Miltä tuntuu, sattuuko löytymään mitään sellaista paikka joka on jäänyt mieleen?
Se voi olla kotimaassa, ulkomailla, nuorena vanhana.
Minulla on Ibiza -70 tehty matka veljeni tyttären kanssa, hipit nukkui hotellin puutarhassa, siellä oli usein kymmenkunta telttaa, yhtä aikaa, aamupäivällä he lähtivät ja illalla palasivat.
Vanhassa kaupungissa tekivät hopeisista ruokailuvälineistä koruja ja kaikenlaista näpertelyä.
Nykypäivää,,eilistä
*Kukkahame*
17766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Poimittiin vadelmia sisareni kanssa ja siinä mäellä oli palotorni, niin sitä sanottiin. Sinne piti mennä kivuta aivan ylätasanteelle, ja mitenkäs kävikään, minulla oli jo silloin korkean paikan kammo, ei siitä ylös mennessä huomannut. Kamalaa se oli sisar lähti kotiin ja sitten, sieltä tuli veli minua hakemaan, voi että voi olla kamalaa. Jalat olivat aivan jäykät ja alas tulo oli kiinni siitä että veljeni laittoi jalkani puolalle, yksin en olisi sieltä selvinnyt. Enpä muista miten marjojen kävi.
Laivareissulla ystävättäreni kanssa, istuimme päivällispöydässä ja herkuttelimme oikein kunnolla. Kierreltiin laivaa ristiin rastiin, hytin ovella tuli ongelma, kortilla ei saa ovea auki ja ketään ei lähistöllä. Laiva oli näitä isoja uusia ja siellä tosiaankin piti kävellä ja ajella hissillä ympäriinsä että pääsee taas neuvontaan. Vihdoin päästiin 'tiskille' ja selvitettiin mitä olimme vailla, sieltä lähti meidän mukaan henkilö. Miten kävi, hän laittoi kortin ja ovi aukesi kuin taiottu, sitten kokeiltiin toistakin korttia ja sekin toimi. Kokeiltiin korttia kaikin puolin ja molemmat vuorollaan, ja ovi vaan ei ilman sitä henkilöä avautunut. Meillä riitti ihmettelemistä miksi ei päästy sisälle hytti no oli oikea ja avaimet samat joilla tämä meidän 'tukihenkilökin' oven avasi.
OLimme sopineet ystäväpariskunnan ja kahden tyttäreni kanssa lähteä Tallinnaan 4 päivän kylpylä ja hemmottelulomalla. Tapasimme kaikki terminaalissa Helsingissä,ja koitti lähdön aika. Huomasimme mieheni kanssa ettei meillä ollut passeja mukanamme.Muut kyllä pääsivät mä seurueemme tulivat maihin,olimme iloisina vastaanottamassa heitäalukseen,tyttärien ollessa huolestuneita.Lohdutin,että aamulla tavataan Tallinassa! Eikä mitään kuin takaisin Espooseen,kerittiin ottaa pienet lepohetketkin ja 11.30 olimme matkalla määränpäähän,paljon nopeammalla laivalla. Kun nämä tulivat satamaan,olimme iloisina vastaanottamassa heitä.Ratkiriemukas lomasta kehittyikin niiden neljän vuorokauden aikana :)
rivejä,en tajuu miks se niin tekee,kasetilla kyllä soi Viljo Vesterinen,taisi innostua:D
Halusin mennä viettämään Uuttavuotta Kajaaniin ja lentäen koska siihen matkaan kuului lennot. Istuin käytävän puolella ja viime hetkellä tuli hengästynyt mies kiitteli kun olette odottaneet häntä, en oikein ymmärtänyt oliko kone häntä odottanut, mutta tuli viereeni istumaan, minusta mies vaikutti hirveän tutulta no siinä kysyin suoraan; missä olemme tavanneet olet niin tutun oloinen,,äänikin. Voi olla että olen tutun oloinen olen paljon televisiossa raportoimassa milloin missäkin maailman kolkassa. Hän ojensi kätensä esitteli itsensä olen Kari Lumikero, silloin minulla oli naurussa pidättelemistä, mutta hän ratkaisi tilanteen ja aloimme molemmat nauramaan asialle. Minulla oli mielenkiintoista matkaseuraa.
Oli naapurin 50v päivät ja pitopaikkana heidän asuinalueen seuran talo. Oli kukkaset ja lahjat paketissa, lapset takapenkillä nätisti puettuna ja kaikki sujui oikein mukavan jutustelun siivittämänä. 'Tiesimme' paikan ja ihmettä riitti kun parkkipaikka oli aivan tyhjä, ei ulkona ihmisiä vaikka oli kaunis kesäpäivä. Siinä mietittiin mitäs tehdään, no tuli siihen joku toinenkin auto ja keskusteltiin mitä nyt seuraavaksi. Silloin ei ollut kännyköitä oli jotain 60 luvun alkua, eli vaikeaa oli ottaa selvää. Kyllä se juhlapaikka lopulta löytyi, mutta tunnelma oli kyllä aivan toinen kuin lähtiessä.
Oli sovittu ystävättären kanssa että mennään Hämikselle ja tehty treffit, mennään samalla bussilla, jotain ei mennyt ihan niin kuin piti ja lopulta kiire pukkasi päälle. No siihen aikaa piti olla päällystakki kesälläkin ja käsineet, mielellään hattukin, mutta tupeerattuun tukkaan ei hattu mahtunut. Kello kävi ja oli laitettava ripset ja korostus viirut silmien ympäri ja lopulta olin kaikki ok. Kesätakki päälle ja korkkarit jalkaan. Narikassa aloin riisua takkia kun huomasin että leninki puuttui.. vain vaaleanpunainen alushame, oli tunne että maailma pimenee ja sitten naistenhuoneeseen tajuamaan tilanne. No kassalle vaihtamaan tiketti rahaksi ja kotiin, enpä muista jäikö ystävätär sinne oli sellainen shokki. Matkalla kotiin aluksi melkein itketti kun luulin että joku huomasi, loppumatkasta purskahtelin ääneen nauramaan, eipä tullut mieleen että joku voi ihmetellä mikä tytöllä on!
Huomenta HYVIN NUKKU yö takana. Saimme ystäväpiirissä tietää erään naisten vaatteita valmistavan tehtaan kevät myynnistä, ja sinne! Meitä oli 5 koko autollinen ja siinä menomatkalla teimme suunnitelman että koko päivä vietetään, ja kehutaan kuinka mukavaa on vaikka kaikki ei menisikään hyvin. No...siellä perillä oli teollisuushalli täynnä ja ihmisiä niin ettei oikein kulkemaan päässyt, luovittiin eteenpäin ja päätettiin joku klo aika milloin tavataan sovitussa paikassa. Aika koitti ja 1 puuttui, kuulutusta ei saanut aikaiseksi ja odoteltiin, etsiskeltiin ja käsivarrella oli jo ostokset valmiina. Päätettiin mennä ulos vaikka oli sateinen sää ja siellä löytyi kadonnut kauan odotettu henkilö, sairaana ja oksentelevana. Paluumatka sujui hyvin ja suoraan terveyskeskukseen, hän joutui umpisuolileikkaukseen vielä samana päivänä. Aina ei kaikki suju, mutta onneksi apua saa.
Voi kun se käy kätevästi! Ulkoilulenkki jota en yleensä käytä kun on niin mäkinen, kaunis kyllä ja ihmisiä aina koirineen siellä. Olen kulkenut sen toiseen suuntaan pari kertaa, talvella, vaan tänään tuli tenkka på. Ajattelin suoristaa ja meni ihan pieleen, polku kulkee kallioiden välissä eikä aurinkoa tullut seurattua, ajattelin oikaista...? 3 tuntia yhtä jaksoista kävelemistä, nyt alkaa jo henki kulkemaan. Suihku teki hyvän olon, ja voisinpa lähteä vaikka uudelleen.
Lukiota käydessäni kuljin jalan koulumatkaa kämpältäni n. 2,5 km suuntaansa. Aamuna muutamana olin lähellä koulua, kun huomasin, ettei takkini alla ole hametta, vain alushame. Takaisinhan siitä oli käännyttävä. Häpeään en joutunut, mutta minun, tuiki rehellisen, oli vaikea täyttää siihen aikaan vaadittua poissaolotodistusta, en kehdannut katsoa oikeaa syytä mustalla valkealle präntättynä. Äidin piti se vielä allekirjoittaa, yhtä vaikeaa oli hänellekin todistaa keksitty syy. Aloittaja kysyi paikkaa, paljastumispaikan voisin näyttää tänäänkin. Olisipa vain ollut piilokamera paikalla, nyt olisi hauska katsoa ilmeitään kääntymispaikalla.
Olen eksynyt sienimetsässä ja se oli kumma tunne, kuin olisin ollut varma missä olen,,,,vaan ei se ollutkaan niin varmaa. Oli pyörittävä jos mihin suuntaan, pieni pelkokin ehti käväistä osaanko ja mihin täältä joutuu. Ei polkuja ei mitään kiinnekohtaa, sateinen oli päiväkin ja pisarat napsahteli takoen lippikseeni, en kyllä itsekään tiennyt että naapurin saunan takaseinä oli se mitä pidin kalliona. Viimein kun uteliaisuus voitti menin katsomaan sitä 'kalliota' enkä enää ollutkaan eksyksissä.
Olin Ruotsin reissulla muutaman vuorokauden, kierrettiin Melare ja muistaakseni Vättern no ja poikkeiltiin museoissa. Matka oli mukavan ja bussi täynnä väkeä. Tulomatkalla laivassa ruokapöydässä joku irvaili että ihan olisi kiva jatkaa yhdessä oloa kun niin mukavaa on ollut, että ajetaan bussi johonkin majatalon kulmaan ja jatketaan lomaa. Ei tarvinnut, päästiin Turusta lähtemään ja ensimmäiselle metsätaipaleelle se vaan sammui, oli joku iso vika ja hoidettiin niin että tuli toinen bussi hakemaan meidät sieltä itikoitten seasta. Tulihan siihen muutaman tunnin lisä ikävine kutiavine paukamineen, mutta mukavaa oli päästä kotiin kuitenkin
Bussireissu Groatiassa jäätiin pimeällä jarruvian takia tielle, opas järjesti läheiseen hotellissa jotakin purtavaa vaihtokyytiä odotellessa. 70v mies kuullessaan että kyseessä on nudistihotelli kulki innoissaan jo toisten edellä. Eihän ne siellä hotellitiloissa alasti liikkuneet pettymyshän se oli.
Ikävin kotiinpaluu matkalta sattui joskus kun olin alle kuusikymppinen. Madeiralta lähdettiin Finnairin koneella ja tehtiin tankkauslasku Lissaboniin. Meidät ohjattiin terminaaliin ja sanottiin että joudumme jonkin aikaa odottamaan jatkolentoa, kun ilmassa ei ole tilaa. Luvattiin tarjota ateria terminaalin ravintolassa, mutta siellä ei tiedetty mitään asiasta. Vasta neljän tunnin kuluttua pääsimme lähtemään. Koneen henkilökunta pahoitteli kovin ja jakoi jonkun pienen suupalan meille. Vantaalta ajoin yöllä Turkuun omalla autolla ja uni meinasi väkisten tulla silmään. Oli pimeää ja näkyvyyttä huononsi vielä tihkusade. Kerran auto ohjautui jo vaarallisesti reunaviivan penkereen puolelle. Se kyllä virkisti ja pääsin onnellisesti kotiin. Yllätys oli että Finnair lähetti sitten kahdenkympin lahjakortin korvaukseksi, jotta pääsin pizzalle.
Aikaa on niin paljon että Teneriffalla oli vanha kenttä käytössä, oli paluulento edessä ja klo 03 herätys, matkalla kentälle alkoi olemaan sumun enteitä. Lähtöön aikaa pari tuntia ja tulee kuulutus sumun takia lento Suomesta on laskeutunut Las Palmasin kentälle ei kä mitään arvioita koska se tulee Tlle. Odoteltiin jo monta tuntia sumu ei hälvene on aivan tyyntä, kentän puolella on n 3 m päässä seinästä oli tolppajono niitäkään ei erottanut, se oli todella paksu sumu. Kaikenkaikkiaan jouduimme odottamaan n 10 tuntia, kotiin paluu aikakin ylitettiin, ennen kuin päästiin edes ilmaan. Toivoisin ettei sellaista odotusta missään ikinä enää olisi, väkeä terminaali tupaten täynnä, wessaan jos menit niin paikka vietiin heti. Ei sieltä muutkaan lennot päässeet lähtemään eikä tulemaan. Uni maistui kun kotiin ja tuttuun sänkyyn pääsi.
Muutama vuosi sitten olimme lasten lasteni kanssa palaamassa mökiltä, sateen makuista oli ukkosen makuinen helle. Lapset halusi kotiin, paarmat söi rannassa ja olimme olleet jo viikon siellä, oli aika lähteä kotiin. Aika lähelle kotia olimme jo päässeet kun alkoi sade, se oli kuin harmaa muoviseinä, salamoi ja jyrisi, oli pakko pysähtyä ja niin teki muutkin vaikka olimme moottoritiellä. Vain korkeat autot bussit ja rekat ajeli hiljakseen eteenpäin, henkilöautoille vettäkin oli liikaa tiellä, oli turvallisinta odotella sateen laantumista. Ropina autossa oli niin kova ettei normaali puheesta saanut selvää oli huudettava, ja vain jarruvalojen punainen erottui edessä olevista autoista. Se tuntui tosi kammottavalta ja lapset alkoi jo vakavoitua ja pelko meillä kaikilla alkoi valtaaman mieltä. Se kesti noin 20 min ja kotitiellä oli jopa 20 cm syviä uomia joita rankkasade oli liuottanut. Kotipihassa oli isoja rakeita vielä sulamatta, niitä oli tullut niin paljon että kesäkukkaset olivat aivan riekaleina. Onneksi tuollaista säät ei kovin usein ole, ja sade lakkaan aina kun vaan odottaa.
Vappuaatto 1958 Oli uutuuttaan hohtava kihlasormus vasemmassa nimettömässä, onnellisten tähtien alla 2 nuorta matkalla kotiin Vanhaan-Käpylään. Liikenne oli lopetettu joten matkaa oli melkoisesti ja kävellen piti mennä, ei ollut rahaa laittaa taksiin. Korkokengät jalassa ja siinä taival taittui hitaasti mutta varmasti, kunnes piti ylittää Mäkelänkatu ja korko tarttui ratikkakiskoihin jotenkin...korko irtosi ja oli otettava toinenkin kenkä jalasta, siinä sitten silkkisukissa tehtiin taivalta, käsi kädessä. Voi ne olla nylonsukatkin en niin tarkkaan musta mutta niin risat ne oli että langat heilui jo loppumetreillä tuulessa. Jalat oli niin rakoilla että moneen päivään ei hymyä kasvoille tullut, mutta joka päivä menin työhön, silloin ei turhan tautta lintsattu. Mutta eipä kihlauskaan kesää pitempään kestänyt, siitä aatosta tuli sulhaselle kesto tarina ja mulla loppui pinna!