Hei. En ole tähän mennesseä ajatellut synnytystä juuri lainkaan. Ja silloinkin kun olen, on se ollut mielessä positiivisena asiana. Nyt viime aikoina on kuitenkin koko koitos alkanut ahdistaa ja pelottaa. Välillä tulee olo, että miten ihmeessä siitä urakasta voi selvitä. Synnytykseen on (toivottavasti) vielä runsaasti aikaa, mutta toisaalta se on jo kovin lähellä. Oletteko muut suht samoilla viikoilla olevat jo alkaneet pohtia synnytystä ja millä mielin? Pitäisi ehkä ottaa asia neuvolassa puheeksi..
rv 28+4 ja lähestyvä synnytys
askjfölajgölkjöfldkgj
82628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mieli minullakin.. On päiviä kun tekis mieli porata silmät päästään kun niin pelottaa ja taas päiviä kun ei tunnu miltään.. Kyllähän ne muutkin on siitä selvinny=) mutta ei se kyllä pelkoja poista silti.. Neuvolaan en ajatellu viä ainakaan asiasta mainita..Jos vaikka menis itsekseen ajan kanssa... Itse olen 27 3..
neuvolassa?
mua ainakin mietityttää tuleva synnytys,kun ei sairaalan polilla vielä ole päätetty synnytystapaa. millä viikoilla tehdään synnytystapa-arvio ? tosin mulla vasta 26.7 la , hieman kuitenkin pelottaa , jos syntyy aikaisemmin eikä tiedetä tehdäänkö sektio, itselläni kun on tehty vatsaleikkauksia sekä avanne. puhuin neuvolassa tilanteesta,th ei osannut sanoa asiaan juuta eikä jaata kun minua hoidetaan siellä sairaalan polilla.sairaalasta kysyin viimeks ultrassa , mutta sanoi vaan pitää tarkkaan harkita asiaa ja kiitos ja hei ...
Mä sahaisin vaikka toisen käden irti jos vaan pääsisi tästä mahasta ja vaivoista eroon. Synnytyksen jälkeen ei enää närästä ja pystyn nukkumaan vatsallani... aaaaah. Eikä ehkä tarvitse ravata kokoaika pissalla. Ja saa syödä mitä vaan, ei satu selkään ja liitoskivut häviää. Kun on tarpeeksi rankka raskaus (alkuraskaudessa oksensin 3 kk päivittäin) niin kyllä se synnytys tuntuu pikkujutulta!
mutta mie ajattelin ennen synnytystä samoin,mutta... Mahallaannukkuminen oli edelleenki hankalaa, ku tissit oli täynnä maitoa ja kipeät,varsinki ekat viikot! Selkä tuli kipeäksi, ku kehon tasapaino muuttui, taas, ja yhtäkkiä, ja vielä ku kantelee nyyttiä sylisä. Ja jos imetät, miin ei voi syyä mitä tahansa, ku lapsukaisen massu ei kestä..(voimakkaat mausteet, kahvi, ym...) Närästys kyllä loppu ja pissala ei tartte juosta niin tiheästi, positiivista, mutta ainaki mulla kävi niin, että mie käyn pissala ko kerkeän, ehkä huomena tai ylihuomena... =D Olisipa mullaki ollu vain tuo kolmen kuukauden päivittäinen oksentelu... Kuitenki kaikki ikävä unohtuu ja haluaa tulla uuelleen raskaaksi, ongelmista huolimatta. Se on se luonnon oma keino saaha ihmiset lisääntymään.
Ja synnytys lähenee entisestään ja käy päivittäin mielessä :P Jopa joka yö näen unta ja painajaisia synnytyksestä,mutta toivon että todellisuudessa kaikki menisikin vaan hyvin :) mäkään en aluksi ajatellut koko asiaa koska siihen oli silloin vielä niin pitkä aika mutta nyt alkaa todellisuus iskemään et lapsi voi tulla millon hyvänsä :O No onnea muille odotukseen.Itsekkin pitää ottaa synnytys puheeksi neuvolassa seuraavalla kerralla :)
En nyt tiedä, että onko tästä sinulle (ja teille muille) hyötyä, mutta kerronpahan kuitenkin. Odottelen toista lastani nyt siis viikoilla 28 3, elikkäs aloittajan kanssa varsin samoissa lukemissa. Ensimmäistä lasta odottaessani en oikein edes tajunnut synnytystä pelätä ja nyt kun yksi onnellinen tuhisija on jo olemassa, niin en malta pelätä tätäkään, vaikkei synnytys edes ollut kovin helppo. Ne asiat, mitkä minnuu ainakin helpottaa on semmoisia, että 1) en pysty asialle etukäteen mitään tekemään, 2) kipu kestää kerrallaan vain yhden minuutin (toki niitä kertoja on monta, mutta yhden minuutin kestää aina, riittää, että aina sen seuraavan vielä), 3) paikalla on koko ajan ja tarvittaessa osaavaa porukkaa 4) synnytys loppuu aikanaan, se ei jatku loputtomiin. Äitiys sen sijaan jatkuu koko elämän ja ainakin minulla alkaa olla suurempi huoli siitä, että saanko näistä sankereista kasvatettua yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. En sano, ettei synnytys sattuisi. Sattuu se, mutta sen kanssa voi elää sen pienen hetken. Lisäksi tarjolla on monensorttista kivunlievitystä. Jaksamista odotukseesi ja odotukseenne! (ps. sinä, joka kaipaat vatsallaan nukkumista. Totta on, ettei massu ole enää sitten tiellä, mutta minne ajattelit laittaa rinnat? Jonkin verran ainakin minulla haittasi ekalla kierroksella... T: samaa kaipaava :))
Ota ihmeessä puheeksi neuvolassa synnytys pelkosi, se ainakin vähän rauhoitti minua kun sai puhua siitä mikä siinä pelottaa mutta ei sitä kannata kauheesti miettiä ettei mene stressaamisen puolelle, ainakin ite olen yrittänyt olla liiemmin miettimättä asiaa koska joka tapauksessa ulos lapsi tulee pelkäsi kuinka paljon tahansa. Itselläni on laskettu aika 3.6.09 ja vaikka yritän olla miettimättä asiaa sen liiemmin kyllähän se pelottaa/jännittää kun on esikoisesta kysymys mutta olen ajatellut että synnärillä on asiantuntevat ihmiset ja tänä päivänä on hyvät kipulääkitykset ja kerran se kirpaisee niin sanotusti :), mistään synnytys videoista ei ole minulle ollut apua enkä niitä halua edes katsella koska ei voi tietää miten oma synnytys sujuu ja mistään videoista sitä ei saa selville ja olen sitä mieltä että näistä videoista ei ainakaan ole apua naiselle joka kärsii synnytys pelosta. Sinulla on vielä toivottavasti aikaa tuohon synnytykseen ja ehdit puhumaan peloistasi neuvolassa tai läheisillesi ja uskon että kyllä kaikki hyvin menee meitä on onneksi monta samassa pelko jamassa mutta mietitään sitä tunnetta kun saadaan lapsi ensi kertaa syliin niin voidaan jo sanoa että kyllä kannatti vaikka pelotti niin vietävästi :) kesän jatkoja sinulle ja kaikille tuleville äideille :)