TARVITSEN TARINOITA

Maalaistalon tuvan pöytään liittyy aivan valtavat määrät muisteloita. Parhaat niistä liittyvät leipomiseen ja etenkin ruisleivän leipomispäivään joka oli aivan erityinen päivä,kun pöydänkansi käännettiin pois ja alusosan päällä leivottiin ja "emmuukset" laitettiin nousemaan käännetyn kannen nurealle puolelle. Se oli juhlapäivä.

Itse muistan mummolasta pirttipöydän, jossa oli pöydän alaosassa, siinä jalkaosassa säilytyslaatikko, jossa vaari säilytti monenlaisia työvälineitä. Olihan monessa pirtissä vielä sisällä höyläpenkkikin, kun talvella tehtiin puuhdetöitä iltaisin. Mummo leipoi pirtinpöydällä, lapset tekivät läksyjään koulun jälkeen ja me lapsenlapset piirsimme tuon pöydän ääressä. Jos kylällä pidettiin vaikkapa tiekokousta taikka kalastuskunta kokoontui, pidettiin se pirttipöydän ääressä. Mahtava oli se hetki, kun vaari levitti uuden navetan piirustukset siihen pirttipöydälle ja myöhemmin salaojitussuunnitelman, kyllä siinä meillä lapsenlapsilla oli ihmettä, kun oli kokooja ja imuojia niin paljon, sekä niskakaivoja. Ensimmäinen televisio nostettiin myös pirttipöydälle, kun se tuotiin kaupasta, siinä sitä ihmeteltiin. Haikeana myös setä avasi postipakettia siinä pirttipöydällä, kun miehet saivat syksyllä hirven kaadetuksi ja nahka laitettiin ruukattavaksi, se nahka tuli paketissa sitten valmiina, ei ollut oikein onnistunut käsittelyssä. Meidän oma pirttipöytämme on tehty aikoinaan sodan jälkeen 1948 maamieskoulussa, setäni teki sen siellä opiskellessaan ja omista puista. On samanlainen, kuin mummolassa, mutta niitä työkaluja ei säilytetä siellä laatikossa pöydän alla.

on varmaankin tehty paljon tärkeitä asioita, jälkikasvu mukaan lukien.

Mahtavia juttuja! Nauroin kippurassa toisille ja toiset nosti omat rakkaat lapsuusmuistot pintaan! leikittiin pienenä majaa ja laivaleikkejä pöydän alla. Äiteeltä kuulin jotta vainajatkin laitettiin pöydälle arkuttamista varten ja appi tokasin vain että pöyrällä syötiin nukuttiin ja naitiin! Laittakaa ihmeessä lisää. Mahtavaa materiaalia esitelmääni varten! Kiitoksia! -laura koskinen

Isäni on sellainen nikkari ja kokeilija, aina jotain rojektia menossa. Tämä sattui joskus ihan 70-luvun alussa, kun oli oikein kuuma kesä ja rintamamiestalomme yläkerrassa oli sietämättömän kuuma. Isäni halusi sinne tuulettimen, jolla eloa olisi voinnut helpottaa. Oli sunnuntai aamu, äitini oli pyhäpäivän kunniaksi levittänyt pirtinpöydälle uuden pöytäliinan ja lähtenyt sitten ompelemaan toiseen huoneeseen. Tulimme isäni kanssa siihen pöydän ääreen ja isälläni oli vanhasta pesukoneen moottorista ja maidonjäähdyttäjän tuuletin ropellista tehty tuuletin. Siisti ja puhdas laite, joten hän nosti sen siihen pöydälle sen kummemin ajattelematta ja käski minun laittaa töpselin seinään pistorasiaan, itse hän piti kiinni siitä tuulettimesta. Hyvin lähti pyörimään se tuuletin ja samalla se sieppasi sen uuden pöytäliinan siihen ropelliin. Isäni huusi hädissään, että kiireesti se töpseli irti seinästä ja kiskaisin töpselin irti. Samassa äitikin tuli siihen pirtinpöydän ääreen ja katseli alahuuli väristen sitä uutta pöytäliinaa, jota me isän kanssa siitä ropellista repaleisena otettiin irti. Vähän sai äiti sanaa suusta, että se oli ihan uusi pöytäliina! Äiti paikkasi sitten sen pöytäliinan ja kait ihan piruuttaan piti sitä muistona, että aina silloin tällöin se pöytäliina oli siinä pirtinpöydällä muistuttamassa isäni tuuletin kokeilua. Toinen kerta oli sitten lähes yhtä mieleen painuva, kun saman pöydän ääerssä korjasimme isäni kanssa äidin viellista vatkainta. Ukkonen oli vieraillut vähän tätä hetkeä aiemmin ja äidin vatkain lakkasi toimimasta. Isäni tietysti tekniikan miehenä ajatteli korjata tuon vatkaimen tuossa pirtin pöydällä. Olin assistenttina. Homma meni hyvin, näytti, että pieni sulake oli palanut sieltä vatkaimen sisältä ja samanlaisa sulakkeita näytti olevan televisiomme varasulakkeina, joten laitoimme isäni kanssa sellaisen television sulakkeen sinne vatkaimeen. Sain taas laittaa töpselin seinää pistorasiaan. Pirtissä kuului jumalaton pamahdus, kuin haulikolla olisi ammuttu ja taas äitini syöksyi kärppänä paikalle, silmät mopon lyhtyinä hän ihmetteli, että mitä täällä oikein TAAS tapahtuu. Äidille ostettiin uusi vatkain osuuskaupasta. Vaimoni on joskus ihmetellyt pirtinpöydässämme olevaa jälkeä, ihan kuin joskus olisi jotain palanut pöydällä.