unelmilla on siivet

Näinhän se toki on, että kolhut ovat kovempia mitä korkeammalta putoaa, mutta joku viisas joskus totesi suunnilleen näin: Mitään ei voi saavuttaa, jos ei edes yritä (kolhujen pelosta huolimatta, tarkasti en tuota ikävä kyllä muista).. Näin ollen tänään kun kysytään, niin kyllä, olen valmis taas hakkaamaan "päätäni" siihen harmaaseen kiveen, kunnes pääsen läpi. :) Se tosin todettakoon myöskin, että en toki ajattele niin, että minun on kelvattava ns vammattomille, ovathan vammani lievät, mutta itselleni kelpaa vain vammaton, ei siis todellakaan näin. Mutta harvemmin sitä edes törmää tavalla tai toisella vammautuneisiin. Itselleni kuitenkin siis tärkeintä, että ns. "yläkerta" toimii ihan kelvollisesti, ja toki ulkoisestikin olisi hyvä löytyä se jokin pieni seikka joka herätää mielenkiinnon, vaikkei mitään mallia hakusassa ole ikinä ollutkaan (kemiaa tietenkään unohtamatta). Silti itse uskon, että aina ulkoisetkin tekijät näyttelevät parisuhteesta puhuttaessa jonkinlaista roolia myöskin. No tuo nyt veisi keskustelun kuitenkin taas aivan toisille urille kuin tarkoitus, joten jospa en jatka pidemmälle, kunhan totean vielä kertaalleen, ettei ole mikään täysin vammaton ollut mikään ehdoton vaatimuskaan. :)

...... kirjoitti:

Näinhän se toki on, että kolhut ovat kovempia mitä korkeammalta putoaa, mutta joku viisas joskus totesi suunnilleen näin: Mitään ei voi saavuttaa, jos ei edes yritä (kolhujen pelosta huolimatta, tarkasti en tuota ikävä kyllä muista).. Näin ollen tänään kun kysytään, niin kyllä, olen valmis taas hakkaamaan "päätäni" siihen harmaaseen kiveen, kunnes pääsen läpi. :) Se tosin todettakoon myöskin, että en toki ajattele niin, että minun on kelvattava ns vammattomille, ovathan vammani lievät, mutta itselleni kelpaa vain vammaton, ei siis todellakaan näin. Mutta harvemmin sitä edes törmää tavalla tai toisella vammautuneisiin. Itselleni kuitenkin siis tärkeintä, että ns. "yläkerta" toimii ihan kelvollisesti, ja toki ulkoisestikin olisi hyvä löytyä se jokin pieni seikka joka herätää mielenkiinnon, vaikkei mitään mallia hakusassa ole ikinä ollutkaan (kemiaa tietenkään unohtamatta). Silti itse uskon, että aina ulkoisetkin tekijät näyttelevät parisuhteesta puhuttaessa jonkinlaista roolia myöskin. No tuo nyt veisi keskustelun kuitenkin taas aivan toisille urille kuin tarkoitus, joten jospa en jatka pidemmälle, kunhan totean vielä kertaalleen, ettei ole mikään täysin vammaton ollut mikään ehdoton vaatimuskaan. :)

Kyllähän niitä kolhuja ja pettymyksiä on tullut varmaan jokaisen kohdalle. Olen joskus kuvaillut asiaa niin, että pääsee juuri pari askelmaa tikapuita ylös kun sitten putoaa taas alemmas kuin mistä viimeeksi aloitti. Tuntuu että aina vain putoaa alemmas niitä tikapuita tai aina vain alemmas johonkin kuoppaan. Ylöspääsy on aina entistä vaativampaa ja tuskaisempaa. Kuinka kauan niitä tikapuita jaksaa kiivetä ja kuinka monta kertaa sieltä kuopasta jaksaa kaivautua taas maantasalle? Kuten sanoit, se "yläkerta" täytyy olla okei tai ainakin sitten samalla tasolla kuin toisellakin. Ulkoiset seikat vaikuttavat juuri siihen kemiaan. Ei ole määrättyjä kriteerejä minkä mukaan ihminen menee, vaan jokaisella on ne omat mieltymyksensä. Toinen tykkää äidistä, toinen tytärestä kuten sanotaan. Kaksi vammautunutta tai kaksi vammatonta tai vaikka "sekapari". Moni asia ratkaisee miltä tuntuu ja miten menee.

Juu tuo esitys oli kyllä varsin vaikuttava, ja normaalistihan en mitään tuon kaltaista edes kuuntele! Mitä taasen tulee itseeni, niin kerron tässä vain hyvin yleisluontoisesti, sillä haluan kuitenkin säilyttä anonyymiuteni. :) Eli lievästi olen vammautunut juu, tosin tämäkin on ehkä sitten se oma näkemys kun tilanteeseen on sopeutunut. Käytännössä siis sairastelut toivat mukanaan leikkauksen muodossa lievän aivovamman, joka ei kyllä mitään opiskelupuolta tms. ole hidastanut eikä haitannut, vaan korkeakoulusta olen paperit hankkinut (tämä ei mitenkään henkseleitä paukuttaen sitten ole mainittuna, mutta kuvastanee hieman tilaani, ja toki itselleni tärkeä merkkipaalu oli). Tuon lievemmän puolen lisäksi näkyvämpänä puolena tuli toispuoleinen halvaantuminen, josta nyttemmin ollaan toivuttu aika hyvin. Kävely ym. piti opetella uusiksi, mutta nykyään lähes kaikki sujuu kuin tanssi heh. No ehken ole mikään hyvä tanssimaan kun ei ole tullut sitä juuri harrastettua, mutta ideana siis se, että vaan hiukan kömpelyyttä on jäänyt joka ilmenee joissain asioissa mitä teen, joissain taasen ei huomaa juuri mitään. Tuossa nyt jotain avautumista, mitä tällaiselle yleiselle foorumille viitsii laittaa. Kohtalotovereita kuitenkin näin yleistettynä löytynee, joten siinä mielessä tästä on paha tunnistaa vielä, vaikka luulisikin tunnistavansa. :)

Noinhan se on, ettei sillä elämäntilanteella ole vaikutusta ainakaan paljoa (eli ehkäpä en jaksa itsekään tuohon uskoa :) ). Siksipä jatkoinkin heti lainaamasi kohdan perään: "Tokihan tietyt asiat vaikuttavatkin noissa asioissa, mutta riippumatta siitä miksikä vallitsevan tilanteen ulkoiset puitteet saa muutettua, katsoo peilistä yhä takaisin se sama minä. Se sama minä joka ilmeisesti kurottaa kuuta taivaalta, sama minä joka ei näe omaa tilannettaan. No ajoittainhan nuo silmätkin aukenevat ja sattuuhan se." Eli tuolla tarkoitin juurikin sitä, ettei ne ulkoiset puitteet, vallitsevat tekijät asiaa ratkaise. Pikemminkin nimenomaan sisäiset. Oma sisäinen tunne kun heijastuu myös jotenkin nähtäväksikin. :) Myönnän toki että aloitusviestin kirjoittaimisen aikaan, en jaksanut olla kovin aurinkoisella päällä. Eli kohdistinkin siksi "syyttävän sormen" tuossa suoraan itseeni, sensijaan että syyttäisin olosuhteita tms. Eikä itsellänikään ole sikäli mennyt asiat nyt niin huonosti (joskaan ei nyt erikoisen hyvinkään :D, riippuu mitä eämän osa-aluetta peilailee.) Sitä pysyvää suhdetta ei ole toistaiseksi löytynyt, mutta kuitenkin yrityksiä siihen on kertynyt. En nyt mitän sulkaa hattuun laita siitä montako kumpania on ollut, ehkä pikeminkin päinvastoin, mutta toivon mukaan noista on tullut ainakin opiksi otettua. Periaatteessa toki uskon itsekin siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Joskus siihen vaan menee aikaa hieman enemmän.