Meilläpä on tilanne jossa molemmilla (m31, n26) on vauvakuume ja halu perheen perustamiseen. Yhteenkuuluvuuden tunne on myös suuri, mutta kun yhdessä ollaan oltu vasta kuukauden verran niin tarvii olla se järkikin hieman mukana ja odotella. Ehdimme kuitenkin vielä :) Mukavaa kevään odotusta kaikille kuumeisille ja kuumeettomillekin.
Mie
Mie
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsellä syttyi vauvakuume kun kaikista parhaista kavereista tuli hiljalleen äitejä parin vuoden aikana. Löysin tammikuun alussa "elämäni miehen" jonka kanssa alsuta asti kaikki klikannut. Kumpikin haluaa lapsia ja välillä leikkimielisesti asiasta vitsaillaankin. Mutta yhdessä on oltu vasta 7 viikkoa ja tiedän ettei ole mitään järkeä vielä alkaa yrittämään lapsia. Kuume vaan on hillitön ja pahenee. Kun keksisi miten sen saa rauhoittumaan?!?
Minä toistaiseksi vietän aikaa ystäväni 4-vuotiaan tyttären kanssa, oman siskoni 1-vuotiaan pojan kanssa... ja nyt hieman haikeana seurailen siskoni mahan kasvua kun sieltä sukuun tulossa lisäystä syksyllä. Ihanaa ;)
Kyllä se tästä ! Asioilla on tapana hoitua - elämä järjestää ! Mukavaa päivänjatkoa ! Ja onnea uudehkoon parisuhteeseen =)
Minullakin vauvakuumetta ollut jo hetken aikaa. Koen itseni jo täysin valmiiksi äidiksi vaikka olenkin vasta 19-vuotias. Avomieheni on 24-vuotias ja hänkin halukas lapsiin.. mutta ei kuulemma vielä. Sen verran on jo lupaillut, että jos tuossa kesällä alettaisiin lasta yrittämään. Syön tällähetkellä pillereitä, mutta silti aina laatan loputtua mietin jotta olisinko jo raskaana, vaikka se ei mahdollista olekaan :) Sitä vaan on niin malttamaton ja halukas! Suhteemme on ihana ja kaikin puolin olen vakuttunut että tämä mies on minun "SE oikea"! :) Olemme olleet yhdessä 8kk ja asuttu saman katon alla 3kk. En kai hätäile? Omasta mielestäni en todellakaan! Miksi odottaa jos on varma ja valmis!? Olen miettinyt myös sitä, että jos suhde kariutuu ja jään lapsen kanssa "yksin", olen onnellinen että juuri tämä mies on lapseni isä!
Se siitä.. ei muutakuin kaikille onnea lapsen tekoon.. kivaahan se on ihan harrastuksenakin! ;)
Itelläni ollut jo aika pitkään vauvakuumetta ja koen olevani valmis äidiksi.(pillerit jätin pois kesäkuussa 03)ja elämäntilanne olisi siinä mielessä hyvä, että itse olen nyt työttömänä. Ollaan mieheni kanssa seurusteltu 5vuotta. Kovin haikeana katselen kaupungilla isoja mahoja, pieniä vaatteita kaupoissa yms. Mies haluaa kyllä lapsia mutta ei nyt ihan vielä, hän aloitti syksyllä opiskelut joten ymmärrän kyllä että vauva saattaisi häiritä opiskelua.Joka kuukauden lopussa pettymys on suuri kun kuukautiseni alkavatkin. Kovasti haluaisin oman pienokaisen.
Sama tilanne moneltakin osalta itselläni! Olen 19-vuotias opiskelija ja avomieheni kohta 24-v. Molemmat vauvakuumeessa, kroonisessa ;) Olemme olleet yhdessä 2-v ja asuneet suuressa ok-talossa vuoden. Meillä olisi tilaa isommallekin lapsikatraalle...;) . Miehelläni on hyvät tulot ja vakituinen työpaikka. Hän on halunnut lasta jo pidemmän aikaa, mutta itse olen hieman epäröinyt, koska opintoni ovat vielä pahasti kesken. Rahasta ja rakkaudesta se ei siis ole kiinni, mutta haluaisin silti ensin ammatin ennen lasten tekoa. Lähinnä kai se huolettaa, löytyisikö enää motivaatiota jatkaa opiskelua.. Tietty onhan noita muitakin jotka tekevät jälkikasvustonsa opiskelun ohessa. Koemme molemmat olevamme täysin valmiita vanhemmiksi ja suhteemme on tasapainoinen ja kaikin puolin täydellinen. Olen aina ollut sitä mieltä, että haluan tehdä lapsen/lapsia jo nuorena. Miksipä ei siis jo nyt...=)
Meidän taloudellinen tilanne ei tällä hetkellä ole kovinkaan tasaista, itse pidän välivuotta ja olen työmarkkinatuella töissä. Olemme mieheni kanssa päättäneet, että toisen pitää olla valmistunut ja töissä ennen lapsia, hän valmistuu keväällä ja todennäköisesti saa heti töitä.. eli näkymä on hyvä! :)
Tiedossa meillä molemmilla on se, että meillä on jo ainakin yksi lapsi ennen minun valmistumistani. Tiedän, että takaisin koulunpenkille palaaminen synnytyksen jälkeen ei ole helppoa, mutta kyllä sen jaksaa ja pakkokin jaksaa lasta ajatellessa.
Mieheni on mukana lapsen hankinnassa, mutta hän ajattelee asiaa enemmän järki pohjalta.. toisin kuin minä tunne pohjalta! :) Tuttua tämäkin varmaan muille!?
olet jättänyt pillerit pois, jos miesKIN ei vielä halua lasta?!
Pillereiden pois jättäminen oli yhteinen päätös, en halua montaa vuotta (vaikka lääkärit sanoisivat mitä)syödä pillereitä koska ne kuitenkin ovat hormoneja eivätkä kuulu elimistöön.
päätös?! Mies ei siis ymmärrä että voit pamahtaa paksuksi milloin tahansa?? Vai käytättekö kenties kumia tai jotain muuta ehkäisyä?
Itselleni ei tulisi mieleenkään jättää ehkäisyä pois ENNEN kuin päätös lapsen tulosta on yhteinen.
Hei te juuri rakastuneet!
Vaikka te olette jo aikuisia ihmisiä ja olette varmoja siitä että se Oikea on löytynyt, niin koettakaa ihmeessä vielä malttaa! Ette voi mitenkään tuntea toista vielä niin perinpohjin että on turvallista hankkia lapsia.
Olen ollut oman mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta ja opin hänestä jotain uutta joka päivä, vaikka olinkin varma jo muutaman viikon seurustelun jälkeen että hän on Elämäni mies. Oppikaa rauhassa tuntemaan toisenne, muuttakaa yhteen jos ette vielä asu saman katon alla, opetelkaa elämään yhteistä, korutonta arkea. Silloin vasta paljastuu mikä hän on miehiään.
Vaikka tiedän millaista kuumeilu on... :-/
Tiedän että kuullostaa ehkä jopa naurettavalta että parin kuukauden yhdessä olon jälkeen on valmis lapsille,mutta se vain menee niin. Vaikka kuumeilua on jo kestänyt pari vuotta eikä ikääkään ole vielä paljoa on kuitenkin se järki päässä. Itsellänä koulua jäljellä vielä tämän vuoden loppuun ja juuri eilen puhuimme että sen jälkeen avaamme mahdollisuuden lapselle. Silti se vajaa vuosi tuntuu eliniältä. Tiedän että kun lapsi viimein päättää meidän perheeseemme tulla on minulla vuosia aikaa nauttia hänestä, mutta ei se kuumeiluun helpota.
Joskus olisi ihana mennä tunteella eikä järjellä..
Moi vaan kuumeilijoille!
Me ollaan mieheni kanssa tunnettu "jo" yhdeksän kuukatta ja yhdessä oltu reilu kahdeksan kuukautta. Piti ensin hoitaa exän kanssa asiat täysin kuntoon ennen uuden suhteen virallista aloitusta. Ollaan nyt oltu naimisissa viisi kuukautta. 3,5 kk ilman ehkäisyä, mutta vielä ei ole toivottua tulosta syntynyt. Yrittäminen kuitenkin alkutekijöissään... Kyllä se on aina pettymys, kun menkat alkaakin.
Ikää meillä on seuraavasti minä 24 (pian 25) ja mies 27 (tänä vuonna 28). Molemmilla takana pitkät ja "raastavat" suhteet, jotka ovat päätyneet eroon. Kun tutustuimme, tajusimme heti että oikea löytyi. Välillä tuntuu, että hötkyilemme vauvan kanssa, mutta kun se tuntuu niin oikealta ja en haluaisi jäädä odottamaan montaa vuotta, että aika on oikea. Nyt tuntuu siltä, että on vauvan aika, joten annamme palaa. Ja kun vielä tällä viikolla on ovulaation aika, joten pehkuissa tulee aikaa vietettyä.