Miten tukea raskaana olevaa naista

Helli, lelli ja paapo häntä silloin kun hän on hyvällä tuulella. Juokse karkuun silloin kun hän on pahalla päällä.

Ei sitä itsekään aina tiedä mitä siltä mieheltä edes odottaa kun hormonit ottavat vallan. Kärsivällisyyttä sinulta ainakin vaaditaan, toivottavasti sitä löytyy. Ota syliin aina kun se naiselle kelpaa...

Olen viimeisilläni raskaana, ja ukko on välillä itse ehdottanut hierovansa jalkojani -aivan yli-ihanaa!!! Se että ET juopottele poikien kanssa ja olet aina tavoiteltavissa ainakin viimeisen kuukauden aikana on myös kiitollisuuden aihe :) Kärsivällisyys kaiken A-O, katso vähän sormien välistä kun nainen pillittää/raivoaa turhasta.

Helli ja huolehdi, muista viljellä kauniita sanoja. Tunnustele ilmapiiriä, kun toinen raivoaa. Joskus auttaa kunnon halaus (ja samalla päästää jäkätyksen toisesta korvasta ulos) ja kauniit sanat, joskus on parempi siirtyä takavasemmalle rauhoittumaan. Hyvällä hetkellä muista kertoa kuinka ihana/kaunis/ jne kultasi on. Tee pieniä palveluksia ja hemmottele niin kyllä se siitä iloksi muuttuu :)

raskaana oleva nainen voi olla tosi kusipää.. itse jos miettii mitä kaikkea sitä on sanonut miehelleen niin ei voi muuta kuin hävetä sanojaan.. jos mmiettii että olisiko miehen tilanteessa jaksanut itse kuunnella ainaista v ittuilua niin tuskin.. yksi aika hyvä neuvo on että ÄLÄ PETÄ, vaikka lähdet kapakkaan jätkäporukalla ja tuntuu että vaimosi on tosi epäseksikäs isoine mahoineen ja kiukuttelee yms ja baarissa olis tarjolla vaikka mitä kissoja kehräämäs nii hillitse himosi ja yritä löytää vaimostas se ihana ja seksikäs piirre vielä sillo ku maha jo todellaki on iso ja ajattelet vaan et tuol on meidän lapsi että ei todellakaan kiinnosta laittaa meisseliä sen sisään.. mulla henk.kohtaisesti on ihan samanlaiset seksihalut kun silloinki ku en ollut raskaana ja haluisin et mieheni sanois et oon seksikäs, se tuntuis siltä etten ole pelkkä hautomo ja mulla on vielä elämää lapsen saannin jälkeen enkä ole rupsahtanut sen myötä..

Raivopuuskia tulee ja niiden pitää antaa myös mennä. Voi olla vaikea miehenä kuvitella, mutta kun se hormoniraivoryöppy tulee niin nainen ei sille paljoakaan voi. Suun teippaaminen ehkä auttaisi jotenkin... Eli annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ne raivot ym. Voin sanoa, että naisesta ne tuntuu aivan yhtä pahalta kun tajuaa taas raivonneensa aivan pikku seikoista. Niitä tuskin kannattaa jälkikäteenkään enää puida. Hyvinä hetkinä sitten muistat osoittaa rakastavasi häntä edelleen. Hormonitasapaino palaa taas myöhemmin ja naisesi muuttuu takaisin omaksi itsekseen. Muistan itse juuri raskausaikana kun tuli noita raivokohtauksia: Olin juuri pyytelemässä mieheltä anteeksi edellistä purkausta, kun huomasin miehen ajavat hetkellisesti väärää kaistaa (vai olikohan se muutaman kilometrin ylinopeus) ja kilahdin aivan totaalisesti! Että hävetti jälkikäteen vaikka sillä hetkellä annoin miehen kuulla kunniansa holtittomasta ajamisesta... Voimia teille molemmille!

Tänään on vähän koeteltu taas, mutta jotenkin tämä on outo juttu. Alkaa tulla sellainen seesteisyyys sisälle ja sisäinen rauha. Toki kyrsii välillä kun puoliso äksyilee 80% ajasta. Immuuniako jo?