Eli milloin voi sanoa olevansa ,,, jotain? Esim. seksuaaliselta suuntautumiseltaan kuuluvansa johonkin säilytys-/muuttolaatikkoon, yl. elämässään.
Ollaanko aina, pienestä pitäen hohelebitra,,,?
Muuttaako joku tietty mielenliike, tapahtuma, ympäristön ounastelu meidät säilytyslaatikosta toiseen muuttolaatikon kautta? Tarvitseeko minkään tulla edes omaan saatikka muiden tietoisuuteen, tai tapahtua mitään?
Tuli vaan mieleen palstan aiheesta "haluan naista...",jonka kirjoittaja kertoo olevansa hetero ja haaveilevansa,,,lukekaa sieltä. En ehkä ole ajankulun ainoa, joka pohtii tätä :|
Ollaanko aina, pienestä pitäen hohelebitra,,,?
Muuttaako joku tietty mielenliike, tapahtuma, ympäristön ounastelu meidät säilytyslaatikosta toiseen muuttolaatikon kautta? Tarvitseeko minkään tulla edes omaan saatikka muiden tietoisuuteen, tai tapahtua mitään?
Tuli vaan mieleen palstan aiheesta "haluan naista...",jonka kirjoittaja kertoo olevansa hetero ja haaveilevansa,,,lukekaa sieltä. En ehkä ole ajankulun ainoa, joka pohtii tätä :|
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ymmärtänyt kysymystä lainkaan?
Ihmisen tarvetta jaotella kaikki eri lokeroihin..?
En ainakaan itse jaottele itseäni mihinkään lokeroon, tai edes halua luokitella..
Öh, aika sekava oli viesti.
Väriä saattaa kyllä lähteä, niinpä pestään samanväristen kanssa. Olin ala-asteikäisenä ihastunut poikiin, yläasteella pojat eivät enää kiinnostaneet, lukiossa ja siitä eteenpäin naiset ovat olleet mun juttu. Pidän ystävinä miehistä jotka ovat jotenkin feminiinisiä tai edes huumorintajuisia.
Seksuaalisuus on mielestäni asia joka saattaa vaihdella elämän varrella, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Mielestäni homoseksuaalisuus vaatii ihmiseltä enemmän kuin tavallinen heteroelämä. Niin että nämä "olispa kiva kokeilla -heterot" ovat pudonneet kyydistä heti kun ovat tajunneet ettei näistä samaa sukupuolta olevien jutuista tule taputuksia sukulaisilta, ystäviltä tai työkavereilta.
siis häh? milloin ihmisestä tulee mitäkin? mä kyllä uskon vakaasti, että ihmiset on jo valmiiksi "jotakin". eri asia sitten on, antaako jonkun tietyn ominaisuuden ikinä nousta esiin itsestään...
Ihminen on kokoajan kaikkea ja ei mitään.
Sanoppa itsellesi mielessäsi "minä olen ..."
ja testaa sen paikkaansapitävyyttä. Huomaat, ettet olekaan sitä mitä väitit olevasi. Tai sano "en ainakaan ole ....." ja huomaat olevasi sitä.
Jos ei itse pysty määrittämään mitä on, niin siihen ei pysty kukaan muukaan.
Joten miksi edes ajatella mitä on ja mitä ei ole.
Ehkä on parasta vai olla mitä on ja mitä tuntee milloinkin.