ongelmani on vakava. tulee paha olo aivan tavallisista asioista joista "normaalissa" parisuhteessa ei sen enempää keskustella. Tulen mustasukkaiseksi tyhmistä asioista. Kun näen mm. valokuvia mieheni entisestä elämästä (entisen kihlattunsa kanssa) tulen todella mustasukkaiseksi. minua syö ajatus siitä että joku muu on hänet joskus tehnyt onnelliseksi, että hän on joskus ollut todella rakastunut, johonkin muuhun. tulee olo riittämättömyydestä. entä jos en osaakaan tehdä häntä yhtä onnelliseksi kuin hänen exänsä? entä jos en ole yhtä hyvä? en ole korvaamaton, hän voi yhtä hyvin löytää jonkun jonka kanssa tulla onnellisemmaksikin. itse en ole kokenut tätä onnea aikaisemmin. parisuhteen kyllä, mutta onnettoman sellaisen. hän ei kiellä onneaan, joka on vielä pahempi kuin että kieltäisi vaikka niin olisikin ollut. minua pelottaa. en halua kahlita häntä, en vain voi omistushalulleni mitään. en halua omistaa, mutta kuitenkin haluan. en halua kahlita, mutta ehkä kuitenkin niin teen. minua itseäni tämä asia vaivaa enemmän kuin mietsäni. olin valmis jättämään suhteemme ja kaikki vain siksi että en voi mitään omistushallleni... onko kellään muulla ollut samanlaisia tuntemuksia? miten olette päässeet niistä eroon? kiitos..
Tarpeeton mustis...
nalle
152311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mun ongelma voi olla jopa pahempi. kun me asutaan erillään niin se vaikuttaa asiaan, mutta kun olen hänen kanssaan niin penet asiatkin joskus jopa se että hän kehuu toisia naisia hyvännäköisiksi saa minut suuttumaan. minua hän ei koskaan kehu hyvännäköiseksi. kun emme ole yhdessä niin hän käy v-loppuisin baareissa ja tiedän että kännissä hän helposti iskee toisia naisia. hän on joskus tehnyt niin jopa minun läsnäollessani. en pysty oikeen luottamaan häneen ja se vain lietsoo mustasukkaisuutta. en ole omasta mielestäni hyvännäköinen vaikka olenkin sitä kuullut monolta mutta en mieheltäni.
minäkin kaipaisin jotain apua.
minulla taas ei oikeasti ole mitään syytä olla mustasukkainen. olen varma(!) että mieheni ei koskaan pettäisi minua. hän kyllä kehuu muita naisia (mutta niin teen minäkin, olen bi), eikä se minua haittaa. hän ei käy yksin baareissa tai puhu puheluitaan salaa, hän ei anna minulle syytä olla mustasukkainen, mutta olen silti... Oma mustasukkaisuuteni ja riittämättömyyteni kohdistuu enemmänkin hänen menneisyyteensä, mikä on vielä pahempi koska eihän hän menneisyydelleen enää mitään voi... sen takia ongelma onkin vähän vakavammallainen..
Eiks se kuitenki ole aika normaalia, että haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä, pitääkö niitä exien kuvia sit olla? Jos se suhde on ohi ja loppu, ja nykyajassa merkityksetön, niin ei kai niillä halipusukuhertelukuvilla ole mitään funktiota? Siis, jos se ex-suhde todella on merkityksetön, tehkää siitä sellainen , eihän niitä kuvia silloin tarvitse säästää, jos ei niillä kerran ole merkitystä. Vai?
hänellä itsellään niitä ei enää ole, mutta sukulaisilla, ystävillä yms, kyllä... sukulaiset kiikuttaa vanhoja valokuviaan nähtäviksi ja seassa, hupsista vaan, onkin juuri näitä kuvia...
Onnea vaan, kun tuhoat mustasukkaisuudessasi hänen sukulaistensa valokuvia...jestas mitä sitä saa lukea. Melkein yhtä hyvä, kuin serkkuni, joka väitti minun panneen muijaansa sillä aikaa, kun kävi kusella.
.. että se on elettyä elämää josta miehesi on oppinut jotain -- minkä vuoki kyseessä juuri onkin ex. Ellei sitä elämää olisi ollut, niin hän ei olisi se ihminen johon olet nyt rakastanut -- menneisyys on myös rikkaus, mitä ei pidä kieltää. Ja kai sinullakin "menneisyys" exineen ... onhan?
Ja tietenkin myös miehesi sukulaisilla kuvia hänestä ja exästä, ei niitä sinun kiusaksi näytetä tai säästetä. Joskus he voivat jopa pitää yhteyttä ... teidän tilanteestanne en tietenkään voi tietää.
Kuules pipari, tennaria tollaiselle ääliölle! Itse olin aivan samassa suhteessa ja ainut ulos pääsy oli ulos suhteesta.. niin karulta kuin se kuulostaakin.
kaksi vuotta jaksoin katsella sen touhuja, ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan - uuden ihanan mieheni kanssa.. viimeinen pisara oli kun baarissa odotin häntä tunnin ja katselin kuinka vikitteli toista naista vaihtaen samalla numeroita.
kun suhteemme loppui, vasta silloin hän "tajusi" mitä menetti. sitten alkoi satelemaan lahjoja syyllä jos toisella ja runonkin kirjoitti siitä kuinka liian myöhään tajusi miten paljon rakasti minua.. kuten itse kirjoitti, aivan liian myöhään.
Mustasukkaisuus on piinaava tunne. Vastauksissa on mielestäni vähän lähdetty siitä näkökulmasta, että se joka on mustis on aina väärässä. Ja näinhän ei ole. Mielestäni voisit miettiä asiaa myös siitä näkökulmasta että miksi miehesi niitä onnen ajan valokuvia haluaa sinulle näytää ja miksi siitä entisestä elämästään siihen sävyyn kertoa. Sano hänelle, että tulet siitä surulliseksi ja katso mitä tapahtuu.
Terveisin
Heinikanerva
Eli miehen pitäisi kertoa mustasukkaiselle "nalle":lle, että oli täysin tyytymätön elämäänsä ja todella onneton ennen kuin tapasi "nalle":n!?
Miksei ihminen voi ymmärtää, että hauskoja hetkiä on ollut myös ennen heidän tapaamistaan?
Ja harvemmin niitä valokuvia on EX:stä räpsitty riidan keskellä!
Yleensä entinen suhde on päättynyt siihen, ettei tultu toimeen (tavalla tai toisella) keskenään.
Mielestäni jokainen suhde on yksilö, jota ei voi verrata entisiin suhteisiin.
Hienoa, että tästä asiasta viriää keskustelua!
Mulla on kans sellainen ongelma, et turhasta olen mustis.. mutta ongelmasta tekee inhottavan se, että vaikka kuinka yrittää päästä siitä eroon, niin se ei onnistukkaan.. eli syyllisyys kalvaa mua ja mieheni joutuu turhaan kärsimään, kun näkee, et mun on paha olla!!!
Siis olisko jollain selviytymistarinoita? Mielellään otetaan vastaan.. ei haukkuja, sillä ne ei auta ketään, jotka tästä ongelmasta kärsii!!!
Vinkkinä ... parisuhdeterapia ... hyvää sellaista saa Väestöliitosta. Jokaisen "mustisuus" ja suhde muutenkin kovin erilainen, niin että mikä yhden selviytymistarina niin teidän kohdallanne voisi olla "oikotie helvettiin".
Vaan onhan keskustelu aina mielenkiintoista...
juuri tätä ajan takaa!! ei ole mitään syytä olla mustis ja silti olen. on paha olla ja mieheni joutuu katselemaan murjotustani vaikka ei olis tarvis.. kaipaisin juuri niitä tarinoita siitä miten te jotkut onnelliset olette päässeet mustasukkaisuudestanne eroon. ei mieheni todellakaan anna minulle syytä olla mustasukkainen (ei siis kerro "heidän onnellisesta suhteestaan" mutta ei sitä kiellä kun asiaa olen joskus kysellyt.. ei hän minulle valokuvia tyrkytä, ei koskaan ole niin tehnyt, vaan ne ovat joutuneet käsiini ihan muita teitä) ja olen itsekkin kyllästynyt murjottamaan.. auttakaa!!
Tuossa jokunen vuosi takaperin seurustelin hyvinki vakavasti erään naisen kanssa ja vaikka luotin häneen ehdottomasti, niin silti mustasukkasuus hiipi koko ajan mieleen. Asiaa ei helpottanu ollenkaan kun opiskelujen alkaminen veti välimatkan reiluun 100 kilometriin. Vaikka mitään syytä huoleen ei oikeestaan ollukaan, päässä pyöri kaikenlaisia aavistuksia ja mielikuvia. Jännittävä juttu tuo mustasukkasuus kyllä..
Tuli sitten päivä kun sain puhelun ja tyttöystäväni pyysi käymään ja oli kuulemma tärkeää kerrottavaa. Automatkalla sain kaveriltani viestin että edellisillan opiskelijabileissä oli ollut aika kova meininki. Kauhukuvat tottakai alkovat heti pyöriä mielessä ja perille päästyäni sain kuulla että pieni lipsahdus oli todellakin sattunut.
Olin aina ajatellu kuinka pahasti suuttuisin jos hän pettäis minua, mutta jostain syystä otin asian hyvin rauhallisesti. Pettynyt olin, tottakai, mutta en vihainen. Tällaisia tapauksiahan ei koskaan unohdeta lopullisesti tai anneta kokonaan anteeksi, mutta mustasukkaisuuteni hävisi tämän tapauksen selvittelyn yhteydessä lähes kokonaan. Seurustelumme jatkui vielä lähes vuoden tapauksen jälkeen ja todennäkösesti olisimme vieläkin yhdessä jos ei valmistuminen olisi vienyt häntä ulkomaille.
Olen monesti ihmetelly jälkikäteen mihin mustasukkaisuuteni katosi ja tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän odottaa täydellisyyttä, sen enemmän mustasukkasuus vaivaa mieltä.
Tuo on kuin suoraan miun ajatuksista.
Mie menin kysymään mieheltäni että onko sillä koskaan ollu nii voimakasta tunnetta ku sil on miun kanssa, jonkun entisen kanssa myös. Miulle kun tää suhde on erittäin spesiaali, mutta mieheni on ollut suhteellisen monen kanssa.
Sieltähän tuli sitten suoraan vastausta että on se rakastanu muutamaa yhtä paljon ku miuta.
Mie sitten pillahdin itkemään siinä ja tuli kauhee olo. Mieheni yritti selittää, miten menneisyydellä ei oo mitään merkitystä ja että se rakastaa nyt vaan ja ainoastaan miuta, muttei se paha olo minnekään hävinny. Pikkuhiljaa opin elää senki asian kanssa ja se vaivaa kyllä vieläkin, mutta oon päässy päällisinpuolin yli siitäkin.
Inhottaa olla näin mustasukkanen ja omistushaluinen mutta minkäs teet, ehkäpä myö kumpikii päässään tästä joku päivä (toivottavasti) eroon..
Et välttämättä ole turhasta mustis, ethän kahlitse, kiristä ja uhkaile miestäsi..epäile pettäjäksi..ym.. sanoisin, että olet vain epävarma itsestäsi. Arvokkuudestasi. Nimenomaan. Ei arvosta miehesi silmissä, vaan omissasi.
Olen käynyt saman helvetin läpi, ja olin se mustis. Lopulta syyt tuonkaltaiseen käytökseen ja tunteisiin löytyi syvältä sisimmästäni, eikä niiden alkulähteillä ollut mitään tekoa mieheni, saati hänen eksänsä kanssa.
Olin ja toisinaan vieläkin olen "mustasukkainen" mieheni menneisyydelle. Aihetta ei ole. Eikä tunnekaan taida olla ihan kustasukkaisuutta, koska se perustuu riittämättömyyteeni..huonouteeni..heidän pitkään suhteeseensa (olivat lähes 20 vuotta)..siihen, että hän on joskus rakastanut jotakin muuta..
Itsetutkiskelu auttaa. Ja se, että onnistuu ja ennenkaikkea uskaltaa tunnustaa tunteensa..niin tyhmiltä kuin omissakin korvissa kuulostavat, ja syyt tunteisiinsa.
Tänään voin sanoa ilman kirpaisua, että kyllä, mieheni on rakastanut ja elänyt kauan jonkun toisen kanssa. Hän on rakentanut kodin, perustanut perheen ja mennyt naimisiin jonkun kanssa ennen minua.
Hänen suhteensa kesti..vaikkakaan rakkaus ei niin kauan.
Minäkin olen tehnyt tuon kaiken aikaisemmin. Suhteeni oli lyhyempi, huono-onnisempi ja sairas.
Minä olen nuorempi, eikä minulle ollut ehtinyt kertyä vielä mitään. Minulla oli masennusta. Minulla oli huonoitsetunto..ja ties mitä.
Mutta ei mitään hyvää omissa silmissäni.
Yritä uskoa, että miehesi on valinnut sinut. Hän on elänyt ennenkin, mutta hän elää nytkin. Hän on ollut joskus onnellinen jonkun toisen kanssa, mutta eihän se kestänyt. Hän myös saattaisi tulla onnelliseksi jonkun toisen kanssa, mutta mitä ilmeisemmin hän ei halua.
Ajattele, se entinen ei kyennyt pitämään miestä lopunikänsä. Sinulla taas on kaikki mahdollisuudet siihen. Hän rakastaa sinua nyt, ja sinun käsissäsi on paljon valtaa siihen, kauanko se kestää.
Älä huononna itseäsi, koska se huonous on vain sinun sisälläsi. Sinä olet upea. Jos et alkuun muusta syystä mielestäsi, niin ainakin siksi, että miehesi kaltainen uros rakastaa juuri sinua.
Onne teille. Siitä voi päästä yli, sen kanssa voi elää. Mutta se pitää hyväksyä.
Sinun pitää hyväksyä.