Jos et olisi yksinäinen?

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

1. Mitä tekisit, jos et olisi yksinäinen? Olisin itse ainakin paljon eläväisempi persoona. En olisi enää näkymätön. Miettikääpä kaupungilla/kylillä näkyviä jengejä. Olen heille jopa kateellinen. Heillähän on joku yhteisö, missä he ovat olemassa. Myös uskonlahkot voivat toimia joillekin sellaisina yhteisöinä. Ongelmani lienee se, että olisiko minulla riittävästi annettavaa toisille. Siinä vaaditaan sitoutumista ja vuorovaikutusta. Etenkin kun haluaisin parisuhteeseen jonkun mukavan naisen kanssa. Kai meistä jokainen tietää oikein kunnon seuranaisia tai -miehiä? Heillä tuntuu olevan ystäviä ja toimintaa. Mielestäni he usein ovat aika rohkeita ja itsevarmoja. Se vaikuttaa kavereiden ja kumppanin saamiseen. Harvoin on hyvä tapa myydä itseään sloganilla: "Anteeksi että olen olemassa. Voisitteko hyväksyä minut? Jos ette halua, anteeksi kun kulutin aikaanne". Tiedän ratkaisun kavereiden ja seurustelukumppanin löytymiseen. Se on mielen tasapaino. Ihminen, joka säteilee tyytyväisyyttä itseensä, uskaltaa myös hymyillä kanssaihmisille. Nyrpeät, joilla on naama ns. norsunvit.. näköisenä ei useimmiten herätä kiinnostusta. Tosin naisilla on tilanne usein helpompi, etenkin jos miehiä haluaa. Mutta saattaa tietenkin pelkkien ystävien saaminen olla heilläkin vaikeaa. 2. Miksi olet yksinäinen? Koska en ole oikein sujut itseni kanssa. Peilistä kurkistaa usein ruma ja lähes kaikessa epäonnistunut mies. Olemukseni on sekoitus ahdistuneisuutta, häpeää, pelkoa, epätoivoa. Siksi minun usein on vaikea olla kontaktissa etenkään uusien ihmisten kanssa. Kovin usein niissä tilanteissa on vain yksin ajatus: paniikki ja pelko, olisi helpompaa paeta. Minulla ujouden lisäksi haittana on ongelmat mielialan kanssa. Itse asiassa nyt olen aika normaali, koska en yleensä ole masentunut tai epätoivoinen. Ongelma kroonisen masennuksen sijasta, on aina välillä esiin putkahtavat voimakkaat ahdistuspiikit. Kuitenkin ne pääosin ovat pysyneet kurissa pari vuotta kestäneen kemiallisen lobotomian, eli antidepressanttien avulla. Olen aina suhtautunut aika skeptisesti luontaistuotteisiin. Että miten kasveista kerätyt aineet voisivat edistää hyvinvointiamme? En ole enää skeptinen. Jo meidän luonnosta löytyy useita rohdoksia, joilla on huomattavaa vaikutusta ajatuksiin tai fyysiseen terveyteen. Molemmista voisin sanoa esimerkeiksi vaikka suippomadonlakit/kärpässienet ja haavojahan on hoidettu kautta aikain pihkasalvalla. Nettiartikkelin kautta luin, että Saksassa mäkikuismalla hoidetaan masennustiloja. Minulla tuo kukka on kokeilematta. Tosin nyt sitä ei voikaan kokeilla kun olen synteettisesti tuotettujen kemikaalien käyttäjä. Mutta päätin kokeilla, auttaako kauranversouute tasoittamaan mieltä. Joko se on hyvä plasebo tai todellakin se jotenkin vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin. Nimittäin se kyllä rauhoittaa muuten niin pelokasta ja epävarmaa mieltäni. Vaikutus on hieman erilainen kuin aiemmin käyttämilläni Opamox-rauhoittavilla. Opamox aiheutti uneliaisuutta ja velttoutta. Ja nämä luontaituotekaupasta ostamani "ramppikuumetipat" jotenkin vähentää murehtimista ja jopa pelkoa. Ihmeellistä. Mukavaa alkanutta toukokuuta! -Yleinen vuodattaja Hyvä linkki: http://www.aikakauslehdet.fi/al_koulussa/artikkelipankki/ilonlahteet.htm

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä