voiko olla aseksuaali, vaikka olisi neisyt?

Ihmiset kehittyvät eri tavoin. Tiedän ihmisen, joka vasta joskus kolmissakymmenissä innostui asiasta. Tai sitten voi olla elimistössä joku asia. Esimerkiksi liian hiilihydraattipitoinen ravinto turruttaa aisteja, on vain turvonnut olo.

ole aseksuaalisuutta. Et ole ehkä vain päässyt sinuiksi asian kanssa ja kiinnostus herännyt. Toki syynä voi olla myös alhainen hormonitoiminta. Oletko muuten vireä ihminen?

Sulle ei ainakaan sovi alkoholi,puhumattakaan jostain nuuskasta tms.Huijauksilla vedetään haavoittuvaisia,tunneherkkiä oikein aseksualisoimaan ittensä dopamiinihäiriöillä.Sit lennät koulutusputkesta jne..Kannattaa hoidattaa asia psykpolilla ilman suoria,kirjaimellisia sanoja.Löytää taustasyitä jne.Ei auta asian tuputtaminen itselleen.Tupakanpoltto ei myöskään sinunkaltaiselle sovi.Aseksuaalisuus ja seksihaluttomuus eivät aina kulje käsi kädessä.Itse miellän esim. juuri tuon tupakanpolton seksuaalisesti itsensä tiedostavaksi teoksi,enkä halua seksiä tämänhetkisen kesäröökauksestani huolimatta.Haaveita hasiksesta on joka hatsilla,ja se tuntuu himolta,ehdottomasti seksuaalista minulta,mutta en käy iskemässä miehiä.Evvk sellainen asia.Nainen,26v.

höpö höpö- et kait tunne mitään - siis et halua etkä tunne kirjoituksesi perusteella

Olen 19-vuotias naisihminen, en ole koskaan seurustellut, suudellut taikka ollut sukupuoliyhteydessä. En ole koskaan itsetyydyttänyt. Kokeillut olen erilaisin tavoin mutten saanut siitä mitään irti. Seksi ilmiönä ei herätä minussa mitään tuntemuksia. Toisaalta mietin aina että voinko sanoa näin koska en ole koskaan seksiä harrastanut. Toisaalta tällä menolla sama meininki varmasti jatkuu hamaan tulevaisuuteen.

Minua mietityttää vähän sama kuin ketjun aloittajaa... Olen 20-vuotias nainen ja neitsyt. En ole koskaan seurustellut tai suudellut tai mitään. En ole myöskään koskaan rakastunut tai ihastunut, ellei lasketa jotain ihan ennen kakkosluokkaa olevia lapsuuden ihastuksia. Tosin nyt olen lakanut miettiä, että saatoin pienenpänä alitajuisesti luulla, että pojan kanssa ei voi olla ystävä ellei mennä naimisiin... :'D

Minä en siis tiedä miltä tuntuu olla rakustunut tai ihastunut. En edes tunnista komeutta tai kauneutta siinä mielessä kuin muut. Ainakin jos selityksessä "no sitä vaan tuntuu, että ihan henki salpaantuu ku toine on niin hyvän näköne" on jotain perää. Jos joku sanoo, että onpas komea mies niin voinhan minäkin sen myöntää mutten olisi itse kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Minulla kyllä on jonkinasteisia seksuaalisia tuntemuksia. Olen harrastanut itsetyydytystä ihan lapsesta saakka, fantasioin ja niin edelleen, mutta nämä tunteet eivät vain ole koskaan kohdistuneet keneenkään.

Wikipedia sanoo, että aseksuaalisuutta on kolmea lajia:
* täydellinen seksuaalisen ja läheisyyden halun puuttuminen
* seksuaalisen halun puuttuminen, mutta normaali läheisyyden halu
* olemassa oleva seksuaalinen halu, joka ei kuitenkaan koskaan kohdistu kehenkään

Joten olen alkanut pohtia, että voisinko sitten kuulua tuohon kolmanteen ryhmään? Voisin kuvitella seurustelevani ihan kumman tahansa sukupuolen kanssa, mutta vakavasti ajateltuna en osaa kuvitella itseäni minkäänlaiseen suhteeseen. Ei minulla edes ole mitään halua seurustella vaikka kai se voisi olla ihan kivaa oikean ihmisen kanssa.

Toisaalta en ole ollut vuosiin kunnolla tekeisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Minua kun eivät baarit jaksa kiinnostaa, eikä minulla muutenkaan ole ainoatakaan miestä kaverina. Oikeastaan olen alkanut todella vaivaantua heidän seurastaan, sillä en osaa olla heidän kanssaan. Varsinkaan jos tiedän toisen olevan itsestäni kiinnostunut sillä tavalla.

Minua on alkanut oikein ärsyttää eräs tuttavani, joka joka tapaamisellamme kysyy, josko olen jo ihastunut ja löytänyt jonkun pojan josta pidän. Luulenpa, että hänellä taas on paineita löytää poikaystävä piakkoin, sillä vain minä ja hän tuttavapiiristämme eivät seurustele. Hänellä sitä paitsi tuntuu olevan uusi kiinnostuksen kohde puolen vuoden välein... Alan olla jo kyllästynyt kuulemaan lohduttelua siitä kuinka "sinäkin vielä löydät rakkauden". Entä jos en? Entä jos minulla ei vain ole olemassa näitä tunteita? Ja jos näin on, niin miksi se olisi väärin?

Minulle on nyt kahdesti ehdotettu, että ehkäpä oletkin aseksuaali. Ainakin toisen heistä kyllä pitäisi silti tietää/arvata, että kyllä minulla jotain seksuaalisia tunteita on. Mielipiteitä, anyone?