Haluaisin tietää miten olette pärjänneet vanhempienne/vanhempanne alkoholismin kanssa?
Oletteko aikuisena lopettaneet yhteyden pidon vai huolehditteko alkoholistista?
Itse olen yli 20, en asu enää kotona. Isäni on juonut noin 15 vuotta ja juominen pahenee jatkuvasti. Olen niin monesti pettynyt isääni, joka aiheuttaa vain huolta eikä välitä yhtään. Joudun vain häpeämään, huolehtimaan ja pelkäämään isäni tekemisiä. Puolestaan hän ei huolehdi minusta lainkaan. Juodessaan hän ei muita muista. En tiedä pitäisikö minun katkaista välit kokonaan, jotta pystyisin elämään omaa elämääni paremmin. Olen kärsinyt masennuksesta ja epätoivosta isäni takia. On hirveän raskasta katsoa vierestä kun ihminen menee pohjalle, juo niin kauan kuin kuolee, eikä pysty mitään tekemään. Suomessa saa juoda itsensä hengiltä, pakkohoitoa ei ole. Tunnen vain epätoivoa, pettymystä ja surua. Minulla on vain yksi isä, eikä hän ole koskaan ollut isä. Vaan se hullu juoppo sohvalla. En jaksa enää huolehtia.
Alkoholistien lapset
Juopon tytär
7472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ala elämään omaa elämääsi--muutakaan et valitettavasti voi ! VOIMIA SINULLE !---- olet fiksu likka ja pärjäät ilman juoppoa isääsi !
Juoppo levittää henkistä tuskaa ja kärsimystä ympäristöönsä välittämättä kenestäkään, kun ei välitä itsestäänkään. Hän välittää vain viinan saatavuudesta. Siinä piinassa kasvaneet lapset saavat elinikäisen henkisen trauman, josta kuitenkin voi toipua. "Joudun vain häpeämään, huolehtimaan ja pelkäämään isäni tekemisiä." Tuo on niin inhihimillistä, mutta vain suurennat omaa taakkaasi. Kun olet jo kotoa päässyt, ala keskittymään omaan elämääsi ja hyvinvointiisi. Se ei ole mitään itsekkyyttä, vaan tervettä itsesuojelua. Et ole syyllinen hänen juomiseensa millään tavalla, joten unohda kaikki itsesyytökset. Et voi juovaa isääsi auttaa mitenkään. Hän on valintansa tehnyt. Tee sinäkin. Aiheesta: http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholistin_lapset.htm PS. Älä toista kaavaa, ja hanki itsellesi uutta alkoholistia.
Tiivistit hienosti alkoholin rinnalla elämisen: se on häpeää, huolta ja pelkoa. Näihin tunteisiin ainakin minun kohdallani alkoholisti vastaa ivalla ja sairaalla ilolla voida kiusata toista. Olen itse pyrkinyt minimoimaan mielipahani. En enää odota yhtään mitään, enkä ymmärrä enkä jousta viinan takia enää milläänlailla. Minuun voi olla yhteydessä vain selvin päin, muuten tapaaminen tai puhelu päättyy välittömästi. Sanon vain, että palataan asiaan sitten kun olet selvin päin. Olen Sinua kymmenisen vuotta vanhempi, ja olen ehtinyt aikuistua tämän asian kanssa niin, että olen saanut oman elämän. Sinun iässäsi olin kovin sidottu kotiin, vaikka asuinkin muualla. Vanhempien odotukset täyttäen tulin kotiin viikonlopuiksi ja pyhiksi, ja ajankäyttöäni ja elettäni kunnioitettiin olemalla koko vierailuaikani humalassa.
Vaikka ihmissuhteet ei ole mitään kaupankäyntiä, jonkinlainen vastavuoroisuus tarvitaan. Muuten vain antaa itsensä lopulta tyhjiin, saamatta mitään hyvää toiselta. Itse olen luopunut kaikista ihmissuhteista, jotka eivät ole minulle vastavuoroisia. Tämä koskee juovia ja myös nykyisin raittiita alkoholisteja. Sama juttu aiemmin ystävissä pitämiini, jotka vain soittavat aina silloin kun heillä on murheita ja kaatavat koko likasangon puhelimessa korvaan - haluamatta koskaan edes tietää, mitä minulle kuuluu. Koskee myös palvelusten tarvitsijoita, jotka eivät tarjoa koskaan itse mitään. Esimerkkinä nainen joka useana keväänä sai minulta taimia ja jakotaimia, antamatta minulle koskaan mitään omasta puutarhastaan. Sama koskee myös oman aatteensa tyrkyttäjiä, jotka eivät arvosta minun maailmankuvaani sen vertaa, että pystyisivät olemaan käännyttämättä uskonnollisesti tai poliittisesti. Tämän voi tehdä joko suoraan sanoen tai hieman peitellymmin, riippuu tapauksesta. Yksi entisen elämäni häirikkö ei voi ymmärtää, että ihmisellä voi olla niin tulenpalava kiire, että ei edes ehdi kirjettä kirjoittaa tai pyytää kyläilemään edes viikonlopuksi. Toisinaan siis pitää tulenpalavaa kiirettä ;)
Ja varsin ikää, se yksipuolisuus. Itseäni on pitänyt ottaa oikein niskasta kiinni, ettei ole jonkin juoksupojan, autonkuljettajan ja lähihoitajan roolissa loppuikäänsä. Olen pohtinut samaa, että sellaiset ystävyydet tai tuttavuudet, joissa puhelimeen vastatessaan ensimmäiseksi ehtii pohtimaan, että mitä vailla se nyt tällä kertaa on - eivät ole minkään arvoisia. Saman karsinnan olen tehnyt minäkin, ja en kadu yhtään.
---------joista luulee (toivoo ) hyötyvänsä ! Mikää muu tunne ei juoppoa stimuloi ,ellei sitten sympatian kerjääminen itsesäälin myrskyssä ???. Nimim:45 vuoden kokemus.
Kiitos ajatuksista. Ne olivat hyvin samanlaisia kuin omani. Olen huomannut olevani ihan liian kiltti ja yritän päästä siitä eroon. Poikaystäväni juo, kuten kaikki nuoret. Viime aikoina hän on kuitenkin vähentänyt juomistaan josta olen todella iloinen. Hänkin on järkyttynyt isäni juomisesta. Suomalaisten nuorten juominen on monesti hyvin lähellä alkoholismia. Ja alkoholia palvotaan liikaa. Ilman sitä ei muka voi olla hauskaa. No, minulla voi olla. On typerää että minäkin joudun selittelemään sitä että juon kohtuudella (esim. kaksi lasia viiniä) enkä örvellä ja oksenna. Tuntuu että suomalaisilla on tässä asiassa vakavia asennevammoja. Varmaan olisin jo irottautunut isästä, jos äitikin olisi. Olen hyvin läheinen äitini kanssa ja hän jostain ihmeen syystä edelleen on isän kanssa. Ja kun menen tapaamaan äitiä, on isäkin siellä. Muistan toivoneeni jo ala-asteella että vanhempani eroaisivat. Minusta on kauheaa ettei äitini pääse irti isästä vaikka hän on täysin mätä ihminen. Äitini taas on täysin raitis.