Pulmanani on vuoden ikäinen paimenkoirasukuinen uroskoira, joka lenkillä hyökkäilee ohi ajavia autoja ja mopoja kohti.
Haluaisin tiedustella muiden kokemuksia vastaavasta ongelmasta, miten olette päässeet paimentamisesta eroon? Auttaako aika?
Olen nyt päättänyt yrittää koulutusta niin, että kun auto/mopo lähestyy, kiinnitän koiran huomion itseeni ja alan pudotella sille makupaloja maahan sitä mukaan, kun kävelemme eteenpäin. Olen siis ajatellut niin, että koira hyökkäämisen sijaan kulkisi vierelläni ja söisi makupaloja maasta.
Miltä kuulostaa, voisiko toimia? Pitäisikö komentona olla esim. "vieressä"?
Hyökkäily autoja
ja mopoja kohti
5361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuon ikäisellä koiralla aika on yksi varmin keino sammuttaa kiinnostus luvattomiin ja vaarallisiin harrastuksiin. Sitä odotellessa kannattaa tosiaan miettiä niitä vaihtoehtoisia toimintoja, joista yhtenä tuo namien tiputtaminen maahan saattaa toimiessaan olla ihan hyvä. Jos kuljet fleksillä tai liinalla niin silloin voi heittää myös kauemmaksi toiseen suuntaan esim. metikköön tai pusikkoon. Joka tapauksessa jotain mikä sammuttaa kiinnostuksen paimennukseen. Toinen, meillä parhaaksi osoittautunut menetelmä oli se että kun huomasin kiinnostuksen syttyvän, olin valmis ja karjaisin "seis!" poliisiäänellä juuri hetkeä(millisekunti) ennen kuin haukkuherra ryntäsi paimennuskeikalle. Asiasta voi varoittaa ennakkoon jo kun näkee kiinnostuksen syttymisen olevan mahdollista sanomalla "anna_olla" tai "unohda" tmv, päättäväisen varmalla äänellä. Koiran tulee joka tapauksessa tajuta että nyt ei leikitä. Ja kun sen tajunnut sekä jättänyt keikan väliin on syytä kehua että hyvin menee kun ei turhaan stressaa joutavista.
auttako aika, ei ainakaan meillä vielä. :/ Tosin ne tuijottelut ja syöksyt ollaan saatu vähenemään. Juuri tuo että saat koiran huomion pois autoista ym. kulkuvälineistä on tärkeää eli kontaktia kannataa harjoitella paljon. Itse olen tehnyt niin että koiran kanssa ei tehdä yhtään mitään, ruokaakaan ei tule ilman katsekontaktia. Aina kun minulla on jotain asiaa( ja sen asian pitää kiinnostaa koiraa) sanon: katso! Kun koira katsoo silmiini, saa se esim. ruokaa, lelun, pääsee ulos tai kunnon rapsutukset. Mutta aina vaaditaan katsekontakti. ja nimenomaan minun kehotuksesta, jos se katselee omine aikoineen en ole huomaavinanikaan. Lenkeillä olen tehnyt samoin. Kun kuulen jonkun härvelin olevan tulossa ja huomaan että koiraa alkaa myös kiinnostaa, huudahdan katso! ja kun koira katsoo minuun, palkitsen joko herkulla tai rapsutuksilla. Pidän koiraa kontaktissa niin kauan kuin härveli menee menojaan. Meillä tämä on vielä suht helppoa kun lenkkeillään harvaliikenteisen tien varrella. Tiedä sitten jos tässä liikkuisi paljon autoja, tosin voihan olla että sitten ei koiraakaan niin paljon kiinnostaisi. Meillä ainakin toistaiseksi on toiminut näin, odotan kyllä hartaasti sitä päivää että koira ei korvaansa lotkauta ajopeleille.
että me ollaan leikeissä luovuttu kokonaan mm. pallon- ja keppien heitosta, koska meijän koira ainakin kiihtyy niistä vähän turhan paljon. Eli on alettu leikkimään rauhallisia leikkejä, aarteenetsintää ja jäljestämistä. Oon huomannut että on jonkun verran poikaa rauhoittanut. Tosin näin kesällä tuota paimentamista on luonnossakin, perhosia, lintuja, ampiaisia, puiden lehtiä jne. jne. Tsemppiä vaan sinne kovasti, kyllä se siitä aikanaan... :) Jos yhtään lohduttaa muista ettet ole ongelmasi kanssa yksin. :)
Riippuu missä ympäristössä koira liikkuu. Toisaalta ei. Maalla ja taajamassa se saattaa ottaa kiinni autoja ja näin riski jäädä auton alle kasvaa siis jos se liikkuu vapaana. Tämän tajuaa aika moni. Taajaman rajoissa ja ulkopuolella liikkuu toisenlaiset lait. Joka koiralle peruskoulutus ei ole arvailua vaan a&o ja SILTI 100% KOIRAA EI OLE OLEMASSA. Tässä täytyy todeta se, että netin kautta on mahdotonta neuvoa koskei näe omistajaa eikä koiraa eikä sen koommin paikkaa puhumattakaan edellisten yhtenäisestä kemiasta. Kaikista parhaiten näillä palstoilla vastauksia saaneet ne jotka vilpittömästi ovat laittaneet itsensä likoon ja pistäneet koiransa rodun mukaan. Kertoneet tarinan ja kysyneet. Meilläkin on metsästysvartioiviapaimenkoiria. Meillä ei ole pulmaa mutta jos olisi mitä lukijat tuumisivat yrittäessä vastata mahdollisiin kysymyksiin. Jos olet oikealla asialla laajenna kysymystä.
Kunhan pari vuotta kylvät noita makupaloja tienviereen.