¸.-~¹°¨ ¨°¹~-.¸¸.-~¹°¨ ¨°¹~-.¸
Seurapenkissä ei koskaan ketään kaveria. Tietysti pitäisi muistaa, että Sanan kuulo on tärkeintä, mutta olisi se kiva vaihtaa jonkun kanssa muutama sananen.
Joskus tulee tilanteita, että seuroihin jää menemättä tämän yksinäisyyden vuoksi. Väkisin ei viitsi kenenkään viereen mennä eikä väkinäinen juttelu ole mukavaa. Kaiken pitäisi tapahtua luonnostaan.
Jää yksinäiselle kuitenkin se lohtu, että näkymätön suojelusenkeli on koko ajan hänen vierellään. Sen kanssa ei vain voi oikein keskustella, vai voiko?
¸.-~¹°¨ ¨°¹~-.¸¸.-~¹°¨ ¨°¹~-.¸
Yksinäinen vl
¸.-~
3283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
höpötän koko ajan itsekseni. Jos joku ihmettelee, sanon jutustelevani eroottisia tarinoita suojelusenkelityttöselleni.
aikanaan eli jutteli itsekseen ja oiken äänen kanssa. Olen nyt jo henen päästyään pois täältä loltamme tullut siihen tulokseen että hän koki todellista yksinäisyyttä ettei ollut ketään kelle puhua vaikesta asioista. Kyllä hän loppupuolella elämäänsä puhui puhumasta päästyäänkin kun vain joku jaksoi kuunella; itsekin pääsin ja opin häntä myös kuuntelemaan ja arvostamaan; sain jopa sanottua että hän on ollut maailman paras isä minulle. Mukava ja iloinen mieli jäi isätäni, kun hän sai nukkua uskovaisena täältä ajasta.
Sinuna hakisin perempaa seuraa. Itse olen vl-liikkeen ulkopuolelta löytänyt ystävyyttä ja avointa inhimillistä lämpöä sata kertaa enemmän kuin koskaan koin rauhanyhdistyksellä.