Elämä on surkeeta ja ollu kauan. Lapseesta asti oon ollu yksin. Ei mua varsinaisesti kiusattu koskaan peruskoulussa, mutta mua ei muistettu tai huomattu. Kaverit joita oli yläasteella oli kavereita vaan sen takia että sain viinaa ja näytin tarpeeks vanhalt ostaakseni tupakkaa.
Olin paljon lapsenlikkana yhdelle tyttö vauvallee. Tytön isä katteli mua aina oudosti ja hänen seurassaan oli aina epämukavaa, mutta he makso hyvin niin päätin kestää. Kerran kun mä ja isä yritimme nukuttaa tyttöä kun heidän piti lähtee ulos niin isä "vahingossa" koski korkealta sisäreidestäni. En koskaan kertonu tätä kenellekkään, ku eihän se varsinaisesti tehny mulle mitään. Nyt tuntuu et olis pitänny?
Äiti ei koskaan oo halunnu tehdä mun kanssa mitään ja arvostelee jokaista tekoani. En oo koskaan tarpeeks hyvä. Hänen ex-miehensä tuli kerran huoneeseeni keskellä yötä ja alko tulemaan sänkyyni, mutta aloin kiljumaan ja hän lähti nopeesti pois. Sit käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunu, mutt hän kattos aina mua sillä silmällä. Kerroin äitilleni tästä ja miten hän mua kattelee ja että pelkään, mutta hänki käyttäytyi sitten kuin mitään ei olisi tapahtunu. Jouduin sit muuttamaan pois heti samana päivänä kun täytin 18. Muutenki useimmat "poikaystävät" joita äitil oli ja niit oli tosi monta katteli aina rintojani jne.
Onko jollakin muilla samantapasia kokemuksia miehistä ja tllasta äitistä? Olen kadunnu miten käsittelin asioita nuorempana ja onko mun väärin ajatella ettei noi miesten teot ja kohtelut ollu oikein? Suurentelenks asioit vaan, kun ei kukaan suoranaisesti fyysisesti tehnyt mulle mitään?
neuvoton
ahdisteltu
6389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Että aika hataralta tuo kuullostaa ja tuskin olisi mitään näyttöä esim. Oikeudessa. Sinuna pysyisin kaukana äitis ukoista.
Mä oon aina ollu niin ruma ettei mua mitkää ukot kattele tai ahistele, mut selkeesti tollanen kohtelu ei oo hyväksyttävää. Älä anna kenenkää käyttää hyväksi, tuli mikä tuli. Se on mun mielipide.
Olen itse nuori mies, mutta vastaan nyt kuitenkin. Tuo äitisi toiminta (miehiä tulee ja menee) on kyllä varmaankin yksi olennainen tekijä tuohon turvattomuuden tuntoon, jonka tekstiäsi lukiessa aisti. Myös miespuoliselle voi tulla vastaavia tilanteita vastaan. Kaveria oli nuorempana kesätyöpaikalla naistyöntekijä kosketellut "vahingossa" useastikin, mutta ei kaveri asian takia ihmeempiin toimiin ryhtynyt, kun oli kuitenkin melko harmitonta tuolla tasolla vielä. Sulla oli vastaava kokemus tosta lapsenlikkana olemisen ajoilta, sekin kuitenkin vielä aika kesy, vaikka ei tietysti mikään selitys se. Mutta en siitä suosittele järkyttymään, ehkä se ukko itsekin katui sitä jälkeenpäin, jos teki sen tahallaan. Mutta tuo, että sun sänkyyn lykkää joku äitisi miesystävä on kyllä aikamoista kamaa. Mulle itselle on ollut aika sama mitä kodin ulkopuolella tapahtuu, kaikenlaista pahaa on itsellekin nuorena sattunut. Mutta kodin pitää olla koti, eli turvallinen ja sellainen paikka, ettei siellä tarvitse tuollaista pelätä. Siksi olenkin vihainen äidillesi, vaikken häntä edes tunne, että on tehnyt tyttärensä olon turvattomaksi omalla leikkimisellään. Elämäsi kuitenkin jatkuu ja onneksi mitään tuon pahempaa ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan. Sinun pitäisi löytää luotettavia ihmisiä ympärillesi, edes yksi. Vaarana on, että ajaudut vielä samoille raiteille kuin äitisi, jos jäät liikaa menneisyytesi "vangiksi". Suosittelen esimerkiksi liikuntaharrastusta (siis sellaista lenkkeilyä tms.) jossa voit tutustua ihmisiin, kummankin sukupuolen. Itselleni on myös luottamus kaikki kaikessa, en tarvitse kuin yhden lojaalin ja luotettavan hyvän ystävän, niin jaksan aina eteenpäin hyvillä mielin. Toivotan sulle onnea ja hyvää kevättä ja kesää!
Perhetaustoja on varsin erilaisia. Sinun äitisi ei tainnut ihmisenä olla ihan sieltä parhaimmasta päästä. Tuskin suurentelet asioita, koska toki tuommoinen "seksuaalinen häirintä" varsinkin nuorena voi vaikuttaa myös myöhempään elämään. Tai ehkä suurin vaikutus voi olla sillä, ettei äitisi oikein arvostanut sinua tai itseäänkään ja se vaikutti myös sinun kehitykseesi. Ei tuo ole kyllä mitään normaalia tuommoinen käytös niin äidin puolelta kuin niiden miestenkin. Todennäköisesti äitisi myös hakeutui semmoiseen seuraan joka sitten osaltaan vaikutti siihen että ne miehet sinuakin katseli. Valtaosa äideistä kun olisi tuossa tilanteessa heivannut nämä miesystävät pellolle. Vai voiko olla mahdollista että äitisi toimi ns. hieman kyseenalaisessa ammatissa? Kannattaisi ehkä harkita terapiaakin asian tiimoilta. Ei sinun nyt liikaa kannata vanhoihin asioihin sotkeutua vaikka toki ne voivat vaikuttaa nykyisenkiin elämään. Kannattaa keskittyä silti siihen että tulevaisuus näyttäisi valoisammalta.
Täytyy sanoa vielä että jos mitään fyysistä ei tapahtunut niin ei tuommoisiin asioihin puutu yleensä kuin omat vanhemmat ja sinun äitisi ei tuntunut sinua hirveästi arvostavan, koska salli tuommoisen käytöksen. Toisaalta ei sinun nyt kannata ajatella että kaikki miehet olisivat tuommoisia ja kannattaa ehkä harkita rauhallisemman oloista tyyppiä, ettei tule noita ongelmia. Monesti kun lapsena koetut ongelmat heijastuvat vanhempana elämään siten että itsekin tekee samat virheet (tahtoen tai tahtomattaan). Sen takia ehkä sinun kannattaa olla tarkempi miesseuran suhteen... Koska valtaosa miehistäkin on ihan kunnon tyyppejä.
Monesti tuo tarkoittaa käytännössä naistenkin kohdalla sitä että hakeudutaan ns. vääräntyyppiseen miesseuraan ja sitten ollaankin "kusessa" kun ei päästäkkään irti tästä huonosta suhteesta jossa ns. "kova tyyppi" lyö ja hakkaa. Voidaan pitää ns. machotyypeistä jotka toimivat "suojelijoina", mutta toisaalta joskus se rauhallisempi mies voi olla parempi vaihtoehto.