsä että ei koskaan pääse ulkoilemaan kaveriensa kanssa. viikollakin kyselin että mitäs aiot vappuna... vastaus oli jotakuinki näin 'mennään grillailee tyttöystävän kaverin kämpille' ja tänään sama loru paitti että kyseessä oli mm-lätkä matsi. ihmettelin vain kun hän ei missään vaiheessa kysellyt että mitä minä aion tehdä
kuitenkin kun oltiin viime talvi- ja kesä kuin paita ja peppu käytiin etelän matkalla juhlittiin jokaviikonloppu jossain
käytiin syömässä ja tehtiin kaikkea jännää :(
ainoot kontaktit toisiin ihmisiin tapahtuu melkeimpä kokonaan työ-elämässä, tuossa selailin
puhelinta niin 78 numerosta 73 on työ'kavereita' tai asiakkaita. huolestuttavaa eikö?
yleensä käyn vanhemmilla ainakin 2 kertaa viikossa ihan vaan moikkaamassa nyt en ole 2 viikkoon käyny mutta eivätpä ole soitelleetkaan :(
ja systeri ei vastaa koskaan puhelimeen
ja nyt alkanut tämä yksinäisyys oikeesti kaivertaa 'sydäntä' :( kävin vappuna terassilla mutta en viihtynyt siellä kun ympärillä oli niin paljon ihmisiä joilla oli 'hauskaa' ja eivät olleet yksin.
olen jopa miettinyt syitä itsestäni mutta
en juo ikinä perskännei
ajattelen aina muita ennen itteäni
olen ittestäni huoltapitävä siivoan ja pidän oman asuntoni säännöllisesti fiksussa kunnossa
olin ennen positiivinen rento ja huumorilla menin eteenpäin
enkä ole riidanhakuinen. en vain tiedä miksi kaverit välttelevät minua
olen tässä jonkinaikaa miettinyt paikkakunnan vaihtoa ja elämän täysin uudelleen aloittamista :(
-ei oikeen huvita yhtään mikään enään.
// mies 23v
Kevät Masennus
make
4619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
siihen pisteeseen että pakko alottaa "alusta", oon jo alottanu asioitten järjestelyn että pääsen muuttamaan eri kaupunkiin, siellä toivottavasti saan opiskelun ja harrastusten kautta kavereita.
Mikset kokeilisi vaikka aloittaa jotain erilaista harrastusta, esim vaani vähä työkavereiden vapaa-aika-aktiviteetteja ja jos on jotain mielenkiintoista niin kokeile ja tutustu sillä tavalla vähän lähemmin. Eri paikkakunnalle muuttaminen kun on aika epävarmaa jos ei ole menossa opiskelemaan, sitä helposti palaa samaan pisteeseen.
kuulostaapa tutulta. Kesän tuleminen vituttaa koska silloin sitä tuntee olevansa kaikkein eniten "out of place" tai miten amerikkalaiset asian ilmaisevat. Omalla kohdalla kesästä ei ole edes yhtä ainoata hyvää muistoa 80-luvun lopulta en muista, vanhemmat olivat kai aina töissä joten se oli päiväkotia vuoden ympäri. 90-luvun alussa olin peruskoulukiusattu kesät talvet. En voinut kesällä mennä pihalle kun se mulkkulauma iski kimppuun kuin salama heti kun näkivät. Kaupassakin piti käydä tasan kahdeksalta aamulla ja sen jälkeen piileskellä sisällä - ei uimista, ei mitään. Telkkaria, videopelejä ja sarjakuvia yksin sisätiloissa. Muistan että päätä särki aina. 2000-luvun puolella menin yläasteelle ja lukioon: ei yhden ainoata tuttavaa tai kaveria, kesät menivät yksin sisätiloissa kun ei ollut paikkaa mihin mennä tai mitään mitä yksin tehdä. Sitten lukiossa pääsin sedän firmaan töihin - tai jouduin ja se oli hirveää. Paljon helpotti mikään "hurtti huumori" eli vittuilu ja paska työpaikkakulttuuri kun mieli oli muutenkin maissa. Kelasin että jos laittaisin kädet särmäyspuristimeen niin pääsisin eläkkeelle mutta arvelin sen sattuvan liikaa. Armeijassa meni yksi kesä. Sielläkin olin illat yksin kun muut lähtivät iltalomille dokaamaan ja katsomaan stripparia, minä luin tuvassa kirjaa. Siellä ei onneksi enää kiusattu sillä tein hommani melko hyvin. jatko-opinnot: ei ystäviä, kesäduuni harmaassa avokonttorissa ja jyskyttävä jatkuva päänsärky. Kesäni ovat viimevuosina olleet käytännössä 6:00 ylös ja duuniin, 16:00 aikoihin kotiin, avokonttoria ja papereita. Minulla ei ole elämää. Tänä kesänä ei ole edes duunia, joten olen asuntoni vanki ja tässä turruttavassa toimettomuudessa ja pitkäveteisyydessä vellominen on tasan yhtä muservataa kuin teini-ikäisenä. Että hyvää kesää. Itse olen kelaillut että on vaan olemassa ihmisiä joista kukaan ei vaan pidä - ilman mitään syytä ja tämä osa on kieltämättä kova.
Täällä olis saman ikänen no life-nainen, alkaa elämä olla jo niin kuraa etten jaksa enää poissulkea edes Suomi24sen keskustelupalstaltaa potentiaalisena ihmisiin tutusmispaikkana... heh.