Heippa! olen 17-vuotias tyttö. En oikein tiedä itsekkään enään olenko masentunut vai kuuluko tämä tälläinen ikääni?, mutta kyllähän minulla on ollut aika paljon stressiä ja olen ollut viime aikoina monesti kovin allapäin ja se alkaa jo hieman näkyä sillä poikaystäväni huomaa sen heti ja alkaa kyselemään, mutta minun on niin paha sanoa sille mistä olen alla päin tai mikä minun on, kun en itsekkään tiedä mistä moinen jothuu? Minua alkaa helposti itkettämään todella turhista ja pienistä asioita en ennen ole sellainen ollut tai kouluun ei jaksa mennä tai nousta aamulla sängystä ylös tai mikään ei kerta kaikkiaan kiinnosta! Olen huomannut sen, että haluan olla tosi paljon myös yksin ja silloinkin, kun olen yksin niin saatan yhtäkkiä vain ruveta itkemään vaikka en ajattelisikaan mitään sellaista mistä pitäisi. Menneisyys on ollut sitä mitä on isäni joi ja hakkasi äitiäni, kun olin pieni maisemat, kaverit ja koulut vaihtuivat todella paljon..
Masennusta(ko)?
allapäin
1248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
juttelemassa jollekkin, terveydenhoitajalle tms. Saattaahan sitä ihminen olla välillä lyhykäisiä aikoja alakuloinen, surullinen jne... Jos sitä tapahtuu kovin usein, ja kestää pitkiäkin aikoja, niin kyllä silloin kannattaa hakea itselleen apua. Ehkä sinulla on asioita, joita et ole riittävästi käsitellyt, jotain surua tms.. Jos et voi, tai osaa poikaystävällesi ongelmistasi kertoa, niin ehkä se onnistuisi, esim. psykologin kanssa? Joskus vieraalle ihmiselle on vain helpompi jutella asioista. Entäs muut läheiset, äiti, isä, sisarukset. Olen itse neljän, nyt jo aikuisen äiti, ja lapset ovat kyllä apua pyytäneet ongelmissaan, suurissa ja vähän pienemmissäkin.