ei jaksaisi näitä minun juttuja mutta päivä kerrallaan eteenpäin menen silti.olen yli 23 vuotias äijä ja kotona asun.minä olisin ihan pulassa jos ei isäukkoa ja äitiä olisi.kusipää kiusaajat tämän sai sillon aikaan tämän tilan mikä minulla on
en oikein jaksaisi vaan
menen vaan
8393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
aikaan semmosen tilan että en jaksa mitään enkä ole kiinnostunut mistään. Olen 17 eikä ole tulevaisuudessa enää mitään hyvää edessä, kerran kiusattu aina kiusattu, mua ollaan kiusattu läpi elämän. Ois kiva päästää eroon tästä kaikesta kun en jaksa enää syrjimisiä ja näin. On epäreilua että kiusaajat oikeen valikoi ja etsii sopivaa uhria ja tekee sitten uhrille kaikkensa jotta sille tulisi mahdollisimman paha olo. Niin ainakin tehtiin mulle ja se onnistui! Mulla on tosi paha olo koko ajan. Tietäisin ees syyn että miks?
Tietynlainen herkkyys vetää puoleensa pelureita, jotka osaa keinotella toisten tunteilla ja leikkivät tilanteella. Toisaalta se voi olla kiusaajan omaa turhautumisen purkamista toisen kautta leikkimällä. Varsinainen ydin on siinä, että kyse on oikeasti vain leikistä, joka on karannut käsistä. Leikin tarkoituksena on jäsentää kenellä ihmisellä on omaa auktoriteettia ja kenellä ei. Voit sen edelleenkin löytää ja löydätkin. Huomaat ehkä jossain vaiheessa kuinka se voima, mitä kiusaaja on kohdistanut sinuun tulee myös osaksi sinua. Sinun ei vaan tarvitse käyttää sitä samaan tapaan muita kohtaan. Ensimmäinen ja vaikea askel on antaa anteeksi kiusaajille. Yksitellen, omassa mielessä, yrittäen ymmärtää sitä maailmaa toisenkin näkökulmasta. Ainoa joka kantaa tuskaa, vihaa, surua ja kipua olet sinä. Kiusaaja ei sitä tunne. Vaikeampi askel on antaa anteeksi itselleen. Että on heikko. Ja ettei ole kyennyt pistämään kampoihin siinä missä pitää. Universumilla taitaa olla jokin sellainen agenda, että asiat, jotka vaivaavat meitä, työnnetään nenän eteen useammin ja useammin, kunnes joko luovuttaa tai kääntyy suoraan kohti ja käy läpi sen tilanteen. Koska luovuttamisen kautta kaikki on jo menetetty, mitä voi hävitä sillä, että ottaa tilanteen uusiksi aivan toisin? Pahinta mitä voi tapahtua on vain että toinen tappaa siihen paikkaan. Jokainen muu kuviteltu reitti tapahtumille on sen tapahtuman ohjaamista mielikuvaharjoittelun kautta eri urille. Tämä sisältää sekä hyvät lopputulokset, että huonot. Jos tästä lähtien, kun tiedostat pelkääväsi kiusatuksi tulemista, koetat ajatella asiaa ensin, että missä se kiusaamisen juju on? Kiristät tiedostamattasi joitain lihaksia kropassasi, mitkä ovat osa sitä ajatusta, mikä estää sinua suhtautumasta siihen tilanteeseen luontevammin. Et hengitä. Pidätät hengitystäsi tai se salpaa jostain syystä. Hengittämällä syvään ja rauhallisesti ja hitaasti antamalla uloshengityksen aikana pallean rentoutua, rentoutat myös lihaksiasi ja samalla sitä kautta ajatuksiasi. Vaikenta on antaa anteeksi itselleen. Ennen sitä on annettava anteeksi muille. Se on vielä helppoa.
mitä hittoa sinä oikein kirjoitat.ei kiusatun tarvi antaa itselleen mitään anteeksi.taidat olla itse joku kiusaaja kun puolustelet niitä kiusaaja kusipäitä vaan.parempi paikka olisi tämä maapallo kun ei olisi yhtään kusipää kiusaajaa elossa
ja olen se aloittaja ja 23 vuotta ikää on
Miksi kiusaajille pitäisi antaa anteeksi? Minusta ei tarvitse. Ja toi hengittämisjuttu on aina mennyt yli hilseen, koskaan ei ole syvään hengittäminen minua rauhoittanut jännittävissä tilanteissa.
Koska ainoa, joka kantaa mukanaan taakkaa on se joka ei kykene antamaan anteeksi. Anteeksiantamattomuus ei ota huomioon kaikkia olosuhteita ja aina oikeuttaa oman kärsimyksensä jatkamisen sitomalla ajatukset siihen tunteeseen, mikä kohoaa muistetusta tilanteesta. Itseään enää kiusaa silloin. Ennen kuin voi antaa anteeksi itselleen, missä kiusaa itseään eniten, on kyettävä antamaan anteeksi toisille, koska se koettu vääryys jatkaa pakonomaisten ajatuskulkujen ruokkimista, jotka puolestaan ruokkivat sitä huonoa oloa. Ehkä epäreilunta siinä tuntuu olevan se, että sille, jolta on saatu paskaa niskaan pitää vielä kyetä antamaan anteeksikin. Kyse on vain pienistä ensimmäisistä askeleista siihen, että opitaan ottamaan tilanteet silloin kun ne tapahtuu niin kuin pitää eikä sillä varauksella, minkä on kerännyt olettamistaan vastaavista kokemuksista menneisyydessä. Pelkkä syvään hengittäminen ei auta vaan siihen hengittämiseen on keskityttävä ja sitä on harjoiteltava. Jos menet millekään vähän paremmalle itsepuolustuskurssille niin siellä tärkein opetus on hengittämään opetteleminen. Miksi? Koska ihmiset ovat yllättävän huonoja ihan noinkin yksinkertaisessa asiassa. Sitä pitää tosissaan harjoitella.
Kiusaajat löytävät kiusaamisen aiheen halutessaan mistä tahansa, myös jos on "liian hyvä", ei vain jostain "viasta". Yläkoululaisen lapsemme luokassa on yläkoulun alusta lähtien ollut kiusaamista, mutta menneenä talvena kiusaaminen paheni niin paljon, että uhri ei enää pystynyt käymään koulua normaalisti. Kiusattuja on ollut useita, mutta kohde/kohteet ovat vaihdelleet. Puhuin asiasta terapeutilleni, sillä asia liippasi aika läheltä. Lapsemme on kiusatun ystävä, edelleenkin niin. Terapeuttini sanoi minulle selkeät ohjeet, miten pitää toimia kiusaamistilanteessa. Kiusatun on tärkeää ajatella itseään, ajatella, että tämä ei ole oikein. Jonkun pitää olla hänen puolellaan. Hänen pitää saada apua siihen tilanteeseen. kiusaamisen on loputtava. On tärkeää, että hän ajattelee itseään. Käytännössä lapsen pitää voida kertoa kiusaamisesta jollekin turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle, joka on hänen puolellaan, joka ottaa yhteyttä kiusaajiin ja näiden vanhempiin. "Kaikkien" pitää tietää asiasta ja siitä pitää puhua paljon, koulussa ja kotona. Jos kiusaaminen on ollut netti- tai tekstiviestikiusaamista, kannattaa ottaa yhteys myös poliisiin. Vaikka kiusaajat olisivat alaikäisiä, siitä tulee merkintä jonnekin, en nyt enää muista minne. Lisäksi tulee yhteenotto lastensuojeluun, siis kiusaajista ilmoitetaan sinnekin ja tieto kulkee kiusaajien koteihin asti aivan varmasti. Tällä tavalla lapsemme luokkatoverin asia järjestyi ja nyt hän pystyy käymään koulua samassa luokassa normaalisti. Tärkeää on, että kiusaajat tiedostetaan, asiasta puhutaan paljon ja avoimesti. Heille laitetaan rajat ja he joutuvat vastuuseen teoistaan. Häpeä on nimenomaan kiusaajien, ei uhrin
Hei! Hyvinpäs tiedät taustaa, mikä mieltäsi ja identiteettiäsi on rikkonut. Itse koululaisen elämäni ajan koin kiusaamista myös. Se kuitenkin jäi lähinnä muutaman oppilaan jatkuviin huuteluihin nimittelemällä minua. Ihan kamalaa oli! En ymmärrä, mitä olisi ollutkaan, jos vielä päälle käytäisi, kuten nykyisin otteet ovat rajumpia. Voisitko vain päättäväisesti ja tietoisesti alkaa etsiä omia taitojasi, lahjojasi, kaikkia hyviä ja vahvoja puoliasi. Kun saat niitä nimettyä/ listattua, yrittäisit alkaa pedata tulevaisuuttaasi niin, että mahdollisimman kaikille hyville, lahja-puolillesi, olisi käyttöä. Näin saisit itsetunnolle, identiteetillesi vahvistusta ja vähitelleen voisit kokea itsesi todella OK, jota oletkin. Siten voisit saada voimaa jättää menneet niin paljon, kuin voisit. Itse tiedän, että tietty herkkyys jää tiettyihin asioihin hämmästyttävällä tavalla reagoida, se noilta kouluajoilta. Mutta kuitenkin, mä olen onnistunut elämään ja tekemään leipätyötäni sen mukaan, mikä minussa on vahvaa, ja moniakin asioita on keskivertoa paremmin kehittynyt. Kun ihminen on kiusatu, se alkaa kuin kompensoida tuota vaikeuttaan ja niinpä vahvistuu paljonkin joillakin alueilla. Hakeutuisit tilanteisiin, jotka olisivat sinulle hyvää tekeviä, vastakohtana menneisyydelle. Näin itsekin näkisit ja kokisit itsesi hyvässä, ehjässä valossa ja voisit eheytyä, voimistua, rohkaistua omaan, itsenäiseen elämään.