Mulla on kaiken näköisiä huolia, minulla todettiin vähän aikaa sitten eräs sairaus ja asiaa painaa nyt mieltä. Vappuna sitten otin vähän liikaa, olin käyttäytynyt erittäin typerästi koko illan, ja sitten vielä avauduin tästä sairaudestani jollekkin aivan tuntemattomalle... :/
Nyt mua ahdistaa ja pelottaa ihan hirveästi, mitä jos se kertoo vaikka lupaski olla kertomatta, vittujen vittu, minä, miksi minä aina pystyn mokaamaan kaiken, minä lopetan viinanjuonnin sillä se ei vain sovi mulle....
Tässä muutama syy:
Oon meinannu tappaa itteni kännissä,
oon silpunnu pohkeeni ihan silpuksi kolme kertaa kännissä,
minulla on "arpitatuointi" jalassani, ja sekin tuli siihen kännissä,
avaudun aina henkilökohtaisista asioistani, ja itse en muista niistä yleensä kuin muutaan sanan....
Mua ahdistaa ja pelottaa, enkä muutenkaa luota ihmisiin, eikä tuola pääkopassa kaikki oo muutenkaa niin loistavasti.,.... :/
Miten vitussa vä onnistun AINA pilaamaan oman elämäni näin pahasti.... no minähän siitä vain kärsin... :(
eilen mietin että kauankohan mun puoliso jaksaa mua, jos mä teen vielä samanlaisia temppuja...
Kyllähän sen olis kuitenki pitänyt huomata että en mä mikää maailmasta tasapainoisin ihminen oo....
suurin ongelma on tässä se että jos se kertoo jollekkin niin sitte siitä tietää pian kaikki, mitäpä se toisaalta siitä hyötyis??
Mutta minä kiellän kaiken, sanon että mitähän helvettiä mä oon taas selittäny, ja jos ihminen on kännissä, niin sehän saattaa päästää suustaan vaikk aja mitä... voi vittu, voi vittu....
Auttakaa nyt vittu....
justiin kun oon saanu ittelleni päähän sisälle rauhan, niin taas se helvetti alkaa....
oon taas mokannu ihan kaiken!!!
voi perkeleen perkele!
111079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olin ottanu viinaa ja menin niin sekasin että jossain vaiheessa makasin keskellä tietä, tervehdin jokaista vastaantulijaa ja höpötin ihan sekoja. Lauloin myös noloja pilalauluja kovaan ääneen. Tosin kaveri oli mukana. Seuraavana päivänä hävetti todella paljon. Viina ei taida sopia mulle. Neuvon vaan että ajan myötä häpeä lähtee. Muakaan ei hävetä enää niin pahasti, mutta hävettää kuitenkin.
lakkaisit piinaamasta itseäsi moisilla ajatuksilla. Jos nyt olet kännissä vähän lärpätellyt, niin mitä sitten? Nyt on uusi päivä, ja joka vanhoja muistaa, sitä.... Asiat saattavat joskus omassa mielessä saada liian suuret mittasuhteet. Tuskin tämä kaveri, jolle asioitasi kerroit, niitä nyt laulelee ympäriinsä? Jos et tuota juomapuolta hallitse (kohtuus kaikessa) niin yksi ja ainoa keino on olla sitten vain ottamatta ollenkaan. Turhaan kuitenkin murehdit ja itseäsi syyllistät, kaikki me toimimme joskus typerästi.
Kyllä sitä on itsekein nuorempana mokannut viinapäissään.Tehnyt typeryyksiä ja puhunut kaikenlaista jota ei selvinpäin missään nimessä sanoisi.Asioilla on taipumus järjestyä. tsemppiä. Kyllä se siitä (sanoi manu)
Mitä sillä on väliä, että mitä olet tuntemattomalle puhunut ja mitä väliä vaikka se puhuisikin toisille ihmisille. Sehän on tuntematon. Mitä se voi ihmisille puhua? Ainoastaan että " näin vappuna jonkun tyypin jolla on tällainen sairaus". Eli loppujen lopuksi voi vain kysyä kysymyksen: mitä merkitystä sillä on sinun elämällesi todellisuudessa?
Se "tuntematon" on valitettvasti puolisoni isosiskon puolituttu.... NO! eipä se sairauteni mikään salaisuus kauaa ole, se alkaa näkyä päällepäin jossakinvaiheessa... :/ Mitäpä tämä ihminen voittaisi sillä, ei yhtään mitään mutta silti pelottaa, minä kun en muutenkaan luota ihmisiin, uskon että he haluavat minulle vain pelkkää pahaa, eikä minua haittaa se että minulla on vain yksi kunnon ystävä. Minua on kusetettu aina ihan 6-0 vain sen takia kun mä oon niin hyvän luonteinen, enkä suutu helposti. Nyt oon oppinu sanomaan vastaan, mutta suurin vahinko on jo tapahtunut. Luottamus ihmisiin in mennyt melkein kokonaan.... :/
Että kenen elämää sinä oikein elät? Onko sillä niin hirveästi väliä mitä muut sinusta ajattelevat? Vain sillä on väliä mitä sinä itse tiedät ja ajattelet. Ja loppujen lopuksi, kukaan ei suo sinulle ajatustakaan. Sitä pieni ihminen luulee olevansa tärkeäkin puheenaihe, mutta todellisuudessa ihmiset unohtavat kommelluksesi pian jos ylipäätään sitä edes muistelevat. Väittäisin, että tietyt asiat on sisäistettävä ennenkuin sen rauhan löytää. Ja kun löytää sen rauhan ja tasapainon, viina, tupakka jne ongelmat lakkaavat olemasta ongelmia.
Jos alkoholi aiheuttaa sinulla noin vakavia reaktioita (itsemurhayrtys, silpominen) niin suosittelen ettet koske siihen enää lainkaan tai vain vähän silloin tällöin. Muutoin ei kai kannata murehtia jos on suu vaahdossa puhunut asioita mitä ei selvin päin puhuisi, alkoholi saa monissa ihmisissä aikaan sellaisia reaktioita. Itse käytän harvoin alkoholia, mutta joskus kun olen vähän enemmän ottanut olen kertoillut henkilökohtaisia asioita eräälle vastakkaisen sukupuolen edustajalle ja tietenkin katunut myöhemmin. Olen myös lähettänyt kännykällä samalle henkilölle kuvan itsestäni puoliksi alasti ja se vasta nolottaakin! Ei voi tietää josko sekin kuva olisi kiertänyt vanhan työpaikan kahvipöydässä, vaikka on luvattu ettei kukaan sitä näe. Ei voi mitään. No, onneksi on hyvät tissit niin ei tarvitse hävetä...
Ymmärrän täysin tunteen. kun ajattelinkaan että kohta saan viinaa(ennen vanhaan)tuli sellainen euforinen olo.Ja sitten kun monta päivää sekoilee muisti välillä pois,tuska on kyllä suuri,mitä on tullut tehtyä,pikku lohtuna piti kavereille "kehua" tekemisiäni ja tekonaurua päälle.Naurettavaa teeskentelyä ja leveilyä. Aiheutin tuskaa vanhemmilleni. Tätä kesti melkein 10v. Yksin murehdin ja tuskailin. Rukoilin. Yksi päivä muutti kaiken,Jumala tarttui elämääni ja Jeesus antoi syntini anteeksi. Tästä on kulunut melkein 30v. Ja on kestänyt. Rukoile Jeesusta elämääsi.
Puolisoani minä tässä kaikista eniten kuitenkin mietin.... en siis ole mikään teini enää, ikääkin on jo sen verran että kyllä pitäisi tuon järkikullankin pelata... Eikä tuo ollut siis ensimmäinen kerta kun olen hänelle aiheuttanut murhetta omalla käyttäytymiselläni kännissä. Olen ollut hänelle joskus erittäin ilkeä ja jopa käyttäytynyt halveksivasti häntä kohtaan. Sitä en koskaan missään tapauksessa tekisi selvinpäin, hän on niin kiltti, ihana ja ymmärtäväinen, enkä halua hänelle mitään pahaa, pelkään että jonakin päivänä mokaan oikein kunnolla ja hän lähtee kävelemään.... Alkoholi ei kuitenkaan ole minulle mikään ongelma, pystyn olemaan juomatta jos niin tahdon, mutta jos juotavaa on saatavilla paljon, saatan juoda ihan kaiken, kun känni menee tietyn rajan yli, en osaa enää lopettaa... ja sitten kun juo pari lisää tapahtuu kauheita... :/ jos mulla on vain kaksi kaljaa se on ihan ok, juon sitte vaikka vettä tai kokista jos haluan vielä juoda jotakin... Olen nyt ajatellut, että ihan vain itseäni, ja puolisoani suojellakseni lopetan alkoholin käytön vähäksi aikaa ihan kokonaan.... lopettaminen ei ole mikään ongelma, helpotus pikemminkin.... Kiitoksia kuitenki ymmärryksestänne, yritän unohtaa koko asian, eikä muuten niitä kännisten puheita kukaan koskaan tosissaan ota, minä olen ainakin sellainen selittäjä, että minuun meinaa kuulemma palaa hermo.... :D NO eipä kaatunutta maitoa kannata itkeä, mennyt on mennyttä, ja nyt mennään kohti parempaa ja JÄRKEVÄMPÄÄ tulevaisuutta!
tiedän tasana miltä susta tuntuu .koska olen itse mokannut kaiken.sitten kun otan alkoholia hyppää musta esiin ihan toinen ihminen.olen väkivaltainen,haukun ihmisiä,olen meinannut tappaa itseni.tulee varastettua ja tehtyä kaikkea tyhmää.piti ollan kuukausi selvinpäin,ajattelin että otan vaan vappuna mut sit en juo enää.no siitä sitten tulikin 4 päivän armoton ryyppäys.ja tyhmyyksiä tuli tehtyä.putka reissuun sen päättys.ja ehdonalanen tulee päälle ja sakot.monet kaveri välit menny alkoholin takia.mutta kun on kerran juoppo ni sit on.mulla on vakava masennus mikä ei paranna kauheesti asioita. ite tulee kans seliteltyy asioita ventovieraille mun raiskaus tapauksista ja muista henk.koht.asioista ja aamulla hävettää.asun vielä pienellä paikka kunnalla missä kaikki haluaa tietää toisten asiat. sen olen oppinut että vitut siitä mitä muut ajattelee musta.ei ne muo tunne ja mulla on paljon hyviä kavereita(vieläkin,mitä ihmettellen)mitkä ei muo jätä ja on aina mun tukena tein mä mitä tahansa.tsemppiä sinne suuntaan ja ota päivä kerrallaan.
auts, eipäs kuulosta tuokaan hyvältä... koita sinäkin jaksaa ja mennä päivä kerralla eteenpäin, niin minäkin yritän tehdä... :)