Sydän tosi täynnä petettyä rakkautta. On se aika hölmöä kun yli 60 näin tuntee. Löysin treffipalstalta hyvän miehen, tavattiinkin, No hän löysi myös toisen hyvän naisen ja nyt sitten kipailutetaan, kumpi parempi, oisko jo heti paras luopua vai hampaat irvessä pitää kiinni?
Ikäihmisen rakkaus
rakasta hain
643573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Yritän opetalla samaa itsekin. Ties vaikka tuo toinen olisi huonompi hänelle.
En ihan ymmärtänyt? Siis rakastuitko saman tien tavattuasi, vai treffasitteko pitkään? Jos heti, "rakastuit", kun joku ottaa yhteyttä, tapaat kerran, niin aika isoa sanaa käytät. Vai oletko "rakastunut" rakkauteen. En kylläkään ripustuisi kehenkään, varsinkaan, jos toinen ei ole kiinnostunut tuon enempää, vaan tapailee useita. Niin tapailisi myöhemminkin, ja sitten vasta suru voisi puseroon tulla. Omapa on asiasi, kummastuttaa vain.
voihan sitä ihastua aika piankin vaikka treffipalastoilla. Mutta ei kai rakastua.Vai onko jollekkin käynyt näin?
niin käyneen. Ainakin käytti sanaa rakkaus.
Ei ole hölmöä tuntea - ikinä !!!!
tuolla joku askel alaspäin oli tämä sama/ko ketju? Mutta jos ei niin, ja yleisesti ottaen, itsekunnioituksensa ja ylpeytensäkin täytyy pitää - jos siltä tuntuu ettei halua kilpakosijaksi :)
kotikasvatus vaikutaa koko elämän, useaan jälkipolveen,
Muistan aikoja kun itse kirjoittelin eräällä seuranhakupalstalla niin kyllä naisissakin esiintyi samanlaista "kilpailuttamista"... Siellähän se onkin helppoa ja oikeastaan tarkoituskin. Mutta jos ollaan jo lähemmässä kontaktissa, ja monen kanssa... Se ei enää ole fiksua ketään kohtaan.
pian luu valitsijan kätteen, - tai voihan se olla niinkin, ettei kaikilla ole tarkoituskaan sitoutua. P.s. mites kävi..utelen vain? :)
- Kävi huonosti ja sitten vielä huonommin... ;-)
nyt nauratti.. :)) Eli ihan oikeesti, tosi huonosti ..:(
jutussa on montakin puolta, riippuu miltä kannalta tuotakin asiaa tarkastelee..
-Se "huonosti käyminen" on tässä iässä useimmiten erilaista... No, olen toipunut ja kaikki on oikeastaan tosi hienosti. Taas päti se vanha viisaus että koska ei kuitenkaan saa sitä mitä haluaisi... Niin kannattaa mieluummin haluta sitä mitä saa.
, niin senkun tietäski etukäteen ilman niitä koettuja syvänsuruja.
heti jätät. Säilyy toivottavasti itsekunnioitus. Petturi se toinen.
Prinssiä tai prinsessa me ikäihmiset odotellaan maksimaalisella hyötykertoimella. Vaatimuslista on pitkä ja suhde pitää saada heti alkuun, ainakin koekierros, hirveä kiire sen käynnistämisessä näyttää olevan. Ei ihme että Suomi on täynnä yksinäisiä. Jos tuolla tarinalla on tosipohja taidat olla romantikko joka on rakastunut rakkauteen. Tässä iässä jo uskoisi tietävän miten pitkään tuollaiset ihastukset kestää ja minne ne johtaa. Onnellisia loppuja löytyy harvoin muualla kuin herttasarjoissa.
- Näin keväällä varsinkin, hmmm... ;-)
lajillamme on. Parempi nauttia keväästä kaikkineeni lataamatta siihen suuria odotuksia ja toiveita rakkaudenkin saralla? Ei niin, että itse en lataisi..
Todella, nythän on juoskuaika parhaillaan.Eikä ole eroa miesten ja naisten oireilun kanssa. Molempia juoksuttaa yhtälailla. Jos olisin mies, en todella tyytyisi kahteen katsastettavaan, kävisin läpi koko mahdollisen arsenaalin ja sitten siitä valiot ensin ja sitten pikkuhiljaa parhaimman kimppuun. Vaan kun olen nainen, joudun valitsemaan joko jokin saatavilla olevan tai sitten en mitään.☺
Voihan se saatavilla oleva tai kohdalle osuva olla se paras mahdollinen. Tavaraksi tavaramarkkinoille en oikein viitsi, vaikka pakkaukseen hiukan panostankin.
Parasta ennen päiväystä!
- Jo tuolla aikaisemmin... Jos ei saa mitä haluaa, pitää haluta sitä mitä saa... Varsinkin keväällä. ;-))
varten. Jos en saa mitä haluan, olen ilman. Enhän sentään mahdottomia halua.:)
hyvä jos tuossa vaiheessa täytyy jo pitää kynsin hampain kiinni? Sitä kiinni pitämistä riittäisi loppuelämäksi ja karkaisi ensimmäisen tilaisuuden tullen.
Tämä on sitä markkinatalouden parinhankintaa. Ihmiset etsivät hirmuisella kiireellä sitä kaikkein upeinta kumppania, jonka voisivat saada. Jokainen taitaa vielä etsiä itseään parempaa. Kun tarjonta näyttää olevan runsasta, monet yrittävät ehtiä mahdollisimman nopeasti seuloa tarjolla olevista sen kaikkein parhaimman. - Ajattelepa, miten kutkuttavan upealta jonkun takarivin taavin tai tainan mielestä saattaa tuntua, kun voi kerran elämässään kokea olevansa todella tavoiteltu useiden ehdokkaiden tavoitellessa juuri hänen suosiotaan. Ainakin palstakeskustelujen perustella näyttäisivät monet seuraa etsivät toimivan juuri noin. Käytetään samanlaisia menetelmiä kuin työpaikan rekrytoinneissa. Haastatellaan kaikki kelvolliset pikaisesti, parhaimmat testataan ja lopullinen valinta suoritetaan niiden sekä jatkohaastattelujen perusteella. En osaa neuvoa sinua, mutta sinun tilanteessasi luultavasti toteaisin itse, että ko. henkilö saa minun puolestani jatkaa testaamista ihan rauhassa. Jos hän joskus myöhemmin haluaisi ottaa yhteyttä ja keskittyä rauhassa tutustumiseen yhden ihmisen kanssa kerrallaan, saattaisin ehkä harkita antaisinko hänelle siihen mahdollisuuden. - Tositilanteessa en antaisi, koska mies ei osoittanut olevansa kyllin fiksu hoitaakseen tilanteen tyylikkäämmin ja enemmän naista arvostaen.;)) Kaikesta huolimatta monet onnistuvat löytämään itselleen hyvän kumppanin nettideittailun avulla. Mikset siis sinäkin. Vain sinä voit tietää, millainen on sinulle oikea kumppani. Onnea etsintään - tai ehkä hän tulee vastaasi kauniina kesäpäivänä ihan etsimättä.;))
Ensinnäkin kysyisin, että voiko sitä enää? Kauan yksin eläneenä, sopeutua siihen että..joku tulee siihen omalle reviirille, sotkemaan ne omat kuviot. Ja uskaltaako sitä enää tehdä semmoisia muutoksia elämäänsä vaikka kuinka hurahtaisikin.Aloittajalle sanoisin, no aika paha tilanne..itse en kyllä enää jatkaisi, tai tietysti hänellä on oikeus valita. Toivottavasti hän on kuitekin rehellinen sinua kohtaan, eikä pidä ikäänkuin varalla, taas toisaalta näinhän se toimii.
ei mielestäni toimisi kuten aloittajan kertomassa tapauksessa. Toisaalta luulisin fiksun keskittyvän yhteen kohteeseen kerrallaan, jos on ihan oikeasti yhtään kiinnostunut. Onko sitä pakko sotkea ympyröitä? Mielestäni hyvän parisuhteen tarkoitus olisi enemmänkin niiden laajentaminen. Monissa kielissä on yleistynyt nimitys sitoutuneessa parisuhteessa eläville, joilla kummallakin on myös oma asuntonsa. Puolison lisäksi puhutaan nykyään myös kumppaneista, elämänkumppaneista (Partner, Lebensgefährte, särbo) jne. Sellaiset näyttävät mielestäni lisääntyvän ikäihmisten ja vähän nuorempienkin kohdalla. Jos huomaa toisen asunnon käyvän tarpeettomaksi, silloin saattaisi olla aika pohtia yhteen muuttamista.
Sinähän viisaita kirjoitat! Minäkään en ymmärrä enkä hyväksy parisuhteiden kilpailuttamista! Nämä tyypit eivät uskalla antaa itsestään mitään, mutta vaativat muilta koko ajan. Jos tähän peliin suostuu mukaan ei voi koskaa luottaa kumppanin pysyvyyteen ja yhdessä yrittämiseen vaikeuksienkin kohdatessa. Kannatan myös 60 ihmisten seurustelua omasta kodista käsin. Meillä on niin paljon kaikkea rakasta, mistä emme halua luopua. Tässä iässä on tärkeää myös oma aika ja oma tila lepoon ja omanlaiseen viihtymiseen. Ikinä ei kuitenkaan kannata sanoa: ei ikinä, sillä emmehän tiedä, miten sopivan saatamme kohdata ja sen jälkeen voi tapahtua mitä vaan! Toimeliasta toukokuuta! toivottelee Marli
..herrasmiehet alkavat olla katoava luonnonvara. Äitini kohtasi (monta vuotta leskeneä oltuaan) sellaisen eräissä juhlissa. Mies halusi sen jälkeen hänet seurakseen teatteriin, konsertteihin, erilaisiin tilaisuuksiin. Suhde eteni niin pitkälle, että he matkustivat paljon yhdessä, viettivät pitkiä aikoja yhdessä etelässä. Kumpikin säilytti kuitenkin oman kotinsa. Tämä ihana, vanhanajan herrasmies, oli kuitenkin mukana kaikissa tärkeissä pehejuhlissamme, aina joululounaalla, ja meidät myös kutsuttuina heidän juhliinsa. Kunnes kuolema erottaa... Tällaiset suhteet ovat harvinaisia.
minun elämäni on juuri nyt. Pitkiä aikoja emme aio olla ulkomailla, koska rakastamme Suomea. Ensi viikonloppuna siivoamme miesystäväni mökin ja saunan ja yövymme mökillä. Luultavasti uimmekin. Viikko sitten esittelin ystäväni lapsille, hänen perheensä juhlissa olen jo ollut aikaisemmin.
sitä haetaan ja minusta pitääkin. Tässä iässä ei ole tarvetta sitoutua, ei ainakaan minulla. Nuorena seurustelin kauan tulevan aviomieheni kanssa, oli sopimus, että jos parempi löytyy, niin sehän on otettava. Ei löytynyt ja sitouduimme, olimme onnellisia. Nykyisen miesystävän kanssa on sopimus, ettei kihloihin ja avioon mennä eli periaatteessa olemme vapaita tekemään mitä vain. Itse olen yhden miehen nainen, toiselta en utele liikaa. Vaisto sanoo, että hyvin menee. Totuus tässä iässä on, että miesten on markkinat. Meitä naisia riittää. Elämä kuitenkin koostuu onnellisista hetkistä eli niistä onnen pipanoista on nautittava eikä toivottava onnen pötköä.
Ymmärsin, että ette asu yhdessä. Onko vielä sellaisia miehiä että se toimii. Itselläni on kitenkin sellaisia kokemuksia, että miehet hakevat vain kotihengetärtä tekemään niitä kotitöitä.Sellaisen suhteen minä haluaisin, että kumpikin asuisi omillaan ja hoitaisi omat asiansa. vapaa aikaa sitten vietettäis yhdessä miten sovitaan..
sopii tämä ratkaisu, ei ole liian sitovaa, koska molemmilla on muutakin puuhaa. Kumpikin siivoaa omat nurkkansa. Kun olen miesystäväni luona, laitan usein ruoan, mutta hän vie minut myös usein ulos syömään. Muuten syö ulkona, mutta aamupuuron keittää itse.Vastaan kustannuksista, kun hän on luonani ja päinvastoin. Matkoilla kumpikin vastaa omistaan. Emme soittele joka päivä, esim eilen sovimme, että ensi viikonlopuksi menen hänen luokseen.
ainakin minun mielestäni..ihanteellinen tilanne. Minulle kai sattuneet vain vääränlaiset miehet.
..ei tule hakemalla ja etsimällä, se tulee kohdalle juuri silloin kun sitä vähiten odotat. Ei siis kannata kilpailla. Anna ajan kulua, katso mitä tuleman pitää.
tässä on kuuskymmentä vuotta ooteltu ja vuoteltu, eipä ole kohalle kopsahtanut. Vaikka välillä itsekin olen vähän sillä silimällä tsiikaillut.
..yleistä, muuten vaan kerroin kuinka rakkauden etsimisen laita onkaan. Olen lopettanut etsimisen jo monta vuotta sitten, nyt kun enää etsi, tarjontaa riittää liiankin kanssa. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kaikkea hyvää toivottelen myös muille ko asiassa.
Juttuja siellä saa "kuunnella". Mut sen verran olen minäkin tähän ikään mennes oppinut tutkailemaan, et ei ihan kaikki mene läpi. Elämä on opettanut, petetyn osankin tiien he....n hyvin:( Siksi tutkaimet onkin nii herkässä:-) ps. oha ne kyl yhenlaiset karjamarkkinat:-))
Vähän tuntuu - synkältä - tämä lemmentouhu - jostain syystä. Kelpaisi juttukaveriksi ihan " tavallinen" suomalainen mies joka ei ole alkon kanta-asiakas ja joka osaa puhua, seurustella, ei vain tunnu löytyvän - en halua käydä ravintoloissa, tuntuisi väärältä tämän ikäsenä siellä mitään " metsästää" - hyvä kysymys kuuluu: missä ne vapaat, tämän ikäiset miehet ovat?
Olipas tutun hauska tämä juttusi. Kun v.2005 pyörin treffeillä huomasin kirjeenvaihdossa tulleeni kaksoisprofiilin kusettamaksi. Toinen oli liikemies ja toinen "harrikkamies". Otin selvää ennnen tapaamistamme ja sain tietää, että kumpikaan versio "kosiastani" ei ollut totta. En jäänyt toimettomaksi vaan aloin saman leikin. Tein kaksi uutta profiilia itsestäni ja kusettaja sekos kaikkiin meihin kolmeen. Netissä kaikki on mahdollista. Monet naurut sain nauraa Liisana ja Mirjana ihanalle Kalevillemme. En koskaan paljastanut kuka ihanuus noiden neitosten takana piileskeli. Hävisin vain tietämättömiin :)))))))
- Sitten sitä kun maksetaan potut pottuina... Jäikö hyvä maku suuhun? Niin, kostohan on suloista, sanotaan.
Hyvä maku jäi ja kosto oli suloinen eikä satuttanut ketään.
Tarkistin välittömästi yhden jutun... Niinhä siinä kävi kun arvelinkin!!!
Menin viime syksynä treffipalstalle ja olen tavannut 16 miestä. Siis kahvilla vaan. Niistä vain yksi on mahdollinen seurustelukumppani, muut hylkäsin ensi tapaamisella. Sinun aloittajan täytyy ymmärtää että tämä nettitreffailu muistuttaa juuri työhönottoa, samoja menetelmiä käytetään. Ihan eri asia on tavata mies henkilökohtaisesti ihan missä vaan, jos tällainen kohtaaminen johtaa uudelleentapaamiseen se on jo merkki jostain. Silloin olette hyväksyneet toisenne jo ensitapaamisella, näin ei käy nettitreffeillä kuin hyvin harvoin.
eivät mitkään jämät kelpaa. Haluan sen alfauroksen, ja saan myös, jos oikeasti haluan....
vaan olla niin, että tämän ikäiset on enempi tai vähempi jo toisten jämiä, hi..
...ehkä tarkoitinkin sellaista kierrätyskamaa ja peräkammarin poikia. On niitä onneksi muunkinlaisia, nähty on... :-)
EU.n määräyksellä on kaikki ISO HANKINNAT kilpailutettava. Parempi ja halvempi tarjous voittaa. Laadusta viis.
oikeastaan aina ollut se periaate, että miehen on oltava aktiivisempi. Ellei viitsi nähdä vaivaa minut valloittaakseen, olkoon. Melko hyvät tulokset on tämä toimintatapa tuonut, koskaan en ole ollut erittäin suosittu miesten keskuudessa. Kyllä sitä seinäruusuna oloa on ollut joskus kauan sitten.
voi myös olla hyödyksi. Nuorena menetin poikaystäväni juuri siksi kun en ollut aktiivinen tarpeeksi. Näin hän on nyt 60 iässä kertonut. Luuli että en ollut kiinnostunut. Mutta kyllä minäkin vielä haluan olla se vastaanottava osapuoli, aktiivisuus on kauhistus. Kotikasvatus kai tekee sen että se tuntuu niin nöyryyttävältä, varsinkin jos tulee pakit.
Voi jos tietäisikään miten monta kertaa se onkaan, kohtalo ohi kävellyt:( Mie en tosiaankaan ole niitä aktiivisempia, mielummin aina taka alalla... Sillä periaattella et... anteeksi ku olen olemas. Hyvää päivän jatkoo kaikille:))
on miehille luonteenomaista. Mitä vaikeampi saalis on saada, sitä enempi tekevät töitä sen eteen. En koskaan ole ollut aktiivinen, siitä huolimatta useampia liittoja takana. Samoin vieläkin tuntuu noita treffipyyntöjä satelevan. Ei vaan enää kiinnosta. Nautin oman näköisestä elämästäni, itsekkyydestä, ettei tarvitse ottaa muita huomioon, olempa sitten yöpaita päällä koko päivän, jos huvittaa, tai menen tapahtumiin, jotka aidosti kiinnostavat, enkä kompromissina. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
ovat heikkouteni. Oikeat, rehdit ja taitavat, jotka eivät jätä haavoittuneita, eivätkä yli tarpeensa, ihan räiskimisen ilosta kaada. Kiintiön täyttäminen hyväksytään... Me olemme niin erilaisia. Minulla on nytkin vielä yöhousut ja t-paita päällä, mutta niin olisi vaikka tässä olisi kaverikin. Olisi vain puolta mukavampi olla, suunnitella vaikka miten viettää loput vapaapäivästä. Yhdessä tai erikseen. Olen usein ihmetellyt noita oma-tupa-oma-lupa-juttuja, en minä koskaan halua tehdä mitään, mitä en voisi tehdä kaksinkin ollessa. Yhdessä asuminen ei ole välttämätöntä, mutta mitä teen kumppanilla, josta se on aivan mahdoton ajatus? Enimmäkseen haluan asioita, jotka vain paranevat, kun ne voi tehdä rakkaan kanssa. Eilen taisin lukea täällä mielipiteen, jossa suunnilleen todettiin, että naisystävä olisi joskus tervetullut vaikka viikonloppuvierailulle, mutta vain joskus, kun herralle ystäviltään ja muilta riennoilta sopii. Silloin kyllä suorastaan "hemmoteltaisiin"! Täytyy sanoa, että suorastaan puistatti, melkein oksetti. Että pääsääntöisesti et kelpaa, mutta joskus voisin "hemmotella", yäk. Parisuhteessa kompromissitkin kuuluvat asiaan, minun mielestäni. Mutta eivät siinä, että ollaanko parisuhteessa vai ei.
Edellinen olen ;D Muutama avio ja avoliitto takana. Niinhän sitä aina pölvästinä uskoi, et vois elää niinkuin haluaa,,,,,,,muttia sitten vain tulee pikkuhiljaa. Vaatimuksia, pukeutumisesta, vaikka ei vois vähempää kiinnostaa. Oli sallittuja pyjamapäivät, ennen yhteiseloa ;D Ei sovi että ottaa pikalähdön lomalle, koska itse haluaa, eihän niin voi tehdä, mitä muutkin sanoo? Ennen se oli vain kiva mauste, osoitus itsenäisyydestä ;D lihapullia pitää tietenkin valmistaa juuri silloin, kuin "toive" esitetään, vaikka itseä ei kiinnostaisi, kun illallinen jossain hyvässä ravintolassa. Se on sitä kompromissia ;D Voisin kuule kirjoittaa kirjan, metsästäjistä, ja miten vältät sudenkuopat, ansat, ja haavit. Siltikin yli puolet tuntuu olevan vapaaehtoisesti, tässäkin iässä niihin valmis menemään. Ihan vapaasti, ei ole minulta pois, jos vieläkin haluat uskoa, utopiaasi. Toivon menestystä. Minä elän parasta aikaa elämässäni, vihdoin! Siksi kai nuo metsästäjät yrittää edelleen, kiinnostava saalis, eihän vapaana ja villinä sellainen saisi olla, sehän olisi saatava "häkkiin".
olisin vallan hyvin voinut elää sellaista elämää, että yhtenä viikonloppuna yksi mies hemmottelisi ja toisena joku toinen. Ei elämää tarvitse niin vakavasti ottaa. Vastasin yhteen kontakti-ilmoitukseen ja toiveenani oli, että vastaus poikisi yhden puhelun. Niitä puheluita kertyi melkoisesti.
elämää niin vakavasti ota, mutta minä nyt vain olen tällainen. Haluan rakastaa ja saada vastarakkautta. Ja minä haluan itse palvoa ja hemmotella ja ihailla turvallista, viisasta, ihanaa miestäni. Sinäkin muistaakseni olet joskus maininnut, että olet yhden miehen nainen, luulisi sinun ymmärtävän. Minä olen aina ollut yhden miehen nainen, en edes nyt vapaana pysty ajattelemaan mitään vuoroviikkojuttuja, ei toimi minulla.
nainen olenkin. Nuo ehdottamani hemmottelujutut pitää ottaa sillä tavalla, ettei esim. seksihommia ajatella. Ihanteellista on, kun hemmottelu on molemminpuolista. Ja parasta tietysti, jos löytää ihmisen, jonka kanssa synkkaa.
minulla. En ensinnäkään edes tutustu lähemmin ihmiseen, jonka kanssa ei synkkaa. Ja kun jonkun kanssa synkkaa, niin aika pian tulee seksihommatkin mieleen. Olen minä joskus kyllä päättänyt, että nyt käyttäydyn ainakin ensi treffeillä säädyllisesti. Ja käyttäytynytkin, joskus useamman tunnin jopa.
Tällaiset ratkaisevat väärinkäsitykset eivät suinkaan ole harvinaisia. Jos niitä ei olisi ollut, olisi moni elämä muovautunut toisin.
kansaahan me, - luullan että meediolla pärjää :/
Ei kannata hampaat irvessä pitää kiinni, vaikka silloin tietysti voi mahdollisesti hävitessään todeta kaatuneensa saappaat jalassa, ts,. tehneensä sen, minkä voi tehdä. Antaa Hänen valita.
Jos jäi ylimääräistä miestä kenellekään valkatessa niin ohjaa mun luo, en jaksa aloittaa alusta hakuprojektia jos se noin isotöinen on. Ja joutilaat miehet ilmoittautukoot tässä ja nyt;) Kesäistä mieltä....olisko jo liikaa minulla.
loput mulle riviin. Pidän valintasession. Kriteerit on kyllä aika kovat.
tulossa taasen ja ei kun naiset kaunistuu kun ne kuoriutuu sieltä toppavaatteiden alta. Oikeinkohan tässä täytyy itsekin ryhdistäytyä ja lähdettävä tutkaileen tuonne tanssilavojen tykö jos vaikka sattuis jonkun kohtaamaan kesän aikana. Eipähän ois talvi sitten niin pitkä ja pimeä konsanaan :)