Raskaus toivottu, raskaustesti plussaa ekalla yrittämällä, nyt viikko 18 ja kaikki mennyt todella hyvin ja tosi onnellinen oon! Ei oo mitään negatiivisiä tuntemuksia tai epävarmuutta ollu, mitä monilla odottavilla on tai pientäkään ajatusta siitä, että haluis perua koko jutun, mutta on yksi mieltä painava ongelma... Opiskelen ja nyt opinnot jäävät katkolle. Rakastan opiskella koulussani ja viihdyn siellä paremmin kuin hyvin! En odota lomia kovinkaan innolla, ellei silloin ole suunniteltu takemistä, sillä viihdyn päivät koulussa ja illat kotona, aika menee nopeasti ja tekemistä riittää! Siispä minua pelottaakin kaikista eniten se, kun jään kotiin vauvan kanssa. Vauvan hoitaminen tuntuu ihanalta ajatukselta ja vauvan kanssa oleminen muutenkin, mutta kotona ympärivuorokautisesti oleminen ei säväytä. Minulla ei ole autoa käytössä ja sukulaisemme asuvat kaukana, ja olvat tietenkin päivät töissä. Ystävät ovat päivät töissä tai koulussa myöskin. Odottavia ystäviä minulla on yksi, mutta ystävienkin kanssa tulee pyörittyä usein vain samoissa nurkissa: kotona. Minulle on kyllä kerrottu että tekemistä riittää kotona, mutta kaipaan jotain muutakin, kun kotitöitä. Viikonloppuisin on tietenkin eri asia, kun mies ei ole töissä ja autokin on käytössä ja voimme sukuloida, josta pidän kovasti! Erilaiset äiti-lapsi -kerhot eivät ole minun juttuni, siltä minusta tuntuu, sillä olen hieman arka ja ujokin lähtemään tällaisiin juttuihin. Mieheni ymmärtää pelkoni kyllä ja siitä puhuttu.
En tiedä sainko tämän nyt ymmärrettävästi kerrottua, mutta toivottavasti joku ymmärtäisi.
Onko täällä samoja ajatuksia läpikäyneitä??
En tiedä sainko tämän nyt ymmärrettävästi kerrottua, mutta toivottavasti joku ymmärtäisi.
Onko täällä samoja ajatuksia läpikäyneitä??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä toi kotiäidin elämään sopeutuminen vaatii varmasti paljon.Itse olen ollut lähes 6 vuotta työelämässä ja nyt äitiyslomalla olen miettinyt usein, että miten sitä osaa olla vain kotona...
Meillä on onneksi hyvä julkisen liikenteen verkosto lähellä, että pääsen kyllä liikkumaan, jos tarvii.
Ja onneksi mulla on muutama äitiyslomalla oleva kaveri, joiden luona aion käydä ja muittenkin kavereiden luona iltaisin.
Se on vain asennoiduttava siihen,että kaikella on aikansa.Nyt on omistauduttava vauvalle.Ja onneksi puhelin ja netti on keksitty.
Opinnot on myös mulle tärkeä asia, hyvin tärkeä. Kun vauva tulee pidän äitiysloman ja jatkan sitten opintoja sillä välin, kun vauvan isä pitää vanhampainloman, jonka jälkeen jatkan vielä hoitovapaalla. Näin opintoihin tulee vain lyhyt tauko, jonka käytän vauvan rakastamiseen ja lueskelemiseen ja ulkoilemiseen. En ole tosi tosi sosiaalinen ihminen, joten tykkään ajatuksesta, että voin - jos jaksan - luekella romaaneita lapsi kantoliinassa tai tissillä. En aio panostaa kotitöihin yhtään tipaa enempää kuin nyt, kun jään äitiyslomalle, mies hoitaa puolet ja minä puolet kuten nyt. Kyllä mua kanssa vähän mietityttää, tulenko yksin kotona höperöksi, mutta luulen, että lapsen mummot ja muut sukulaiset tulevat sen verran usein kylään, että tuskin ehdin tulla yksinäiseksi, vaikka en opiskelekaan äitiyslomalla. Jos olisin enemmän kuin äitiysloman opiskelematta, kehittelisin varmaan jonkin harrastuksen, joka sopisi yhteen vauvanhoidon kanssa: lisää romaaneiden lukemista, lisää liikuntaa ja näyttelyiden tms. paikkojen, joihin vauvan kanssa pääsee, kiertelemistä vauvan kanssa. Kannattaa varmaan totutella lähtemään mahdollisimman usein vauvan kanssa kiertelemään ulos ja kauppoihin ihmisten sekaan niin ei tarvitse kotiin jämähtää tai silleen. Tai näin mä olen funtsinut.