YO-juhlat

Tiedän todellakin tunteen. Muistan, kuinka yo-juhlissa melkein kaikki sukulaiset kyselivät että "mihkäs sitä meinataan suunnata juhlimaan?". Muistaakseni vastailin kaikille vain, että en tiedä vielä... Ihan kun olisin oikeasti ollut menossa jonnekin :( Sitten illalla vieraitten häivyttyä menin lenkille. Siinä se juhlinta. Mutta uskon, että sullakin kaikki kääntyy vielä paremmaksi, kunhan aikaa kuluu :) Itselläni ainakin on jotenkin vapautuneempi olo, mitä vanhemmaksi tulen. Jotenkin helpompi lähestyä muita ihmisiä omana itsenä kuin aiemmin.

Sitähän se mullakin kai oli jo silloin. Ja yksinäisyyden lisäksi pelkoa. Eikös ne ylioppineet juhli illalla tosiaan jossakin, ehkä jopa ravintolassa? Itse kävin ensimmäistä kertaa ravintolassa oluella vasta 25-vuotiaana! Muutenkin olen aina ollut myöhässä ns. kehitystehtävistä vähintään 10 vuotta. Onnea valmistumisen johdosta! Minäkin valmistun, muttei sitä jaksa alkaa juhlimaan. Vai ostaisinko oikein kakun itselleni yksiöön...

Kauhulla odotin kyseistä päivää viime vuonna. Kyllä sitä vaivautuneena joutui keksimään jotain sanottavaa noihin nuorempien sukulaisten kyselyihin... kunhan en olisi joitain valkoisia valheitakin kertonut. Pahinta kuitenkin olivat ne kymmenet kyselyt jatko-opiskelupaikasta, koska minulla ei ollut eikä ole edelleenkään moisesta mitään hajua. Sinulla on siinä mielessä kai asiat paremmin.

nyt joku ylioppilas, joka tahtoisi pelastaa YO-päiväni?

"yo-juhlani" menivät sillä tavalla, että eno tuli perheineen käymään, juotiin lasi kuohuviiniä (en pidä alkoholijuomista), syötiin pullaa -- ja heidän lähdettyään loppupäivä oli kuin mikä tahansa muukin päivä. Siis kotona koneen ääressä. Etäisillä sukulaissuhteilla on Etunsa(tm).

että ihmiset ymmärretään vapun alla tai yo-juhlissa aina ihan samanlaisiksi. "Mihinkäs meet sitten illalla? Montako kaveria on tulossa mukaan?", joku vanha sukulaistäti voi just kysyä ja hymyillä siihen silleen leveästi, ajatellen varmaan: "Sä oot nuori, sulla on vielä elämää paljon...". Ahdistaa tuollaiset kommentit/olettamukset. Kavereitahan ehtii aina hankkia. Ei mikään kiire. Ihan niinkuin niitä pitäis olla juuri yo-juhlien aikana.. Naurettavaa.

En usko että sukulaiset tahallaan kyselevät, kunhan ovat uteliaita ja luulevat että nuorella ihmisellä on elämä, sehän on wanhuksista itsestään selvää. Muistan mitä tein omissa ylioppilasjuhlissani: väkinäiset kättelyt (olin ja olen yhä, aivan saatanan ujo), kahvit, skumppamaljat ja sellaiset. Vieraat lähtivät, vaihdoin farkut jalkaan, istuin keittiössä yksin ja kelasin että sekin savotta on nyt ohi ja ajelin illalla autolla ympäri lääniä, yksin. Yöllä katselin Rocky III:sen ja menin nukkumaan. Tietyllä tavalla se kyllä kalvaa kun tietää että joutuu vanhainkodissa tällaisia juttuja kertomaan... olettaen että on ketään edes kuulemassa.

Tuttu juttu... Mutta minulla ei ollut edes yo-juhlia, vaikka lukion suoritinkin ja lakin sain. :( How sad is that.