Miten ihminen

hullulta ajatella tätä. Ja kun tässä kaikessa voimakkaassa suuressa rakkaudessa on myös pelottavuuden lisäksi jotain turvallista ja rauhallista. Se tuntuu omituiselta sen pienen minän maailmaan. No, niin kyllä kaikki muukin.

että se vaan on ihan käsittämätöntä että miten niin ihana ihminen on koskaan edes huomannut mua. En pysty ymmärtämään sitä. Se on aivan käsittämätöntä, että ensinäkin tapaa elämässään ihmisen, josta vaan pitää aivan mielettömästi. Joka on sisältä sellainen, että kun häntä ajattelee alkaa hymyilyttää ja tekisi pomppia ilosta, kun toinen on niin ihana. Eikä siinä edes kaikki, vaan että toisen ulkonäkökin on jotain... liian hyvää :) Jos totta puhutaan, niin en OIKEASTI edes näe muita miehiä. Se on jopa todella ärsyttävää :) Kauniita, ihastuttavan näköisiä naisia näen jokapuolella, mutta miehiä vaan ei, kun ne ei näytä häneltä. Sitä on vaikea selittää, mutta tää on todella omituista. Niin tuohon käsittämättömyyteen kun vielä liittää sen, että olin pienenä ihan varma, että en ole minkäänlaisen välittämisen arvoinen. Muistan vieläkin sellaisenkin hetken kun alle 10-vuotiaana seisoin peilin edessä ja sanoin itselleni, että "en voi auttaa sinua, en tiedä mitä sussa pitäisi muuttaa, sun pitäisi vaan olla toinen ihminen. tulet aina olemaan yksin eikä kukaan tykkää, nyt se pitää vaan hyväksyä" :) Hassua. Kuulostaa koko juttu ihan päättömältä ja hävettää kun kirjoitin taas jotain tällaista yöllä tänne, mutta en nyt jaksa hävetä :)

vielä, kirjoitti:

että se vaan on ihan käsittämätöntä että miten niin ihana ihminen on koskaan edes huomannut mua. En pysty ymmärtämään sitä. Se on aivan käsittämätöntä, että ensinäkin tapaa elämässään ihmisen, josta vaan pitää aivan mielettömästi. Joka on sisältä sellainen, että kun häntä ajattelee alkaa hymyilyttää ja tekisi pomppia ilosta, kun toinen on niin ihana. Eikä siinä edes kaikki, vaan että toisen ulkonäkökin on jotain... liian hyvää :) Jos totta puhutaan, niin en OIKEASTI edes näe muita miehiä. Se on jopa todella ärsyttävää :) Kauniita, ihastuttavan näköisiä naisia näen jokapuolella, mutta miehiä vaan ei, kun ne ei näytä häneltä. Sitä on vaikea selittää, mutta tää on todella omituista. Niin tuohon käsittämättömyyteen kun vielä liittää sen, että olin pienenä ihan varma, että en ole minkäänlaisen välittämisen arvoinen. Muistan vieläkin sellaisenkin hetken kun alle 10-vuotiaana seisoin peilin edessä ja sanoin itselleni, että "en voi auttaa sinua, en tiedä mitä sussa pitäisi muuttaa, sun pitäisi vaan olla toinen ihminen. tulet aina olemaan yksin eikä kukaan tykkää, nyt se pitää vaan hyväksyä" :) Hassua. Kuulostaa koko juttu ihan päättömältä ja hävettää kun kirjoitin taas jotain tällaista yöllä tänne, mutta en nyt jaksa hävetä :)

hänet joka vaikuttaa sinuun niin voimakkaasti, niin se on varmasti tarkoitettu niin että hänet kohtaisit. On monenlaisia ihmissuhteita, sellaisia joiden on vaintarkoitus antaa se mikä on elämässä tehtävä, ja sitten on niitä joiden on tarkoitus tehdä elämästäsi onnellinen, lämmin, rakastava, kaiken täyttymys että olisit onnellinen. Sen ihmissuhde on luotu jossain muualla kuin täällä maanpäällä. Se on siunattu jo taivaassa ja tarkoitettu sinulle. Älä ohita sitä tärkeintä. Ota se mikä on sinulle tarkoitettu.

vielä, kirjoitti:

että se vaan on ihan käsittämätöntä että miten niin ihana ihminen on koskaan edes huomannut mua. En pysty ymmärtämään sitä. Se on aivan käsittämätöntä, että ensinäkin tapaa elämässään ihmisen, josta vaan pitää aivan mielettömästi. Joka on sisältä sellainen, että kun häntä ajattelee alkaa hymyilyttää ja tekisi pomppia ilosta, kun toinen on niin ihana. Eikä siinä edes kaikki, vaan että toisen ulkonäkökin on jotain... liian hyvää :) Jos totta puhutaan, niin en OIKEASTI edes näe muita miehiä. Se on jopa todella ärsyttävää :) Kauniita, ihastuttavan näköisiä naisia näen jokapuolella, mutta miehiä vaan ei, kun ne ei näytä häneltä. Sitä on vaikea selittää, mutta tää on todella omituista. Niin tuohon käsittämättömyyteen kun vielä liittää sen, että olin pienenä ihan varma, että en ole minkäänlaisen välittämisen arvoinen. Muistan vieläkin sellaisenkin hetken kun alle 10-vuotiaana seisoin peilin edessä ja sanoin itselleni, että "en voi auttaa sinua, en tiedä mitä sussa pitäisi muuttaa, sun pitäisi vaan olla toinen ihminen. tulet aina olemaan yksin eikä kukaan tykkää, nyt se pitää vaan hyväksyä" :) Hassua. Kuulostaa koko juttu ihan päättömältä ja hävettää kun kirjoitin taas jotain tällaista yöllä tänne, mutta en nyt jaksa hävetä :)

lapsuudesta mieleen, kun isä ja äiti sanoivat minulle, että olen kuin joku muuukalainen ihan erilainen muihin verrattuna. SE tuntui silloiun pahalta, mutta nyt ymmärrän että se erilaisuus on vain rikkaus ja kannan sitä ylpeänä. En sillä tavalla kuin ylpeys tunnetaan, vaan nöyrän ylpeänä. Olen kunnioittanut aina muita ihmisiä , sillä tiedän jokaisella olevan sen oman tehtävän ja tarkoituksen elämässä.. Minä olen varma että olen löytänyt sen minun tärkeimmän ihmisen jonka minun oli määrä kohdata tässä elämässä, että voisimme toisiamme tukien kulkea tätä elämän tietä.

kohdannut kirjoitti:

hänet joka vaikuttaa sinuun niin voimakkaasti, niin se on varmasti tarkoitettu niin että hänet kohtaisit. On monenlaisia ihmissuhteita, sellaisia joiden on vaintarkoitus antaa se mikä on elämässä tehtävä, ja sitten on niitä joiden on tarkoitus tehdä elämästäsi onnellinen, lämmin, rakastava, kaiken täyttymys että olisit onnellinen. Sen ihmissuhde on luotu jossain muualla kuin täällä maanpäällä. Se on siunattu jo taivaassa ja tarkoitettu sinulle. Älä ohita sitä tärkeintä. Ota se mikä on sinulle tarkoitettu.

silmistä, kun tuo sai ajattelemaan sitä, että miten hän on sellainen voima, joka kumoaa kaiken negatiivisen. Ja miten hän on kääntänyt elämäni ihan ympäri, enemmän kuin arvaakaan. Ehkä nyt pitäisi mennä nukkumaan :) Taidan yrittää sitä. Kiitos sinulle hyvin kauniista sanoista ja ajatuksistasi. Meinaa nyt koko ajan valua kyyneliä, kun ajattelen häntä. Mutta hyviä kyyneliä. Hyvää yötä sinulle.

omasta kirjoitti:

lapsuudesta mieleen, kun isä ja äiti sanoivat minulle, että olen kuin joku muuukalainen ihan erilainen muihin verrattuna. SE tuntui silloiun pahalta, mutta nyt ymmärrän että se erilaisuus on vain rikkaus ja kannan sitä ylpeänä. En sillä tavalla kuin ylpeys tunnetaan, vaan nöyrän ylpeänä. Olen kunnioittanut aina muita ihmisiä , sillä tiedän jokaisella olevan sen oman tehtävän ja tarkoituksen elämässä.. Minä olen varma että olen löytänyt sen minun tärkeimmän ihmisen jonka minun oli määrä kohdata tässä elämässä, että voisimme toisiamme tukien kulkea tätä elämän tietä.

surulliselta. Voin kuvitella kuinka paljon tuollainen sattuu lapseen. Sen huomaa jo siitäkin, että muistat ne sanat vieläkin. Ja vaikuttaa varmasti monilla tavoin. Mutta ihanan positiivista, että olet ymmärtänyt sen että erilaisuus on rikkaus myöhemmin :) Tuo kuulostaa jotenkin vaan todella lämmittävältä, että olet pystynyt löytämään positiivisen ajatuksen sellaisesta, mikä on lapsena tuntunut pahalta. Koska se on aika vaikeaa. Tulin iloiseksi, kun sain kuulla kuinka joku on pystynyt tuolla tavalla kääntämään ajatukset positiiviseksi. Kiitos kun kerroit tuosta :) Hyvää yötä sinullekin :)