Kohtuujuomisesta.

Jos alkoholiriippuvuus on edennyt riittävän voimakkaaksi, se on ja pysyy aivorakenteissa ja keskushermostossa, vaikka olisi juomatta kuinka kauan. Kohtuukäyttökokeilut johtavat pitkänkin juomattomuuden jälkeen ennemmin tai myöhemmin juomiseen, joka kirkkaasti rikkoo entiset ennätykset määrissä ja kestossa. Alkoholistilla. Tällaiset mielipiteet aiheuttavat tietysti protesteja ja todistuksia siitä, miten on onnistuneesti siirrytty suurkulutuksesta kohtuukäyttöön. Se voi olla mahdollista, jos ei ole ylitetty jotain maagista rajaa, jolloin alkoholiriippuvuus on muodostunut pakonomaiseksi, ja piilevänäkin pysyväksi.

siis, että onko toive. Siitä on jo niin pitkä aika, kun juominen vielä oli nautinnollista. Minulla se on ollut jo niin pitkään pakkojuomista, että ei ole muistijälkeä siitä, että viinalla jotakin hyvää olisi saanut. Viime toukokuun jälkeen ei mieleeni ole tullut ajatusta kohtuukäytön ihanuudesta. Tiedän, että sellaista ei ole olemassa. Yhtä hyvin voisin haikailla kuuta taivaalta tai elämästäni viimeiset 20 vuotta pois. Koko kohtuukäyttökin on niin väljästi ymmärrettävä asia, että se tosiaankin taitaa kummitella jokaisen (myös monen alkoholistin) päässä. Onhan meillä määritelty suurkulutuksen rajat ja jotkut pitävät terveellisenä yhden tai kahden naukun ottamista päivittäin, mutta juuri eilen saimme lehdestä lukea, että sairaaloissa on runsaasti potilaita, jotka eivät koe olevansa alkoholisteja ja silti heiltä on maksa mennyt noiden "terveellisten", suositusten mukaisten annosten kanssa. Minä olen on/off - toivon, että loppuelämäni saisin olla off :). Elämä ilman alkoholia on todellakin elämisen arvoista. Ne nuoruuden alkoholikokeilutkin jättäisin mielellään väliin, mutta kun elämää ei voi kelata taaksepäin. Siksi on vain nautittava siitä, mitä meillä tänä päivänä on. Raittius on minulle lääke alkohlismiin.

Onko se raittiutta, että kyrvistelee hampaat irvessä vuositolkulla absolutistina, vaikka viinaa tekee koko ajan mieli?