Kumoaako SRK syntejä?

Voitto Savela KOULUN ERITYISTILANTEISSA Kristityt suhtautuvat evankeliumin raittiudella kouluun ja siellä annettavaan opetukseen. Koulun erityistilanteis­sa joskus joudutaan tekemään ratkaisuja, jotka poikkeavat koulun yleisestä opetustapahtumasta. Ratkaisunsa uskovaiset tahtovat tehdä Jumalan sanan ja siihen sidotun oman­tunnon mukaan. "Totuuden vaatimusta" ei ole asetettu seura­kunnassa opettavan Pyhän Hengen edelle. Erityistilanteis­sa etsimme ratkaisua, joka on oikein Jumalan ja ihmisten edessä. Koulun erityistilanteina voidaan pitää mm. teatteri- ja konsertti­tilaisuuksia sekä television käyttöä kouluopetuksessa. Musiik­kiliikunta on lisäksi saanut sisältöä, josta lapset tai huol­tajat ovat tarvittaessa keskustelleet asianomaisten opettajien kanssa. Omalupaisiin toimiin emme ryhdy koulun erityistilanteissakaan. Neuvottelut opettajien kanssa ja niissä rakkaudella esitetyt toivomukset onkin kouluissa otettu huomioon. Niinpä uskovais­ten lasten ei ole tarvinnut osallistua koulun ulkopuolelle suun­nattuihin teatteri- ja konserttimatkoihin, vaikka ne kuuluvatkin koulun hyväksyttyyn opetussuunnitelmaan. Sama on ollut käy­täntö eräisiin koululle tehtyihin vierailuihin. Näissäkin erityis­tilanteissa on osallistumisen ratkaissut tilaisuuden sisältö, ei­kä nimi. Musiikkiliikuntaan kuuluvasta tanssin opettamisesta on koulu­hallitus antanut oppilaitoksille ohjeen, jonka mukaan tähän osallis­tumiseen ei ole vaatimusta. Muusta musiikkiliikunnasta ovat us­kovaiset esittäneet opettajille toivomuksen musiikin valinnasta sanotun ohjeen sisällön mukaisesti. 2 Käytettäessä audiovisuaalisia opetusvälineitä kuten televisiota, videoa tai filmiprojektoria havainnollistamiseen tai opettamiseen eivät uskovaiset pyydä, toisen sisältöistä opetuksen järjestämistä, edellyttäen, et­tei kysymyksessä ole nuorisoa tai lapsia viettelevä ja turme­leva ajanviete. Viimeksi mainitussa tapauksessa koulut voivat kouluhallitukselta saamiensa ohjeiden mukaan järjestää opetuk­sen muuten sitä pyydettäessä. Koulun erityistilanteista ovat uskovaiset vanhemmat keskus­telleet lastensa kanssa kotona ja tukeneet evankeliumilla toi­nen toistansa. Jumala on auttanut lapsia omakohtaisesti valvo­maan uskossa Jumalan seurakunnassa. Kristityt opettajat käyttäessään AV-välineitä maantiedon, biologian ym. opetukseen, opettaessaan musiikkia, musiikkiliikuntaa jne. ahkeroivat valvoa, ettei­vät tuntien sisältöä valitessaan tai muilla menettelyillään tur­mele omaa eikä lasten uskonelämää. Tähän opettaa Jumalan armo ja Kristuksen rakkaus. Edellä koottujen koulun erityiskysymysten ymmärtämiseksi ja käytäntöön soveltamiseksi on paikallaan kerrata lyhyesti, mitä muutoksia koulussa on tapahtunut. Samoin on syytä tarkastella, mitä kristillisyydessä on keskusteltu koulussa annettavasta ope­tuksesta tai otettu siihen kantaa. Kansanopetuksen kehittyminen Lähes koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan on kansanope­tuksen kehittäminen ollut keskeisenä yhteiskunnallisena tavoit­teena. Päämääränä on ollut luoda koulujärjestelmä, jossa nuo­riso kokonaisuudessaan saisi yhtenäisen pohjasivistyksen, ja jota seuraisi erikoissivistyksen saaminen eri oppilaitoksissa. Käytännön toimenpiteet tavoite saavutti vuonna 1968. Silloin eduskunta sääti lain peruskoulun toteuttamisesta maassamme. Pe­ruskouluasetus annettiin vuonna 1970 ja saman vuoden keväällä valmistui opetussuunnitelmatyö. Valtioneuvoston asettaman aikataulun mukaisesti uudistus on toteutettu niin, että vuonna 1977 valmistuivat ensimmäiset pe­ruskoulun tutkinnon suorittaneet Lapin läänistä ja osasta Oulun lääniä. Samoihin aikoihin eteläisin Suomi valmistautui siirty­mään peruskouluun. Uudistus merkitsi oppivelvollisuuskoulumme todellista muutosta, jonka tulosten arviointiin on jo osin päästy. Eduskunta on jäl­leen antanut uuden kootun ja korjatun koululain. Sen voimaan­saattamista odotetaan. Koululaitoksen hallinnollisen uudistumisen rinnalla ja edelläkin on koulu myös sisällöllisesti uudistunut. Muutosta on tapahtunut oppiaineiden tuntimäärissä, oppikirjat ovat uudistuneet, audiovi­suaalisten opetusvälineiden käytön määrä on kasvanut, opettaja­koulutus on uudistunut jne. Nämä ovat tuoneet uuutta sisältöä opetukseen ja oppimiseen. Tässä yhteydessä koululaitoksen muutosten arviointiin ei ole tarvetta. Riittää kun toteamme kristittyjen tukeneen koulun kas­vatus- ja opetustyötä yleisesti. Koulukeskusteluja kristillisyydessä Parin viimeisen vuosikymmenen kuluessa on kristillisyydessä yhteisesti keskusteltu kouluasioista. Niissä on otettu kan­taa kouluissa annettavan opetuksen sisältöön ja siihen, mi­ten sitä annetaan. Tässä kirjoituksessa käsitellään lähin­nä audiovisuaalisten välineiden käyttöä ja jätetään käsitte­lemättä muut esimerkiksi uskonnon opetuksen asema kouluissam­me jne. Kristillisyydessä käyty keskustelu AV-välineiden käy­töstä hahmottaa käytännön muihinkin koulun erityistilanteisiin. Periaatteelliset ratkaisut Vuoden 1963 vuosikokouksen televisoasiastä antama periaatteelli-nen kannanilmaisu sisälsi perustan myöhemmin koulutelevisiosta käytävälle keskustelulle, vaikka silloin vielä ei ollutkaan esil­lä koulutelevisio. Varsinaisesti keskustelu käynnistyi television tultua laajemmin koulujen käyttöön. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johtokunta esitti vuonna 1966 vuosikokoukselle ehdotuksen kannanotoksi ja vas­taukseksi useammalta taholta esitettyyn kysymykseen: - Miten menetellääm, kun ammatin vuoksi joudutaan television kanssa tekemisiin? Johtokunta käsitteli asiaa ennen vuosikokousta todeten koulu-telev isiosta: "Lisäksi kouluissa aletaan enenevässä määrässä käyttämään televisiota opetustarkoituksiin. Todettiin, että televisio huonon ohjelman takia ei sovi kristitylle. Mutta varsinainen opetusohjelma, jota kouluissa näytetään,ei kaikki se ole pahasta." Asiaa valmistelleen toimikunnan työn tuloksen johtokunta esit­ti kannanottonaan vuosikokoukselle. Opetustelevisiosta ehdotus sisälsi seuraavaa: "Opetusvälineenä televisio on tehokas, ja sen käyttö siinä tarkoituksessa jatkuvasti lisääntyy ja monipuolis­tuu. Tämä on koettu eri oppilaitoksissa. Tehtaissa televisio on valvontaväline, puolustuslaitoksessa johtamis- ja koulutus-väline, lääketieteessä tärkeä työ- ja opetusväline jne. On kuitenkin olemassa vaara, että opetusvälineenäkin televisio­ta voidaan käyttää väärin. Tämä asettaa, kasvattajat suureen vas­tuuseen siitä, ettei tähän opetukseen lisätä nuorisoa ja lapsia vietteleviä ja turmelevia ajanvieteohjelmia. Viettelijöille kuu­luu Jeesuksen sana: ”Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jot­ka uskovat minun päälleni, parempi olis, että myllynkivi ripus­tettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" ( Matt. 18: 6 ). Vuosikokous hyväksyi ehdotuksen ja teki seuraavan lisäyk­sen: "Kristittyjen opettajien kohta huomattiin, mutta kannanil­maisussa TV onkin nähty vain opetusvälineenä, ei ajanvieteoh­jelmien välittäjänä. Viime mainitussa tapauksessa se on synti ja sellaisenaan hyljättävä." Kokous vetosi hyväksymässään kannanilmaisussa kasvattajiin ja heidän vastuuseensa, "ettei tähän opetukseen lisätä nuorisoa ja lapsia vietteleviä ja turmelevia ajanvieteohjelmia" sekä nä­ki koulutelevision opetusvälineenä. - 5 - Koulutelevisioasiaa käsiteltiin lisäksi vuoden 1976 vuosi­kokouksessa. Siellä katsottiin oikeaksi avoin keskustelu opet­tajien kanssa, eikä lapsia haluttu jättää yksin. "Älkäämme asettako tässä lapselle enempää taakkaa kuin hän jaksaa kantaa." 0petusohjelmien nimellä kulkevat ohjelmat ovat tuomassa mur­hetta monen koululaisen omalletunnolle Jumalan lapselle sopimat­tomana ohjelmana", totesi vuosikokous. Siksi seurakunnan rak­kaudessa olevia opettajia muistutettiin vuoden 1966 kannanoton sisällön mukaisesti, ettei opetustelevisiota käytettäisi "us­konelämää ja lasten mieliä turmelevaan opetukseen." Näin vuosi­kokous samalla, kun se ei halunnut jättää lapsia yksin, vetosi jälleen kasvattajien vastuuseen kuten kymmenen vuotta aikaisem­minkin. Käytäntö ja ohjeita Vuoden 1966 kannanilmaisu käsitettiin kuitenkin eri paikkakunnilla siinä määrin eri tavoin, että käytäntö koulutelevisioon nähden muodostui vähitellen kirja­vaksi. Miksi näin tapahtui, siihen osaltaan antaa vastauksen työvaliokunnan pöytäkirjamerkintä vuodelta 1974:"On merkkejä, että toiset ovat asiasta täysin huolettomia ja menevät ajan virran mukana, mutta toisaalta on lainomaista kuivuutta ja kiivautta asian ympärillä. On oikeita ja asiallisia opetusohjelmia, mut­ta on täysin sopimattomia ohjelmia. Kristillisyyden päätös koulutelevisiosta on oikea", totesi työvaliokunta vuoden 1966 kan­nanilmaisuun viitaten. Johtokunta lähetti vuoden 1975 keväällä kouluasioista rauhan-yhdistyksille selonteon. Siinä painotettiin mm. koulun ja kodin hyvän yhteistyön merkitystä. Selonteossa ohjattiin käytännön toimiin siten, "että lasten vanhemmat jo ennakolta ottaisivat luottamuksellisesti yhteyttä opettajaan ja yrittäisivät neuvo­tella sellaisista asioista kuten opetustelevisio, elokuvat, te­atteri, konsertit, tanssiopetus, ehkäisyvalistus jne. kysymyk­sistä, joiden kohdalla kristityt tuntevat hätää. Avoin ja luot­tamuksellinen suhde opettajaan johtaa useimmiten onnellisempaan lopputulokseen kuin jälkikäteen annetut neuvot ja nuhteet", sa­notaan selonteossa. - 6 - Uskovaisille opettajille annettiin ohje, jonka mu­kaan heidän tulee "selittää lapsille, mistä on kysymys opetustelevisioasiässä ja ottaa etukäteen muutenkin mahdollisimman tar­koin selville opetustelevisio-ohjelman ja siihen rinnastettavan kuvanauhan laatu samalla tavalla kuin opettaja muutenkin valmis­tautuu opetustyöhön". Viime vuosikymmenen lopulla muutamilla paikkakunnilla lapset ja heidän uskovaiset huoltajansa joutuivat vaikeuksiin koulute-levision käytössä. Eräänä syynä lienee ollut se, että kouluissa seurattiin runsaasti kansainvälisiä urheilukilpailuja oppituntien aikana. Talvella 1976 oli talviolympialaiset ja 1978 talviur­heilun MM-kisat Suomessa. Asia oli esillä joulukuun 1978 puhujien kokouksessa, johon oli kut­suttu myös uskovaiset opettajat. Johtokunta esitti opetustelevision käytöstä kantansa alustuksena. Vuosikokousten 1966 ja 1976 kan­nanilmaisujen ohella alustuksessa käsiteltiin opetustelevisio-ja filmituokioita sekä niihin liittyvää käytäntöä. "Näissä tilan­teissa uskovaisille lapsille ei yleensä ole järjestetty muuta ope­tusta, mutta he ovat osallistuneet luokassa yhteisesti tapahtuvaan opetukseen. Edellä olevaa käytännön koulutyöhön sovellettaessa ei ole ilmennyt sanottavia vaikeuksia. Uskovaiset lapset ovat Jumalan voiman kantamana varjeltuneet valtakunnan lapsina", sa­notaan alustuksessa. Kokousta selostettiin Päivämiehessä vuoden 1979 alussa. Sen pääkirjoituksessa sanottiin mm.:"Uskovaiset opettajat ja oppi­laat ovat aina joutuneet tapaus kerrallaan tekemään ratkaisunsa oikean ja väärän välillä Jumalan sanan ja siihen sidotun oman­tunnon mukaan." Johtokunta lähetti viime vuoden lopulla audiovisuaalisia opetus­välineitä koskevan selonteon rauhanyhdistyksille. Selonteossa mainitaan mm.: "Yhä laajemmin televisiota käytetään videokasettien näyttöön peruskouluissa, lukioissa, keskiasteen oppilaitoksissa ja aikuis­opetuksessa ." - 7 - "Uskovaiset opettajat ja monet uskovaiset muussa työelämässä, opetus-, koulutus- tai ohjaustehtävissään joutuvat toistamiseen AV-välineiden kanssa tekemisiin televisio ja videokasetit mukaan­luettuina ." "AV-välineiden käytöstä voivat olla vastuussa myöskin usko­vaiset opettajat tai oppilaat. Näin on esim. opettajainvalmis-tuslaitoksissa, ammattikouluissa ja kurssikeskuksissa eräitä mainitaksemme. Elävän kristillisyyden henki ja neuvo ei ole näis­sä yksinkertainen "ei", vaan ohjeellinen. Se ei ole kieltoja ja käskyjä eikä sellaisten "kuivaa" noudattamista. Useissa edellä mainituissa tai niiden kaltaisissa tapauksissa ei kristillisyy­dessä ole kipuiltu eikä tunnettu vaikeuksia." Jumalan voimalla Koulujen erityistilanteet eivät ole pääkysymyksiä uskovaisille kodeille ja niiden lapsille enempää kuin koko kristillisyydelle­kään, vaikka ne ovat olleetkin keskusteltavina pienenä osana kristityn elämästä. Mutta ne liittyvät pääkysymykseen, jonka Paa­vali ilmaisi Timoteukselle näin: "Ja pitäisit uskon ja hyvän oman-t.unnon, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskon puolesta haak­sirikkoon tulleet." ( 1.Tim.1: 19 ) Kristillisyyden yhteinen kanta, jonka pohjalle rakentuvat kir­jatut päätöksemme, koskettaa aina opetuksen sisältöä, nekin, joi­ta tässä on käsitelty koulun erityistilanteina. "Tämä asettaa kasvattajat suureen vastuuseen siitä, ettei tähän opetukseen li­sätä nuorisoa ja lapsia vietteleviä ja turmelevia ajanvieteoh­jelmia." Evankeliumin voimalla lapsiamme ja toinen toistamme tukien ahkeroimme kilvoitella uskon ja hyvän omantunnon säilyttäjinä luot­taen Jumalan kaikkivaltiaan apuun. "Hän kaitsee minua viheri-äisessä niityssä, ja vie minua virvoittavan veden tykö. Minun sieluni hän virvoittaa: hän vie minua oikialle tielle, nimensä tähden." ( Ps. 23: 2-3 )

Jotain tässä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000043683052

Savela lähetti yllä olevan "kumoamiskirjeen" kaikkiin rauhanyhdistyksiin. Kaikilla paikkakunnilla eivät kaikki johtokunnat kuitenkaan ottaneet esille eivätkä tiedottaneet jäsenilleen. Ilmeisesti joihinkin rauhanyhdistyksiin jäi vanhemmille ja koululaisille edelleen se luulo, että koulu-tv:stä on uskovaisten kieltäydyttävä ja pyydettävä opettajalta muita tehtäviä siksi ajaksi. Ranuan rauhanyhdistys on yksi näistä.

Silloinen opettaja kirjoitti:

Savela lähetti yllä olevan "kumoamiskirjeen" kaikkiin rauhanyhdistyksiin. Kaikilla paikkakunnilla eivät kaikki johtokunnat kuitenkaan ottaneet esille eivätkä tiedottaneet jäsenilleen. Ilmeisesti joihinkin rauhanyhdistyksiin jäi vanhemmille ja koululaisille edelleen se luulo, että koulu-tv:stä on uskovaisten kieltäydyttävä ja pyydettävä opettajalta muita tehtäviä siksi ajaksi. Ranuan rauhanyhdistys on yksi näistä.

roomalaiset!

nuo kaikki kirjoitti:

roomalaiset!

kaikkikin haluamaan pakotetut halajavaisemattomat saavat kuulla sen ilouutisesn, että he olisivatkin saaneet kaikessa rauhassa olla haluamatta, mutta menivät omaa tyhmyyttään retkuun, kun koko kööriä retkutettiin.

Näin juuri kristinoppi opettaa. Luther kieltää keksimästä uusia ihmis-määräyksiä uskon ja armon ehdoksi. Juuri niitä vastaan hän lähti taistelemaan uskonpuhdistuksessa. VL-usko on itse asiassa opillisesti varsin lähellä katolilaisuutta: http://freepathways.wordpress.com/2009/04/15/476/