Olen lopen kyllästynyt elämääni. Tunnen oloni varsin ylimääräiseksi. Syntynyt suureen perheeseen vajaana ja niin tarpeettomana. Ei mulla tunnu olevan paikkaa täällä. Jokin minussa mättää pahemman kerran. Ketää ei kiinnosta yhtään kuunnella mun asioita. Olen mukamas kertomassa jotain hirveen hyvää asiaa ja muut siirtyvät jo toiseen puheaiheeseen. Toisekseen olen havainnut, että monet karttavat minua. Kun näkevät minut, ottavat hatkat ja lähtevät vetämään.
Tiedän, että en ole ainakaan perheessämme kovin otettu. Minä olin se, joka kehittyi kaikissa myöhemmin, kuin muut. Olin myös se, jonka kohdalla säästettiin kaikessa.
Seuroihin meno on kieltämättä piinallista.
En tiedä, mihin minua tarvitaan. Väliin on tuntunut, että on mulla sittenkin jokin tehtävä, mutta ne on ollut vain harhaluuloja. Kun tuntuu, että viimeinkin löydän paikkansa, olenkin taas yksin. Nyt ehkä enemmän yksin, kuin koskaan aikaisemmin. Into elämään on hiipunut. En jaksa.
Uskokin on oikeastaan jo kuihtunut pois. Ei ole ketään, kenen kans puhua mieltä painavista asioista. Tai olen kyllä yrittänyt, mutta siinä käy samoin, kuin olen kertomassa jotain "hyviä" juttuja. Eli ei kuunnella.
Käytännössä siis uskoni on jo kuollut ja nyt toivoisin, että saisin itsekkin kuolla pois. En löytänyt paikkaa tässä elämässä..
tekis vain mieli kuolla pois
ei paikkaa uskovaisten kesk...
8601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sama tarpeettomuuden tunne myös minulla. Itse olen ajatellut päättää päiväni sitten kun en enää jaksa. Taakalta useimmiten elämä tuntuu. Synnyin tänne koska vanhempani eivät "uskovaisina"ihmisinä käyttäneet ehkäisyä. Turhan usein mietin mihin uskovaisuus vanhempina hävisi. Tiellä,taakaksi,vaivaksi oleminen on juurrutettu mieleeni. Laiha lohtu varmaan sinulle viestini. Sanomani; ymmärrän ja myötäelän tunteesi.
Aloitat vuodatuksesi seuraavasti: # Olen lopen kyllästynyt elämääni. Tunnen oloni varsin ylimääräiseksi. Syntynyt suureen perheeseen vajaana ja niin tarpeettomana. Ei mulla tunnu olevan paikkaa täällä. Jokin minussa mättää pahemman kerran. Ketää ei kiinnosta yhtään kuunnella mun asioita.# Täytyy 'sanoa', ettei paljoa pahemmin enää voisi itseään sääliä. Olen joskus vuosikymmeniä sitten myös ollut itsesäälin vallassa. Sitä ei kestänyt kauan, kun Jumala 'herätti' minut ajatuksistani. Hän sanoi(nimi muutettu): " Hetkinen, Irmeli, mitä sinä olet tekemässä? Etkö tiedä, että itsesäälikin on synti Jumalaa kohtaan? Minä olen sinut luonut omaksi kuvakseni, niinkuin muutkin. Sinun elämälläsi on aivan erityinen tarkoitus. Sinä et sitä nyt näe, etkä ymmärrä, mutta minulla ON suunnitelma sinunkin elämällesi. Luo katseesi Jeesukseen, Hän on vastaus kaikkeen." Siihen loppui itseni sääliminen. Jumala antaa meille rauhansa ja ilon Jeesuksessa Kristuksessa, kun sitä Häneltä pyydämme. Emme koskaan ole yksin, vaikka fyysisesti yksin joskus olisimmekin. Jumala on AINA läsnä! Kun Jeesus on Herramme ja Vapahtajamme ja elämme Hänen täytetyssä työssään, emmekä oman itsemme varassa, niin elämä näyttää toiselta. Emme enää tuijota itseemme ja odota toisten hyväksyntää. Jumala hyväksyy meidät sellaisina, kuin olemme, kun olemme Jeesuksessa.... Lue Jumalan sanaa, vaikkapa Johanneksen evankeliumia, alkuun, niin tulet tuntemaan Jumalan ajatukset sinusta. Heitä mielestäsi synkät säälittelevät ajatuksesi ja KIITÄ Jumalaa KAIKESTA, mitä sinulla on ja huolenpidosta tähän päivään asti. Hän huolehtii sinusta jatkossakin. Älä ota vastaan sellaisia vastauksia, kuin 'vl-perheen jäsen' kirjoitti. Ne eivät sinua lohduta saatikka sitten kannusta elämään Jumalan tahdossa ja Hänen armossaan. Siunausta sinulle, ja iloista kesän odotusta! 'kirjuri'.
Ei ole oikein tahallaan aiheuttaa sanoinkuvaamatonta ja peruuttamatonta tuskaa omaisille! Jokaiselle elämä on lahja, jota tulee vaalia. Puhukaa asioistanne jonkun luotettavan henkilön, esimerkiksi papin tai psykologiaa tuntevan kanssa vaikeuksistanne. Ne eivät teillä voi olla kummempia kuin miljoonilla muillakaan. Pois itsesääli ja tarttukaa toimiin kaikilla niillä keinoilla, mitä on ja niitähän tänäpäivänä on! Hyvää kevättä ja kesän alkua kaikille lukijoille ja tukijoille! Näitä kirjoitteli hädissään erään itsemurhan tehneen perheenisän puolison lähiomainen.
Ahdasmielisen lahkon vuoksi ei kenenkään pitäisi menettää mielenterveyttään, irti niistä mitä pikimmin, onhan se jo yksi voitto elämässä.
ja että Jumala auttoi irrottautumaan tästä maailmasta. Eihän tässä maailmassa ole mitään turvaa kuoleman tullessa. Koskaan ei tiedä, vaikka se lähtö tulis ens yönä. Jos ei ole uskomassa, hunosti käy. Virsi ¤¤ Ei nuoruuteen voi turvata, ei terveyteen täällä, vanhemmat usein lapsensa, saan nähdä paarein päällä.¤¤
kun ollaan "uskomassa" vl-porukkaan eikä Jeesukseen Kristukseen omakohtaisena Vapahtajana. Irvikuvaksi sen tekee vielä se, kun tämä yhteisö ei edes hyväksy tuollaista jäsentään. Se, että olet vl-uskoisten vanhempien ehkäisemätön lapsi, ei tee sinua yhtään arvottomammaksi kuin sellaisen ei-vl-uskoisten vanhempien lapsi, joka ehkäisystä huolimatta vahingon kautta luikahti tähän maailmaan. Ja usko pois, että tällaisia ihmiseä on PALJON. Kas, kun mikään ei ole mahdotonta elämän ja kuoleman Herralle. Olet varjeltunut tähän saakka elämässäsi, etkä suinkaan sattumalta. Älä siis tee mitään harkitsematonta, elämällä on vielä sinulle paljonkin sanottavaa ja tarkoitusta!
Kun on nuori, on asia kipeä; on yksinäisyys ja hylättynä ja torjuttuna oleminen. Koita ajatella kuolevasi vasta huomenna, koska se on aina mahdollista, voit silloin nauttia vielä yhdestä päivästä. Yhden päivän pituinen aika on helpompi kestää. Koita miettiä, mikä on yksi pieni asia, joka tuntuisi hyvältä juuri tänään, vaikka kuinka pieni. Ja sitten huomenna taas vain tämä päivä iltaan. Raamatusta on lohtua - tyhjätä haudasta Jeesuksen ilmetymiseen on kuoleman ajatuksista elämään päin, ylösnousemus ja usko. Vaikka tuntuisi mahdottoman pitkälle ja tulevaisuudessa mahdottomalle, ilo tulee elämään jonain päivänä. Sitten kun on 20, 30, 40 tai 50 -vuotias tai vaikka uudelleen kaikkina näinä päivinä. Samoja tunteita on tavallisten perheiden kovasti toivotuilla harvoillakin lapsilla, jos esim. kavereita puuttuu tai kotona on ankeaa. Yleisinhimillinen ongelma tämä on. Valoisampaan tulevaisuuteen usko sydämessä. Jaksamista. Toivottaa entinen nuori onneton, nykyisin onnellinen aikuinen.
Älä luovuta. Myös sinulla on tehtäväsi täällä maailmassa ja uskovaisten keskuudessa. Olet selvästi masentunut. Hae apua heti maanantaina. Terveyskeskuksesta, mielenterveystoimistosta, koulusi terveydenhoitajalta... Kerro miltä sinusta tuntuu. Sinun täytyy saada apua. Kun masennuksesi on hoidettu, löydät pikkuhiljaa paikkasi tässä elämässä. Olen siitä ihan vakuuttunut. Olen kohtalotoverisi. Lupaathan hakea apua? Tsemppiä!