Suunnitelmissa on hankkia (ensimmäinen)purkkari kesäksi. Hintaluokka n.5000Eur
Koska kokemusta purjehduksesta ei ole tässä pari perustavaalaatua oleva kysymys (kauniimpi puolisko ei halua matkustaa kalellaan):
Usein kuvissa näkyvät purjeveneet kulkevat lähes vettä "hörppien". Kallistuuko vene yleensä niin paljon ja voiko se kaatua "normaaliolosuhteissa" ?
Otsikossa mainittuja veneitä olisi myynnissä sopivaan hintaluokkaan. Sopivatko veneet aloittelijalle ja mihin ostohetkellä tulisi kiinittää huomiota sekä ovatko paatit edes kohtuullisia kulkijoita ?
Ja tärkein kysymys: Kuinka purkkarilla voi purjehtia väyliä pitkin ? Siis jos on vaikka vastatuuli.
Koska kokemusta purjehduksesta ei ole tässä pari perustavaalaatua oleva kysymys (kauniimpi puolisko ei halua matkustaa kalellaan):
Usein kuvissa näkyvät purjeveneet kulkevat lähes vettä "hörppien". Kallistuuko vene yleensä niin paljon ja voiko se kaatua "normaaliolosuhteissa" ?
Otsikossa mainittuja veneitä olisi myynnissä sopivaan hintaluokkaan. Sopivatko veneet aloittelijalle ja mihin ostohetkellä tulisi kiinittää huomiota sekä ovatko paatit edes kohtuullisia kulkijoita ?
Ja tärkein kysymys: Kuinka purkkarilla voi purjehtia väyliä pitkin ? Siis jos on vaikka vastatuuli.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Purjevene ei läheskään aina kulje kallellaan. Kyseessä on erikoistapaus, jolloin veneellä yritetään päästä mahdollisimman vastaiseen tuuleen. Veneen kulkiessa sivu- tai myötätuuleen, kulkee vene lähes pystyssä. Kallellaan ei siis tarvitse liikkua aina ja jos tytyy ajamaan vastatuuleen moottorilla, ei tarvise liikkua kallellaan "koskaan".
Kuvat ovat kuvia ja ne pyritään ottamaan mahdollisimman "urheilullisina". Joillekkin purjehdus on nimittäin myös urheilua. Pääsääntöisesti köliveneet eivät normaaliolosuhteissa kaadu ja tuulen voimasta eivät kaadu koskaan. Jos kölivene kaatuu, sen kaataa suuri ja juuri veneen kohdalla sortuva aalto. Tällaisia tapaa lähinnä valtamerillä ja pohjoisella Itämerellä rajuissa myrskyissä.
Molemmat otsikossa mainitsemasi veneet sopivat hyvin aloittelijalle. Kiinnitä huomiota veneen siisteyteen, onko selvästi havaittavia korjattuja kohtia, vaikuttaako vene ehjältä. Aloittelijan on vaikea itse tutkia venettä tarkkaan, joten pyydä kokeneemmalta tutultasi apua tai käytä välittäjää.
Purkkarilla voi purjehtia väyliä pitkin hyvin. Ainoastaan jos tuulee suoraan (tai lähes suoraan) siitä suunnasta, johon pyrit. Tällöin joudut luovimaan, eli purjehdit "sik-sakkia" väylän yli yrittäen samalla edetä mahdollisimman väylän suuntaisesti. Sivu- tai myötätuulella senkun laskettelet menemään väylää pitkin.
on jotakin pahasti vialla, jos se ei purjein kuljettaessa kallistu. (poikkeuksena tietysti täysmyötäinen):)
Vakavasti : Varsinkin parempi puolisko purjehdusoppiin!
"Kiinnitä huomiota veneen siisteyteen, onko selvästi havaittavia korjattuja kohtia, vaikuttaako vene ehjältä."
Mitäs jos sattuu käymään niin harvinaisesti, että 30-vuotiaassa veneessä olisi korjattuja kohtia, pitääkö skipata koko vene, ja jatkaa uudenveroisen etsimistä 5 tonnilla? Semmoisen, joka olisi lämpimässä hallissa säilytetty, ei koskaan laskettu vesille ja vahattu kaksi kertaa vuodessa. Tutka, gepsi ja mittaristot juuri uusittu. Ilmainen venepaikka 10 vuodeksi.
Miksihän kukaan haluaisi maksaa uudesta veneestä, jos markkinoilla olisi tuommoisia veneitä, joita te kehotatte etsimään.
Katsos, korjauksia voi tehdä monella tavalla. Suoritetusta korjausjäljestä voi päätellä aika paljon ja jos veneessä on paljon selvästi havaittavia tee-se-itse -paikkauksia, ei se mielestäni ole mikään myyntivaltti. Tuskin kukaan muu lisäksesi uskoo olevan tuon ikäisiä veneitä, joita ei olisi korjatu, mutta mikäli veneen omistaja on pitänyt veneestään huolta, ovat korjausjäljet myös siistejä ja huomaamattomia. On paljon veneitä, joissa mahdolliset vauriot on korjattu vain "rätkäisemällä" gelcoatfilleriä reikään ja oltu tyytyväisiä. Jos tällaisia löytyy, niin on syytä epäillä venettä myös muutenkin, vai miksi juuri vain tämä yksi kohta olisi nyt syystä tai toisesta jäänyt vaiheeseen, kaikki muu on kyllä "asiallisesesti" hoidettu.
Vanha vene voi olla myös muuten siistinoloinen. Kaiken ei tarvitse olla uutta tietenkään, vaan riittää kun on puhdasta. Huonosti hoidettua "raatoa" ei kannata ostaa kuin todella halvalla, toki siitäkin saa kunnostettua sitten käyttökelpoisen veneen.
Kunkas moni on omistanut itse vaikkapa ROCK 20:n? Itselläni on aikoinaan sellainen ollut. Siitä on tosin jo kauan, mutta muutamia asioita muistuu mieleen. Rock on kokoisekseen tukeva purjehtija eikä läheskään niin hidas, kuin on annettu ymmärtää. Mikään kevyen kelin vene se ei ole ja siitä ilmeisesti johtuu joidenkin ihmisten käsitys sen hitaudesta. Mutta jo 5-6 m/s tuulessa se kulkee mukasvasti ja pärjää hyvin kokoisilleen veneille. Hintaluokassan varsin varteenotettava vene kaikkine puutteineen.
Hieman hymyilytti nuo muutamat kommentit veneiden kallistelusta. Pitäisikös lähteä liikkeelle siitä, että jos satamassa 50 kg painava "parempipuolisko" ja 85 kg painava kippari istuu samalla puolella Rockissa, niin kallistuuhan se. Niin että itse en tuota sivutuulessa "kallistumista" laske vielä veneen kallisteluksi, pysyyhän kallistuskulma helposti alle 10 astetta, eikä sitä vielä huomaa. Ja heiluuhan se vene vedessä muutenkin. Mutta se siitä.
että tulee vähemmän pettymyksiä, kun ei odota veneeltä ankarankaan koputtelun ja tutkimisen jälkeen liikoja, mutta varautuu sen sijaan tekemään jonkin verran remonttia. Siksi suosittelisin 5 tonnin veneen ostajia tekemään hankintansa pian, että kippo ehtii vesille ennen juhannusta.
Käytetty on tietenkin aina käytetty, ja kuluminen kuuluu asiaan. Sen takiahan hintakin on uutta alhaisempi. Veneen yleinen siistiys kuitenkin kertoo siitä, kuinka venettä on kohdeltu sen elinaikana (etenkin viimeisin omistaja). Jos kaikki pienet kohdat repsottavat, voi suurempiakin yllätyksiä olla tiedossa. Ja vaikka vene olisi kuinka siisti, on se kuitenkin tarkastettava huolellisesti.
Nuo korjaukset ovat ongelmallinen asia. Jos vene on esim. rysäytetty kunnolla kiville ja ammattimiehet ovat korjanneet sen, voi lopputulos olla vahvempi kuin uutena. Sama pätee esim. rustien kiinnityksiin tms.
Ongelma on siinä, että mistäpä sen aloitteleva veneenostaja tietää kuinka ammattitaitoisesti korjaus on tehty. Jos myyjällä on osoittaa korjauksista esim. kuitit tai myyjä osaa kertoa itse tekemästään korjauksesta yksityiskohtaisesti ja luotettavasti, ollaan turvallisella pohjalla. Sen sijaan jos korjauksen on tehnyt "joku entinen omistaja joskus ja jollakin tavalla", on syytä olla tarkkana. Ja nyt tarkoitan veneen lujuuteen ja turvallisuuteen vaikuttavia korjauksia, en "pintanaarmujen paikkauksia".
Eli kyllä korjatunkin veneen voi ostaa, kunhan tietää mitä tekee. Muutoin kannattaa mielestäni katsella muita veneitä.
Hiukan hymyilyttää kommentit veneen kallistumattomuudesta sivutuulessa...
Vene kallistuu käytännössä aivan yhtä paljon sivutuulessa (todellinen tuuli suoraan sivulta, Windex näyttää 40-70 astetta sivulle, tuulen ja veneen nopeudesta riippuen) kuin luovilla. Luovilla kallistumisen hallinta on lisäksi huomattavasti helpompaa (ajamalla pari astetta ylemmäksi voi purjeissa vähenee -> vene oikenee).
Vasta yli 100 asteen tosituulilla (windex näyttää suoraan sivulle tai taaksepäin) kallistuminen vähenee olemattomaksi.
Tässä yhden varsin herkän veneen kallistuma 10 kn tuulessa (Genua 1):
Kulma Kallistuma
42 23 (25, jos purjeita ei latistettu)
52 25 (27, jos purjeita ei latistettu)
60 26 (27, jos purjeita ei latistettu)
75 25
90 21
110 14 (spinnulla)
120 10 (spinnulla)
Vastaavasti 20 kn tuulessa (fokka, 2. reivi):
41 32
90 28
110 22
ei taida vanha nyrkkisääntö 20 asteesta ja reivauksesta pitää paikkansa tuolla veneellä. hurjat on kallistukset, 10kn tuuli kun on vielä kovin alhainen. no, veneitä on monenlaisia. alkuperäisen kysymyksen esittäjälle huomautus, että hyvin harva vene lienee noin kallellaan kulkee.
Kuten sanoin, kyseessä on varsin herkkä vene, jota perhekäytössä voisi hyvinkin reivata jo 5-6 m/s tuulessa ja fokkaan siirrytään jo aiemmin.
Kyllä ihan tavallinen perhevenekin (esim. Comfortina 32) kallistuu lähes 20 astetta ja varsin jäykätkin 15 astetta 10 kn tuulessa täysillä purjeilla.
sotketa puuroja ja vellejä keskenään. Minä puhuin veneistä, en siis rantaleluista, joihin nuo mainitsemat lukemasi viittaavat. Kyllä on surkea lelu kun kallistetelee tuolla tavalla, mutta varmasti valmistaja on tehnytkin sen aikamiespoikien rantaleikkeihin. Enkä tarkoita, ettei sellaisia leluja tarvittaisi, mutta rupea nyt vetämään noista taulukoista jotain johtopäätöksiä vaikkapa Rockiin. Tulee ihan mieleen Banner 23 7 henkilön miehistöllä. Juuri tämän takia tarvitaan niitä direktiivejä, ihmiset kun eivät enää itse tajua yhtään mitään jos ei voi suoraan jostain lukea.
Antamassani esimerkissä oli 9-metrinen CE/B (avomeri) hyväksytty vene. Varmaankin esim. Inferno 29, X-79, First 27.7 käyttäytyisivät aivan vastaavasti. Aika kaukana Banner 23:sta, joka on lähinnä jolla.
Jos em. veneet ovat mielestäsi rantaleluja, en voi sille mitään.
Rock kallistuu aivan varmasti 15 astetta ko. olosuhteissa Genua 1:lle ja yli kymmenen astetta fokallakin.
koskaan purjehtinut Rockilla?
Tuskin tulenkaan.
takia noille sun jutuille ei kannata panna paljonkaan arvoa. Kirjoittelet eri venetyypeistä ikään kuin tuntisit veneet ja niiden ominaisuudet. On se hyvä, että on CE-luokitus myös veneille. Voi netistä lukea mikä on avomerivene ja mikä ei.
Olen purjehtinut n. 10 kertaa ko. veneellä, myös 23.9. jolloin oli yksi tämän kesän kovimmista tuulista ja Harmajan ulkopuolella jo aika mukavaa aallokkoa. Tosin hiukan myöhästyin, sillä illalla tuuli oli enää ~10 m/s ja puuskissa 15 m/s. Hyvin sillä pärjäsi.
Avomerihän tarkoittaa CE-kielessä alle 4 m aallonkorkeutta. Se kuinka herkkä vene on kallistumaan on aika vähän tekemistä avomerikelpoisuuden kanssa. Paljon tärkeämpiä ovat itseoikaisevuus, rakenteellinen lujuus, vedenpitävyys (myös päälle kaatuvat aallot) jne.
Esimerkiksi itseoikaisevuuden rajakulma ko. veneellä on 113 astetta, joka on aivan tavallinen arvo. Esimerkiksi Comfortina 32, Fingulf 391 ja Swan 441:n rajakulma on käytännössä sama. Vanhempien Swanien ja Antillojen arvot ovat 125:n paikkeilla. Bannerilla rajakulma lienee lähellä 90 astetta, joten se ei ole alkuunkaan avomerikelpoinen.
Kaikkia veneitä ei ole tarpeen kokeilla voidakseen tehdä niistä perusteltuja päätelmiä, puhumattakaan, että voisi muistaa kaikkien purjehtimiensa veneiden ominaisuuksia. Kuten itsekin myönnät, et enää paljoa muista omista Rock kokemuksista.
On se hyvä, että sinulla on vankka kokemus, vaikket olekaan vielä huomannut, että veneet kallistuvat sivutuulessa.
arvot ovat ilmeiseti esim. IMS-mittakirjasta. Tiedätkö, onko noita mittakirjoja nähtävissä esim. netissä. Vai mistä rajakulma-arvot tiedät?
Tässä pari linkkiä:
http://www.shf.nu/certs/swe-gph00.shtml
http://www.avomeripurjehtijat.fi/ims/imsgph.htm
http://www.marac.nl/
http://www.rfev.es/crugestionre.html?act=1
Varsinkin toi swe. on hyvä. Näiden tutkimisessa meneekin ilta rattoisasti.
"Kuten itsekin myönnät, et enää paljoa muista omista Rock kokemuksista." - tällaista en toki tunnusta kirjoittaneeni. Toki muistan paljon Rockista. Omistin sen tosin vain yhden kesän, mutta kävimme sillä 4 viikon kesälomareissun aikana mm. Marianhaminassa.
Mutta se täytyy sanoa, että jos olet ollut 10 m/s tuulessa Harmajan ulkopuolella, et todellakaan tiedä vielä mitään allokosta, vaikka päivällä olisi kunka tuullut, on pahin terä aallosta jo pois. Että menehän nyt seuraavan kerran mielummin vaikka Utöstä etelään kun tuulee mielummin enemmän kuin 10 m/s (etelä-lounaasta), niin saat jo vähän tuntumaa aallokkoon. 10 m/s tuulihan on vasta leppoisa kesätuuli.
Tuosta kallistumisesta vielä sen verran, että varmaankin jokainen purjehtija tietää, että useimmat veneet oikenevat merkittävästi, jos kryssiessä nousukulmasta tinkii. Tai näin ovat käyttäytyneet kaikki ne veneet, joilla olen itse purjehtinut, mukaan lukien kaikki omat veneeni. Suhteellisen tuulikulman ollessa 70 astetta, ainakin oma veneeni kulkee jo lähes pystyssä, tai saahan sen kallistumaan kun vetää purjeet tarpeeksi tiukalle, mutta oikealla trimmillä ei turhaan kallistella. Ja tietysti jos tuulee vaikkapa 15 m/s ja ylhäällä on täysi iso ja I Genua (rulla auki), niin varmaankin kallistuu, mutta silloin on hyvä ottaa taas se veneen mukana tullut ohjekirja käteen ja lukea, mitä purjeita pitää käyttää 15 m/s tuulessa. Itse olen ymmärtänyt, että purjeveneellä pyritään kuitenkin kulkemaan eteenpäin eikä liikkumaan mahdollisimman kallelaan.
Sanoit aiemmassa viestissäsi: "Siitä on tosin jo kauan, mutta muutamia asioita muistuu mieleen.", jonka tulkitsen niin, ettet paljoa muista.
Sanoin olleeni ko. herkällä veneellä, jota en omista, Harmajan ulkopuolella. Kyse ei todellakaan ollut mistään extreme olosuhteista, mutta yli 20 m/s etelä-lounaistuulta oli ollut yli 24 tuntia ainakin puoleenpäivään saakka ja merelle lähdimme klo. 17, jolloin tuuli oli jo ehtinyt hiljentyä, mutta teräviä puuskia vielä oli. Aallokko oli vielä poikkeuksellisen suurta (ehkä 3 m) ko. alueelle. Aaltoennätys Helsingin edustalla on 5.2m (http://www2.fimr.fi/fi/palvelut/aallokko-ja-vedenkorkeus/aaltoennatyksia.html)
Valitettavasti kokemusta tuolla veneellä ei ole sen kummemmista olosuhteista. En epäröisi lähteä ko. veneellä Utöstä Gotlantiin, joten en pidä sitä alkuunkaan rantaleluna.
Jokainen kilpaa purjehtinut tai muuten hyvin purjehdusta osaava tietää, että tiukalla luovilla veneen kallistumista on helppo säätää ohjaamalla ja että kallistuminen on paljon pahempaa ajettaessa 10-20 astetta alemmaksi kuin tiukkaa kryssiä. Näin pystyy tarvittaessa ajamaan Genua 3 täysi iso yhdistelmällä venettä kuin venettä ~15 m/s tuuleen saakka ilman liiallista kallistumista ja vauhdista tinkimättä. Tyypillinen Suomen väylillä luovija kylläkin pitää purjeita (lähinnä fokkaa) aivan liian löysällä ja ajaa 10-20 astetta liian alas, jolloin matka ei etene vene kallistuu liikaa ja kokemus voi ollakin sinun väitteesi kaltainen.
Suhteellisen tuulikulman ollessa 70 astetta todellinen tuuli on 10 kn tuulessa veneen nopeudesta riippuen riippuen 100-120 astetta, joten kyse on sivumyötäisestä ei sivutuulesta ja tällöin kallistuminen on tosiaan vähäistä. Vasta yli 20 kn tuulella 70 asteen suhteellinen alkaa vastata sivutuulta, jolloin veneet kyllä kallistuvat ellei purjeita ole hurjasti pienennetty tai annetta niiden osin lepattaa.
Meneepä tosiaan minunkin tuntemani purjehduksen teoriat uusiksi. Tai sitten kaikissa purjehtimissani veneissä on ollut jotain vikaa, kun ne ovat aina oienneet nostamalla ylemmäs tuuleen. Toisaalta en ole yhtäkään venettä yli parin metrin tuulessa saanut kulkemaan kallistumatta sivutuulessa tai kryssillä. Pitäneepä opetella koko purjehdus uudestaan.
Tottakai vene oikenee kun nostetaan niin ylös tuuleen, että purjeet eivät enää vedä. Tätä en todellakaan takoittanut. Ajatukseni oli edeleen purjehtia eteenpäin sopivilla purjeilla ja tuo Joakimin maininta siitä, että kilpailuissa ajetaan ylemmäs tuuleen jotta ei tarvitse reivata tai vaihtaa purjeita kuvaa hyvin tilannetta yliherkissä veneissä. Mutta jos ette ilman ohjekirjaa ymmärrä löysätä skuuttia laskiessanne kurssia, niin omapa on vikanne. Varmasti kallistuu enemmän. Niin että vetäkää vaan purjeet tiukalle ja ajelkaa tuulen suunnasta välittämättä purjeisiin koskematta. Tuolloin kyllä pätee sääntö, että vene on pystyssä täysin vastaisella ja täysin myötäisellä tuulella, sivuulessa taas eniten kallellaan. Omaveneeni kyllä oikenee kurssia laskiessa kun samalla säädän purjeet muuttuneen kurssin mukaan.
Sitä sanotaan meilläpäin piinaamiseksi.
Ei pitäisi tulkita, lue vaan se mitä lukee. Mutta miten toi aaltoennätys liitty tuohon sinun kokemukseesi? Sehän on mitattu eri vuonnakin.
Tuo kuvaamasi kryssiminen (karvaaminen) liittyy vain yli herkkiin veneisiin. Ei voida antaa purjeiden vetää koska vene broachaa ja siksi ajetaan liian ylös tuuleen. Mutta kyllä nomaali vene oikenee kun lasket kurssia, lue loput alempaan.
Ilmeisesti et ole koskaan oppinut ohjaamaan kallistuksen mukaan, mikä on aivan perusjuttu kaikissa köliveneissä?
Kurssin muuttaminen parilla asteella vaikuttaa tuolla alueella valtavasti purjeen aiheuttamiin voimiin, vaikka purjeet ovatkin kokoajan vedossa (paitsi iso purjeen etuosa, jos tuulta on enemmän). Voi kuullostaa vaikealta, mutta hyvin suunnitellut veneet hoitavat homman lähes automaattisesti, kun ohjaa veneitä hellällä kädellä. Pinnaohjauksella homma onnistuu vetämällä pinnaa vakiovoimalla ei siis pitämällä väkisin pinnaa jossain asennossa. Vene hoitaa loput eli kallistus pysyy vakiona tuulesta riippumatta ja vauhti on hyvä. Toisille tämä tosin tuntuu olevan hyvin vaikeaa ja vene kallistelee miten sattuu puuskissa. Homma ei tietysti toimi, jos ohjaus on tehty tunnottamaksi.
Se, että kilpailuissa pärjää ko. ajotavalla osoittaa, että se on nopein tapa ei sitä, että reivaamista pyrittäisiin laiskuuttaan välttämään. Matkapurjehduksessa reivataan toki aiemmin, mutta oikein ajettuna purjehdus ei tunnu lainkaan yhtä pahalta, vaikka purjeita olisikin paljon.
Tietysti purjeet säädetään aina kun suunta tuuleen muuttuu. Sivutuulessa purjeesta saadaan paljon suurempi kokonaisvoima kuin vastatuulessa, jolloin kallistuminen ei juuri vähenekään.
Mikään edellämainituista ei mitenkään liity siihen, onko vene herkkä vai ei. Kaikki veneet kallistuvat liikaa jossain tuulessa ja herkästä veneestä tulee reivattuna aivan yhtä vakaa, kuin siitä alirikatusta "vakaasta" veneestä.
Kyllä tosiaan ohjaankin enemmänkin virtauslankojen mukaan kuin veneen kallistuman mukaan. Mutta sen vielä haluaisin nähdä, kun karvaat tai piinaat, miten sitä kukin haluaa kutsua, vaikka tuossa mainitsemassasi 10 m/s tuulessa Harmajan ulkopuolella. Ettei vaan aallot meinaisi pysäyttää venettä? No ei toki, liikuthan ihan ihme vehkeillä vesillä.
Minua et näytä uskovan, ehkä (tuskin) WB-sailsin ohjeita sitten:
"When the wind increases the telltales become less important as an indicator of the proper course. Steer the boat according to the heeling angle and the wave conditions and never mind the (windward) telltales."
Lähde: http://www.wb-sails.fi/news/95_11_Tellingtales/Tellingtales.html
Mitähän mahtaa olla karvaaminen ja missäpäin Suomea ko. termiä käytetään? En ole koskaan kuullut.
Oisko sitä kun jääpurrella joutuu tepsin ja hifkin matsin keskelle ja hifki karvaa kahdella hyökkääjällä?
Jotenkin kaukana tuntuvat maailmamme olevan toisistaan. Mikähän se semmoinen yliherkkä vene mahtaa olla? Ilmeisesti vene, joka ei ole yliherkkä, on omassa arvoasteikossani lotja. Jos varvaslista kulkee "oikeiden" veneiden ruffin tasolla ja sen päälle nousee vielä hirveä tuulilasi/katosviritelmä...enpä taida julkaista arviotani. Lomapurjehduksella perheemme tulee mainiosti toimeen pelkän kulkuaukon peittävällä mahdollisimman matalalla sprayhoodilla, joka on helposti alas laskettavissa, emmekä koe mitenkään erityisesti olevamme sään armoilla. Istumalaatikon istuintaso on kannen taso, mistä erityisesti pidän.
Toisaalta lähestymistapasi kryssimiseen, jos se sattuu olemaan yleisempikin, selittää hyvin sen, että nopeuserot kasvavat lomapurjehduksella niin rajusti tuulen kääntyessä vastaiseksi. Olen jo aikoja sitten lakannut tekemästä mitään päätelmiä veneiden suorituskyvystä muualla kuin kilpailuissa, sen verran harvinaista purjehtiminen oppikirjan mukaan on. Kilpailuun muuten kuuluu kertakaikkiaan oleellisena osana purjehtia sopivilla purjeilla ajattelematta niiden vaihdosta aiheutuvaa vaivaa.
Yksi yhteinen tekijäkin sentään löytyi, samanlaisilta lautasilta veneissä syödään, vaikka niissä lukeekin "Navigare vivere est". Se latinan "c" muuten lausutaan aina kovana "k":na ja välttämätön on necesse.
Toisaalta saattaa olla mahdollista, ettei siellä teilläpäin harrasteta kilpapurjehdusta.
ainakin Espoosta 30 km itään ja länteen, mutta varmaankaan ei kaikki purjehtijat. Itse en ole tuota käyttäytymistä kuullut myöskään piinaamiseksi kutsuttavan.
kaikki tuon ymmärtää, mitä tuossa tekstissä ajetaan takaa. Tietyissä olosuhteissa voi todellakin ohjailemalla pitää kallistuskulman lähes vakiona, mitä uutta tuossa on? Se on jälleen erikois tapaus ja toimii tietyissä olosuhteissa.
Keskustelu lähti sivuraiteille siitä, että kilpailuhenkiset kanssapurjehtijat halusivat päteä ymmärtämällä (tarkoituksellieseti) väärin? Itse halusin tuolle haaveilijalle vain kertoa, että suhteellisen tuulikulman kasvaessa vene oikenee, edellyttäen tietysti, että purjeita säädetään. Itse en ainakaan ole tavannut sellaista venettä, joka kulkiessaan pienintä mahdolista nousukulmaansa olisi pystymmässä kuin alemmalla kurssilla. Kaikki omat veneeni, jotka olen omistanut ovat toimineet johdonmukaisesti näin. Toki tietyissä olosuhteissa voi ohjata niin ylös, että vene oikenee hieman, mutta kyllä oman kokemukseni mukaan myös venevauhti heikkenee. Suotuisissa olosuhteissa voi kyllä veneen eteneminen ajateltuun pisteeseen olla venevauhdista huolimatta nopeampaa, kryssiessä kun eteneminen muodostuu venevauhdista ja nousukulmasta.
En myöskään tiedä, minkälaista tuulta pidätte kovana ja minkälaista aallokka suurena. Itse voisin sanoa, että en ole esim. Saaristomerellä koskaan tavannut suurta aallokkoa. Esim. toissa kesänä kun olimme Utössä, tuuli oli etelästä 16 m/s ja Saaristomerellä oli vain hieman yli metriset aallot. Usein on myös tilanne, että aallot ja tuuli eivät tule aivan samasta suunnasta. Tämä aiheuttaa sen, että toisella halssilla voi ajaa ylemmäs tuuleen kuin toisella. Ainakin "normaaleissa" purjeveneissä pitää suuressa aallokossa keskittyä pitämään vauhtia yllä jotta vene jaksaa menneä aallon yli/läpi (tai aaltoja pitää väistellä ja toisaalta myös pyrkiä ottamaan vauhtia "alamäessä") ja sitten oiken suuressa aallokossa alkaa olla tilanne, että tuuli "tyyntyy" aallon pohjassa, myös Itämerellä. Tämäkin on otettava huomioon ohjailussa. Tästä ei muuten ollut mainitaa WB:n ohjeessa. WB:n juttu oli muutenkin mielestäni suppea esitys eikä sen perusteella kannata ryhtyä esittämään vielä veneen trimmausgurua, siinä oli vain alkeet virtauslankojen toiminnasta.
Joku ihmetteli mitä tarkoitin yliherkällä veneellä. Mielestäni sellainen vene on yliherkkä, joka tarvitsee siirrettävää painolastia (miehistö laidalle) kantaakseen purjeensa. Itselläni on aikoinaan ollut yksi tällainen, Inferno 26:n. Itseasiassa infernoa ei saanut kunnolla "istuttua pystyyn" koska vene on niin kapea. Toki herkkää venettä voi trimmata/reivata, mutta mitä alempana reivauskynnys on, sitä nopeammin reivit loppuvat tuulen yltyessäja ollaan selviytymistilanteessa. kilpailuissa tällä ei ole niin suurta merkitystä koka miehistö voi istua laidalla kelissä kuin kelissä.
pidät vaikkapa Orustin saaren tuotteiden tuulisaseja ja sprayhoodeja hirveinä, niin omapa on asiasi.
Kaikihan riippu siitä, minkälaisissa olosuhteissa veneilet. Kun tulee käytyä merellä vielä myöhään syksyllä, niin alkaa arvostamaan suojaisaa avotilaa. Ei ole kiva kun persus kastuu roiskereunojen puuttuessa. Lomapurjehduksellakin paras matkantekopäivä on se tuulinen ja sateinen päivä kun muut jäävät satamaan.
Mitä muuten tarkoitit lähestymistavalla kryssimiseen?
Eihän tuossa WB:n ohjeessa mitään uutta ole, sehän on jo vuodelta 1995 ja virtauslangat on keksitty jo yli 30 vuotta sitten. Sinulle tuntuu olevan uutta se, että kovemmalla tuulella niitä ei luovittaessa käytetä, vaan ohjataan kallistuman mukaan. Kovempi tuuli on veneestä ja purjeista riippuen yli 5-10 m/s eli silloin kun kallistuminen alkaa olla syystä tai toisesta ongelma.
En ole vielä luovinut oloissa jossa en olisi pystynyt ohjaamalla säätämään kallistusta. Ainakin se toimii hyvin 18 m/s keskituuleen saakka vaikkapa porkkalanselällä kohtuu herkällä veneellä (FE 83) ilman laidalla olevaa miehistöä. Kieltämättä 2 reiviä ja itseskuuttava fokka oli liikaa, mutta kallistuma pysytteli vakaasti 30 asteen paikkeilla. Jos kurrsia laski 5-10 asetta kallistuma meni selvästi yli 40 astetta.
Sivuraiteillahan tässä ollaan, mutta alkuperäisen väitteesi ("Purjevene ei läheskään aina kulje kallellaan. Kyseessä on erikoistapaus, jolloin veneellä yritetään päästä mahdollisimman vastaiseen tuuleen.") Korjaaminen on kyllä kaikkea muuta kuin kilpahenkistä pätemistä.
Tottakai ajaminen niin ylös, että kallistuma vähenee vähentää vauhtia, mutta tosituulen muutos 40->50 astetta vaatisi jo 20 % vauhtilisän, jotta saavutettaisiin sama nopeus vastatuuleen. Tyypillisesti vauhti muuttuu kasvaa vain ~10% tuolla välillä, joten korkeimmalle ajava on nopein.
Vielä enemmän sivuraiteilla on nuo puheesi kovista tuulista ja aallokoista, joihin veneestä haavailija tuskin lähtee ja joissa vene jokatapauksessa kallistuu ja keikkuu paljon. Ne vasta ovatkin erikoistapauksia, joihin törmää enintään pari kertaa kesässä. Tietysti jollain pullealla huonosti luovivalla veneellä herkemmin.
Inferno 26 on varmasti yksi herkimpiä "perheveneitä". Onko se yliherkkä onkin sitten makukysymys. Saahan siihen myrskyfokan ja myrskyison (tai voi teettää lisäreivejä). Eiköhän vakiopurjeillakin pärjää ihan hyvin ainakin 15 m/s saakka. Sen yläpuolella millä tahansa tuon painoisella veneellä luoviminen on enemmän tai vähemmän selviytymistä.
Anteeksi, jos rökitetään kahdelta taholta. Itse kuitenkin luokittelit sinulle tuntemattomia veneitä rantaleluiksi, suunnilleen kaikkia muita yliherkiksi ja FG36 pääsi jo raaseriluokkaan. Kilpapurjehdusta harrastavienkin teorian osaaminen laitettiin pätemisen tarpeeksi.
Mielestäni sieltä Orustin saarelta tulee haluttavampiakin tuotteita kuin ne tuulilasilliset, niin hyvin tehtyjä kuin ne muuten ovatkin.
Edellisessä veneessäni tosiaan joskus harmitti, kun se reissun ainoa kannelle roiskahtanut aallonharja liritti skuutikiskoa pitkin juuri pinnamiehen istumapaikalle pienen noron. Sitä huonommissa olosuhteissa on joka tapauksessa henkilökohtaisesti suojatunut roiskeita vastaan, sprayhood tai ei, ja persus pysyy mukavasti kuivana. Itse yleensä nostan veneen lokakuun puoliväliin mennessä. Kuinkahan suuri osuus kauden maileista sinulle kertyy sen ajankohdan jälkeen. Niihin oloihinhan veneesi on kai sitten suojineen optimoitu. Tuulisista ja sateisista päivistä lomalla ollaan kyllä samaa mieltä.
Omasta veneestäsi kerroit muutamia perusasioita. Niiden perusteella suorituskyky on lähellä Colin Archereita (CA40 LYS=1.14). Sen täytyy kertoa jotain odotuksista kryssillä etenemiseen. Puhumattakaan siitä, että on valmis tinkimään nousukulmista 10 astetta tai ylikin. Joakim kertoi jo tarpeelliset numerotiedot, minun ei tarvitse niitä toistaa. Ehkä siinä sitten kuluu kryssimiseen niin paljon aikaa, että pitää säältä suojautua paremmin.
suosittelen purjehduskurssia ennen ensimmäisen veneen ostoa. kurssi tekee eritoten hyvää paremmalle puoliskolle, kun oppii asioita ehkä "neutraalimmalta" osaajalta.
lisäinfoa:
http://www.purjehduksenopettajat.fi/
Totuuden nimissä lienee sanottava, että yksirunkoinen purjevene kulkee äärimmäisen harvoin aivan suorassa - moottorilla ajon lisäksi ehkä myötätuulessa. Pieni kallistelu, luokkaa 5-20 astetta kuuluu kyllä asiaan. Sitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä siihen tottuu nopeasti. Kuten Upponalle totesi, kölivene ei kaadu tuulen voimasta normaalioloissa.
Minusta purjehduksen suola on juuri siinä, kun pitää tulla veneensä kanssa toimeen veden ja tuulen vuorovaikutuksessa. Veneen liikehdintä tuulessa ja aallokossa tekee purjehtimisesta purjehtimista, siinä on sen nautinto.
Alkuun kannattaa tietenkin harjoitella kevyissä oloissa, jolloin kallistelu on hyvin pientä. Näin homma tuntuu turvalliselta, eikä tule turhia säikähdyksiä. "Urheilla" ehtii sitten myöhemmin kovemmissa keleissä taitojen ja kokemuksen kartuttua.
Samasta syystä kannattaa hankkia ensimmäiseksi veneeksi melko tukeva ja turvallinen pursi, kuten esimerkkiveneesi ovat. Ostettaessa kannattaa kiinnittää tietenkin huomiota yleiskuntoon, mutta lisäksi rakenteellisiin yksityiskohtiin: onko maston tuenta kunnossa, entä peräsin ja köli, onko karilleajojälkiä kölin etureunassa ja varsinki pohjan ja kölin saumassa kölin takana. Tietysti myös varusteiden - purjeiden, mahdollisen elektroniikan ym - kunto kannattaa tarkastaa.
Monissa veneissä on omia "tyyppivikojaan", jotka kannattaa tsekata. Ko. veneiden tyyppivikoja en tiedä, mutta kannattaa kysellä kyseisten merkkien omistajilta. Ylipäätään asiantuntija-apua kannattaa kyllä käyttää ja ottaa kokeneempi kaveri mukaan, kun menee katsomaan tarjolla olevia veneitä.
Joakim on luetellut tuossa alla tukun aloittelijalle sopivia veneitä. Useimmat niistä on koepurjehdittu alan lehdissä, lähinnä Vene-lehdissä. Lisäksi Vene 8/01:ssä oli käytettyjen pursien esittelyt, mukana Joe 17, Rock 20, Helmsman 23 ja Finn 26. Ellei lehtiä löydy kirjastosta, saa juttukopioita tilattua toimituksesta:
http://www.vene-lehti.com/
Noin pienillä veneillä purjehdittaessa on lähdettävä siitä, että vene kallistuu ja/tai keikkuu lähes aina. Kaatumaan tuollaisi ei saa Itämerellä, mutta kyljellään käyminen hetkellisesti saattaa onnistua kovassa tuulessa vaikkapa spinnulla. Jos valitsee purjeet sopivasti, tuollaista ei tapahdu alle 25 m/s tuuleessa.
Kallistelu on pahinta hyvin hiljaisella ja varsin kovalla tuulella. Hiljaisessa tuulessa tuollaiset veneet reagoivat varsin voimakkaasti isojen moottoriveneiden aaltoihin (paljon pahemmin kuin vastaavat moottoriveneet) ja myös jonkin verran vanhaan maininkiin.
Mukavassa kesätuulessa purjeet tasapainottavat ja purjehdus on mukavaa jatkuvassa 10-20 asteen kallistuksessa. Tosin suorassa myötätuulessa aallot taas haittaavat.
Kovemmassa tuulessa (>10 m/s) vene on 20-30 astetta kalleellaan vasta- ja sivutuulessa. Myötätuulessa taas vene keikkuu herkästi aalloissa. Kun tuulee vielä kovempaa (>15 m/s) vene kallistelee jopa 40 astetta, ainakin puuskissa tai ohjausvirheiden jälkeen. Periaatteessa purjeet pitäisi valita siten, ettei kallistus olisi koskaan yli 30 astetta, mutta se ei välttämättä ole mahdollista yli 15 m/s tuulissa.
Vielä mainitsemani 40 asteen kallistuskaan ei ole lähelläkään "vettä hörppien". Vaikka sivukannelle vettä tulisikin, istuinlaatikko on vielä "turvassa".
Mainitsemasi veneet sopivat hyvin aloittelijalle. Rock ei tosin purjehdusominaisuuksiltaan häikäise. Muita vastaavan hintaisia ovat Helmsman 23/26, Maxi 77, Scanper 22 jne. Oikein sopivia aloittelijoille ja kyllä noilla pieni perhe tekee parin viikon reissunkin tarvittaessa.
Suomen väylät ovat pääaisiassa ahtaita ja kiemurtelevia, joten luovimaan joutuu vähän väliä. Kartat ovat aika luotettavia väylien välittömässä läheisyydessä ja monet merimerkit on "laivoja varten" eli veneellä voi mennä kartan mukaan turvallisesti väylän ulkopuolelle. Aika harvassa on väylät, joita ei pysty luovimaan tuollaisella veneellä.
Tärkeintä on suhtautua kallisteluun oikein. Kaatumista on turha pelätä ja istumapaikka kannatta valita kallistumisen mukaan. Sisällä kallistelu tuntuu pahimmalta.
Jos ostaa hieman alirikatun veneen, niin ei tartte olla heti reivaamassa, esim. Maxi 77 on tuossa hintaluokassa aika hyvin purjeensa kantava (raskas bulbi-köli).. Jos purjeet on hyvässä kunnossa ei kallistele niin herkästi.. Itsejalustava fokka auttaa, jos luovii enemmänkin kapeita väyliä..
Nimenomaan pienillä veneillä, joissa on pienempi voiman tarve purjeissa eli myös köysissä pääsee mukavasti kapeitakin väyliä. Helppo käsiteltävyys ja juoksevan takilan toimivuus ratkaisee (sekä muu veneliikenne, vaikka väistämissäännöt ovat pääsääntöisesti luovijan puolella). Jos joudut pääsääntöisesti toimimaan yksin veneessä purjeiden hallintaa ajatellen, tulisi kaikkien purjehdukseen vaadittavien köysien olla johdettuna istumalaatikkoon ja mielellään lukittavissa ilman vinsseillä olemista näppärästi (itse olen tykästynyt vinssinvapauttajiin=helppokäyttöisiä köysilukkoja ohjaimineen). Ja tietysti riittävän kookkaat keulapurjeen jalusvinssit auttavat, joskin merkitys kasvaa vasta tuulen voimistuessa. Koepurjehdus ennen ostoa entisen omistajan kanssa antaa hyvän kuvan, jos hänellä on paniikki luoviessa, ei köysistö toimi. Pääasiallinen syy suureen kallistumaan on kovassa vastatuulessa. Vene ei liiku ilman suurta voimaa vasten tuulta ja aallokkoa (=tarvitaan suht. paljon purjeita). Tietysti kun ei kiire ole, voi ajella vähän hiljempaa pienemmillä purjeilla ja ehkä vähän löysäillä luovikulmassakin. Mutta kaikesta valtavasta tietomäärästä huolimatta, jota kohtaat, älä huoli. Itselläni ei ole ollut Guy 27:ssa moottoria kahtena kesänä ja joka paikkaan on päästy, eikä koskaan ole kaaduttu. Purjeveneen hankinta kannattaa ja tulet yllättymään positiivisesti purjehtimisen helppoudesta ja mukavuudesta.
Kiitoksia useista rohkaisevista vastauksista.
Esittäisin vielä sen maailman vaikeimman kysymyksen:
Paljonko olisi sopiva hinta esim. hyväkuntoisesta GUY 22 veneestä, jossa olisi "riittävä" varustus sunnuntaiveneilijälle ?
Viisi tonnia /- 2 keuro, riippuen varusteista, kunnosta ja iästä.
Tässä olisi, tinkaa seittemään tonniin :-)
Ilmoitusnumero: 671 Jätetty: 23/02/2004
Nimi: Marko Lintusaari
,
Puhelin: 040-9002801
E-mail: [email protected]
Web Site:
Ilmoitusteksti
L-muovi, -80/81, 6,60 x 2,50 x 1,50 m, 1 500 kg, Selva lataava perämoottori bens. 9,9 hv -96, isopurje Elvström -01 (2 x läpilatta), genua 1, fokka, puomipeite -03, kompassi, autopilotti, 3-kats.var., radio, Origo 3000 keitin, Wallas 1300 lämmitin -03, kem. wc -00, Silva loki/kaiku -00, ikkunat uusittu -00, pohja peruskunnostettu -00, läpiviennit ja venttiilit -02, nostimet ja reivit -02/03, vinssin vapauttimet -03, alumiininen pukki, säilytyspressu. LOISTOYKSILÖ, vene Sipoossa. Hinta 7.700 euroa. Yhteydenotot Marko Lintusaari, 040-900 2801, [email protected].
En tunne ilmoituksen venettä, mutta jos tiedot pitävät paikkansa, niin kyllä tällaisesta veneestä kannattaa maksaa tonni, jopa kaksi tonnia enemmän kuin "perusveneestä". Veneessä on paljon uutta tai suhteellisen uutta tavaraa, joista kannattaa hivenen maksaa (esim. isopurje, puomipeite, lämmitin, nostimet, vinssinvapauttimet). Vaikka varusteille ei sinänsä voi panna paljon arvoa, on niiden uusiminen kuitenkin kallista.
Itseltäni meni pelkästään h:n pohjan kunnostukseen vajaat tuhat euroa, vaikka homman teinkin suurimmaksi osaksi itse. Tänä keväänä on edessä nostimien uusiminen ja se tietää taas rahanmenoa. Joten jos tuollaiset asiat on kunnossa jo valmiiksi, maksaisin veneestä mieluusti 6-7 keuroa. Ellei sitten halua päästä itse puuhastelemaan uuden veneensä kanssa...
TRE:lla myynissä vm. -85 hyväkuntoinen GUY22. Varusteita riittävästi: mm keitin, vhf, lämmitin, useita hyväkuntoisia purjeita, säilytyspukki jne....
Ilmoitus oli muistaakseni venepörssi tms. lehdessä.
Niin ja hinta oli 5500Eur
Vähän liian kallis minulle ja liian kaukana.
Budjetti kannattaa tietenkin pitää realistisena, eikä lähteä "tinkimään" ylöspäin vaikka kuinka houkuttelisi. On syytä ottaa huomioon myös muut kulut: laituripaikka, talvisäilytyspaikka, nostot ja laskut tms. Lisäksi veneen varusteisiin uppoaa helposti rahaa ellei kaikki ole valmiina ja kunnossa: mm. pelastusliivit, kartat, köydet tms. Ylimääräisiin kuluihin on siis syytä varautua budjettia laskiessaan.