Aurinko on paistanut aamusta asti, aika lämmintäkin on. Kävin eräässä kaupassa. Mieltä vihlaisi, kun eräs nuoripari osti grillausvälineitä, pihalelun jne. Itselläni ei ole ketään kaveria, puolisosta puhumattakaan. Olen myös lapseton.
Olen aikuinen nainen, en enää edes ns. nuori.
En ihmettele, kun mieleni on särkynyt ja "halvaantunutkin" (=vaikea masennus) monta kertaa, sen verran paskasti elämä mua on kohdellut alusta asti. Tunnen itseni henkisesti käsistä ja jaloista sidotuksi. En pysty solmimaan ihmissuhteita. Olen minulle tehdyistä lukuisista väärinkohteluista erittäin pahasti katkeroitunut ja vihamielinen. Terapiat ja lääkkeet eivät auta juuri mitään.
"Kohtalo" paiskasi mulle nämä kortit, näillä on pelattava.
Tänään tunnen surua auringonpaisteesta. Yksin ei juurikaan huvita kulkea ulkona. Odotan vain iltaa ja auringonlaskua.
Masennuskin palasi oirehtimaan pitkästä aikaa. Haluan kuolla.
Mietteitä kevätpäivänä
Ikiyksinäinen
141008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla on ollut masennuksen suhteen pitkään vähän parempi jakso...silloin se on pahempana, kun alan menettämään elämänhaluani.
tosin minä oon nuori, 23-vuotias. Tuntuu että elämä on pelkkää paskaa, perheeseen on välit poikki kun ne kohteli mua huonosti, kavereilla on jo omat perheet/parisuhteet ja asuvat eri paikkakunnalla. Masentaa ja ahdistaa. Koko elämä ollu kärsimystä, niitä vähäisiä hyviä hetkiä lukuunottamatta. En aio elää enää montaa päivää. Tapan itseni heti kun saan tarpeeksi lääkkeitä kasaan (toki varmistan kuoleman muutenkin, en laske hommaa pelkkien lääkkeiden varaan) ja järjesteltyä asiat siihen malliin että voin sanoa hyvästit elämälle. Tätä on mietitty jo pitkään.
Niin eipä kauhiasti mieltä lohduta nämä yksinäiset päivät ja viikonloput varsinkin. Kävin tänään kaupungilla katsomassa ihmisvilinää ja kiertelemässä kaupoissa, niin kuin tavallista, yksin, tosin vietin myös vapunkin yksin, niin kuin aina. Ei ole ystäviä, ei ole miestä, ei mitään, eikä kummastakaan noista kannata edes haaveilla..Välillä ahdistaa suunnattomasti ja miettii, mikä minussa todella on vikana kun en kelpaa ystäväksi? En minäkään ole saanut hyviä elämän kortteja, vaan erittäin huonot..huoh..vielä sunnuntai ja sitten sentään pääsee edes töihin, niin päivä menee nopeammin. -N28-
älä tee itteles mitään, lohduttaudu sillä ettei täällä kukaan ikuisesti elä ja elämä on muutenkin tosi lyhyt, keskimäärin 70 v. eletään että eiköhän se siitä, ja sitä 70 vuotis päivää odotellessa että täältä pääsee luonnolllisesti pois voi tehdä kaikenlaista, rupee vaikka matkustelemaan maailmalla tai hanki harrastus mee vaiks hevostalleille tai jotain. Ja toisilla on paljo huonommin, kelaa afrikan, intian slummeja tai venäjän katulapsia. Mä olen käynny läpi kans itsemurha miettimiset, masiksen, burn outin, koulukiusaamisen, välit perheeseen on ollu poikki, kaikkee paskaa ja nyt menetin työnki ja ne muutama vähäinen kaverikin muutti eri kaupunkiin, ei voi muuta sanoo ku et elämä on. -Mie vaan 26-
Tunnen joskus samoin, vaikka olen parisuhteessa. Paineet "onnellisuuden tavoittelemiseen" ovat vielä pahemmat, kun elät jonkun kanssa. Olemme lapsettomia osaksi omasta syystäni, osaksi riskien takia. Yritän aina muistaa niitä, jotka eivät saa valita. Heille jokainen kivuliaskin päivä on lahja ja niinhän se onkin. Miksi meistä on tullut niin sokeita? Sokeita nauttimaan elämästä? maailmasta? Vietä päivä kuolemansairaiden vierellä ja huomaat miten hyvin asiasi toisaalta ovat. Sinulla on vielä mahdollisuus. Arvosta sitä. Anna itsellesi mahdollisuus. Halaus.
että onnellisuus harvoin tulee ihmisten kautta, vaan oman tekemisen ja vaikka luonnon kautta. Nuorempana sinkkuna ollessa luulin, että elämä alkaa parisuhteessa. Nyt pitkään parisuhteessa eläneenä totean, että parhaat hetket kokee usein yksinollessa. Miksi ihminen on usein olevansa onneton, oli elämäntilanne mikä tahansa?
Huomaan, että on täällä muitakin , jotka eivät hihhuloi eli pidä keväästä. Minäkin , pahasti masentuneena, tunnen yllättävän paljon samoin kuin Sinä. Haluaisin Sinut ystäväkseni, jos Sinulle sopii. Maailma yksin tuntuu harmaalta, vaikka aurinko paistaisi. Oisko paha ajatus kirjoitella ja vaihtaa ajatuksia. Jospa vaikka saisimme voimaa toisiltamme. Terveisin Eino Leinon sanoin " Yksin oot sinä ihminen, yksin, kaiken keskellä yksin. Yksin syntynyt oot ja yksin myös lähtevä oot." Mutta onko pakko alistua tähän. Edes pienen hetken kun saisi olla ystävä jollekin.... Tulipa mieleen, että tällaiset juhla-ajat ovat pahinta mitä masentuneena voisi kuvitella.
Lainauksesi on V.A. Koskenniemen tuotoksesta.
Olin toki väärässä siinä asiassa, mutta se ei liene asian ydin kuka kirjoitti mitäkin, vaan se sanoma mitä siinä lainauksessa yritin tuoda esiin. Opinpa olemaan sanomatta asioita, joita en ole tarkastanut, varsinkin toisten lausumia. Hyvää kevättä sinullekin....
...mailiosoite niin mailailen kun ehdin. :)
Mailini on [email protected]. Odottelen...
Mailasin sulle juuri. :)
Niin, kyllähän se kevät tosiaan saa parit loistamaan. Käsittääkseni ilo on ylimmillääm kun hormonit saavat aikaan voimakasta intohimoa. Taas 9 kk:n kuluttua (touko-elokuusta lukien) on syntyvyys suuri. En minäkään koe olevani kovin nuori, sillä olen jo 30. Terapiaan en ole päässyt, pahaa oloa on lähinnä karkoitettu lääkityksen tuomalla "Flying high" -pössiksellä. Eivät ne korjaa ongelmaa, joka minulla on F60.6.
... se nyt ihan noinkaan ole. Onhan se kai totta että toi parinetsintävietti on keväällä koholla, mutta toisaalta keväällä ihmiset TODELLAKIN ovat masentuneempia. Kaikki me!!! Jonkin psykologin arvio oli, että pahemmaksi asian tekee se, että ihmiset ajattelevat kaikilla muilla menevän hyvin kun aurinko alkaa paistella ja luonto herää eloon... Luulisin siis näkeväni kirjoituksissa jotain muutakin... :-) J