Olisi ollut reilua, jos olisitte sanoneet meille heti alussa, että haluatte pitää meitä vain rahapussina. Emme olisi tuppaantuneet tai käyneet edes kylässä. Nyt kun on pikkuinenkin syntynyt, surettaa tämä kummallinen juonittelu. Me olemme vielä nuoria ja meillä on oma elämä, mutta isovanhempina olisi kiva olla. Emme ilmeisesti kelpaa, kun emme ole niitä täydellisiä ihmisiä.
tyttärelle ja vävylle
appivanhemmat
412416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Onkos sinulla peiliä? Vähemmän katkeruutta, ja enemmän iloista mieltä, sillä se hyvä tulee. Ainakin meillä isäni tukee mielellään rahallisesti, kun meillä on vauvaikäisiä. Eipä ole kertaakaan nyrpistänyt ja puhuttanut itseään rahapussina. Minulla onkin kiltti isä.
tarvitse peiliin katsoa vaan hänen vanhempiensa, jos kerran kaikki on kasvatuksen syytä.
tässähän ne seuraukset juuri näkyvät onko tunnesidettä muodostunut muutakun sen rahapussin kautta. Kunnioitus lähtee molemmista osapuolista eikä sitä voi vaatia on se sitten miniä tai lapsenlapsi.Ei isovanhempien tarvitse olla missään tekemisissä jos siltä tuntuu mutta ei myös isovanhemmilla ole oikeutta eikä vanhemmilla velvollisuutta antaa nähdä lapsenlapsia. Maailma ei ole reilu eivätkä kaikki ihmisetkään
monilta sivistys ja alkeellisimmatkin käytöstavat. Se ei johdu pelkästään vanhemmista, vaan myös kaikenkarvaisista oheiskasvattajista ja ns. ajan hengestä. Hyvä käytös on arvokas omaisuus, jonka toivoisi edes nykyvanhempien lapsilleen antavan, jos edellinen polvi on virheitä tehnytkin.
Koska kyse on aikuisista ihmisistä, niin eiköhän heillä luulisi olevan järkeä ja inhimillisyyttä tuolla korvien välissä, omasta takaa? Valitettavasti löytyy näitä perheitä, nuoria äitejä/isiä, jotka odottavat vain, ja ainoastaan apua isovanhemmiltaan-lastenhoidon/rahallisen avustuksien muodoissa. Kuinka mahtaa olla sitten toisinpäin? Jos apua tarvittaisiin toisinpäin, saisiko sitä? Varsin usein taitaa olla niin, että ollaan vain ottopuolella, itsekkäinä. Tämän aloittajan tapauksesta on vaikea sanoa juutajaata, kun ei tiedä, millaisista asioista on kysymys? Ehkä ovat vain olleet vain ja ainoastaan rahallisena turvana pariskunnalle? Se on todella hyvin itsekästä, jos muut elämiseen liittyvät asiat jäävät toisarvoisiksi.
Niin isovanhemmat voivat kyllä oikeusteitse hakea tapaamisoikeutta lapsenlapseesnsa. Eli isovanhemmilla on oikeuksia lapsenlastaan kohtaan, velvollisuuksia ei.
katsoa liikaa kauniita ja rohkeita...isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia (eikä kyllä velvotteitakaan) lastenlapsia kohtaan. Vanhemmat, ja VAIN vanhemmat sen päättävät tapaavatko isovanhemmat ja lapsenlapset!
taloudellisesti siitä lähtien kun menin töihin hänen kuolemaansa asti. Hänen kuollessaan olin jo naimisissa ja kaikki lapseni olivat syntyneet. Meilläkin oli melko tiukkaa taloudellisesti, mutta oli aivan luonnollista, että annoimme rahaa äidille, joka oli sen tarpeessa. Hän ei sitä vaatinut eikä pyytänyt. Niitä investointeja en ole katunut kertaakaan. Minulla oli lapsena sekin ilo, että sain auttaa isoäitejä monenlaisissa askareissa. On valitettavaa, jos nykyinen elintaso ja kaikki elämän mukavuudet riistävät ihmisiltä nuo luontevat keinot osoittaa rakkautta ja kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat antaneet heille elämän ja paljon muuta. On häpeällistä, jos terve nuori aikuinen rupeaa vanhempiensa loiseksi ja verenimijäksi.
tiedätkö mitä on kiristys?
"eikä vanhemmilla velvollisuutta antaa nähdä lapsenlapsia. "
:-)
Ostoksille!
kiristys on rikos.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomalaisvanhemmat+Euroopan+anteliaimpia/1135232811822
Onni yksillä ja kesä kaikilla.
"Lapset puolestaan auttavat vanhempiaan koti- ja korjaustöissä, kuljetuksissa ja teknisten laitteiden käytössä. Vain alle prosentti aikuisista suomalaisista tukee vanhempiaan rahallisesti. "
Antaessaan saa
"Keskimäärin suomalaisvanhemmat auttavat lasta noin 600 eurolla vuodessa."
Jossain oli myös 60% vanhemmista avustaa lapsiaan, joten tuo 'summa' vesittyy hyvin tuolla 40%..
On se katkeraa, jos ei saa yhtään...
Onhan niitä aina ollut vanhempia, jotka kuittaavat läsnäolon ja vanhemmuuden vain rahalla. - Miten sitten aikuiset lapset enää voivat muuttua, jos ovat aina tottuneet vain rahan avulla kommunikoimaan vanhempiensa kanssa. Missä on rakkaus, läsnäolo, toisesta välittäminen? 'Aika on rahaa' sanotaan, mutta se ei korvaa perhesuhteita. On parempi kasvattaa lapsiaan ja olla kotona kuin jättää lapselle seteli ja sanoa: 'käy sitten ostamassa pizzaa, menemme nyt...., soitamme illalla'.
tapa olla yhteyksissä perheenjäseniinsä. Miksi sitä rahaa viljellään jos se sitten kaduttaa? Äitini on myös tukenut meidän perhettä rahallisesti, ihan oma-aloitteisesti, eikä hän narise siitä kun on rahaa lapsenlapsen tarpeisiin käyttänyt.
lapsenne siihen, että vain raha ratkaisee. Ehkä olette tarjonneet lapsille aina rahaa rakkauden sijasta ja nyt eivät osaa enää muuta haluta. Katsokaa peiliin ja miettikää, josko olisi kannattanut rahan sijasta antaa lapsille aikaa silloin, kun he olivat pieniä!
napostellaan joka päivä. Eivät kai aikuisiksi kasvaneet äidit ja isät sentään mitään robotteja ole? Lapsuus/nuoruusaikoja löytyy moneen lähtöön, alkoholinhuuruista, väkivaltaista, turvattomuudentunnetta jne...Usein kuitenkin tällaisistakin oloista lähteneet ihmiset kasvavat rauhallisiksi, inhimillisiksi ja tasapainoisiksi. Jokainen tekee omat valintansa, eikä ole aina syytä vetää vanhempia syyllistäen joka negatiiviseen asiaan. Jos/kun jotkut ovat itsekkäitä, esim. omia vanhempiaan kohtaan,(tai toisinpäin) tietyissä asioissa, sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Syitä saattaa löytyä aivan muista jutuista, usein melkoisen olemattomiakin sellaisia. Itselläni välit omaan äitiini olivat loistavat (silloin kun eli) lapsenlapset rakastivat mummoa todella paljon. Rahaa emme olleet vailla, mieheni kanssa, auttamassa kyllä kävimme tarvittaessa. Nyt on jo omia lapsenlapsia, ja todella usein autamme vanhempia lasten hoidossa, käymme lasten harrastuksissa katsomassa, ja autamme myös rahallisesti, silloin, kun heillä "tekee tiukkaa."
On pakko auttaa rahallisesti, koska nuoripari ei pärjää. Kysymys onkin siitä, että lapsenlasta käytetään jonkinlaisena vallan kapulana. Annetaa ymmärtää, ettei teidän kanssa haluta olla tekemisissä. Ei ole alkoholiongelmia, eikä muutakaan ongelmaa. Tämä on vaan sitä sukujen välistä kissan vetoa, johon en halua osallistua.
aikuisia ihmisiä. Jos eivät pärjää niin sitten toimeentulotukea hakemaan,
eivätkä opikaan pärjäämään, jos aina olette pelastamassa rahallisesti! Nyt vähän ryhtiä ja teette sen, mikä teidän olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten - pakotatte lapsenne pärjäämään! On hirvittävä karhunpalvelus vanhemmilta opettaa aikuiset lapset siihen, että joku on aina pelastamassa. Lapset opiskelemaan kunnon ammatti, josta maksetaan kunnon palkkaa. Me olemme muutkin siihen pystyneet - miksi eivät siis teidän lapsenne?!
Entinen mieheni sai aina niin paljon rahaa vanhemmiltaan kuin halusi (vajaa 30 vuotias). Ja seuraavaksi hän lopetti työn teon ja pyysi rahaa entistä enemmän, jota myös sai pyydettyä. Vanhemmat alkoivat sitten miettimään että mikä ihme siinä mättää kun poikaa ei kiinnosta työnteko ei sitten pätkääkään, mutta tässä sitä voikin miettiä että kiinnostaisikos ketään työnteko siinnä vaiheessa jos saa tekemättä mitään joka kuu 2000e tilille? Niin ja vanhemmat kuitenkin siitä valittivat että joutuu pojan pyllyyn työntämään vuoden palkan, minä ihmettelen sitä vaan että mitä sitä jälkikäteen itkemään että KUN ON JOUTUNUT, kukaan ei pakota. Ei olisi kasvattanut lastaan kultalusikka pyllyssä niin olisi hänkin oppinut työssäkäynnin ja rahan tarkoituksen. Siitä itse olen onnellinen että olen oppinut elämään omillani, en kehtaa edes pyytää vanhemmiltani rahaa, ellei ole ihan pakko.
tilanteestasi. Tytär kyseessä ja tilanne on tuollainen. Se mietityttää minua kovasti. Oma tilanteemme on se, että pojan perhe on selkeästi enemmän vaimon kotona. Minusta se on OK, koska tytären on helppoa olla kotonaan lasten kanssa. Meilläkin ollaan paljon, useita kertoa viikossa. Eli asumme lähellä ja puuhastelemme paljon yhdessä tai nuoret lepäävät ja me nautimme lastenlapsista. Pihalle on rakennettu leikkitilat lastenlapsille, leikkimökki, keinut, hiekkalaatikko. Meillä on paljon leluja ja tavaroita heille myös. Käymme metsäretkillä lasten kanssa jne. Uskomattoman ihanaa olla lastenlasten kanssa. Omat lapset ovat jo ihania, lastenlapset ovat jotakin ääri ihanaa. Sitä katsoo maailmaa aivan toisin silmin, kun näkee ne pikkuisten silmien kautta taas. Joten ymmärrän mitä kaipaatte. Myös me autamme rahallisesti paljonkin, mutta ei se ole este tai haitta yhteiselolle. Teimme sopimuksen kun toinen lapsi syntyi, että ostamme kaikki vaipat, soitto meille niin vaipat hankitaan. Näin on toimittu ja toimii hyvin, toisin soittelemme vuoron perään, miten kuten, kun mietimme onkohan niitä vaippoja vielä. Myös mummolassa on aina vaippoja, ja kaikki tarvittava. Ei tarvitse miettiä mitä ottaa mukaan mummolaan, käytännössä kaikkea on. Pakkasessa pienelle sopivaa ruokaa, allergiat huomioidaan jne. Kun liikun ja huomaan jotakin kivaa, ostan myös miniälle. Soitan mitä pitäisit tästä tai tästä, onko tarvetta vai haluatko ettei nyt osteta. Kun lapset sairastelivat, kävimme hoitamassa ja lepuuttamassa vanhempia. Soitimme mitä tuomme ja veimme ruoat mukana. Lastenjuhliin olemme sopineet että minä leivon ja laitan, toiveet tulevat sitten miniältä ja tytöiltä. Nyt rakennamme lasten uuden kodin kuistia takapihalle, yhdessä heidän kanssaan. Hiekkalaatikko sinne jo tehtiin ja täytettiinkin. Uusia asuntoja kävimme katsomassa kaikki yhdessä, siinä vaiheessa kun asunto nuoria kiinnosti ostoksi asti. Eli mukana oli molempien vanhemmat ja nuoret. Kyselemme usein, mitä ja miten voimme auttaa. Olemme sanoneet suoraan, ettemme tule käymään ilman sopimusta nuorilla, vaikka avain heille meillä varalla onkin. Heillä on avaimet meille ja joskus tulee soitto, missä olette, me olemme täällä teillä jo. Olemme siis varovaisia siinä, että nuoret rakentavat omaa elämäänsä, kysymme emme tuputa ja he tietävät myös kysyä kun apua tarvitsevat. Autamme heitä varmasti tuhansilla euroilla vuodessa eri tavoin. Ei se estä mitään, ei se ota pois mitään, raha ja rakkaus on aivan eri asia. Jos on mahdollista auttaa, miksi lojuttaa rahoja jossakin muualla.
lystää, mutta se ihmetyttää, että poikasi ja hänen vaimonsa eivät tule toimeen omillaan. Maailma on mennyt merkilliseksi. Poika taitaa olla ainoa lapsenne, ja hänestä on kasvanut Kiinan malliin pikku keisari. Mutta onko keisarilla vaatteita (ellei äiti osta)? Minun ei ole onneksi tarvinnut lapsuuteni jälkeen olla vanhempien elätettävänä. Huoltosuhde on toiminut toisin päin. Onneksi en ole vielä lastenikaan elätettävänä, mutta saattaahan sekin aika tulla. Lapseni ovat nuukia ja säätäväisiä ja hoitavat hyvin raha-asiansa. Siitä on mieleni hyvä.
Mistä päättelit etteivät tule toimeen omillaan? Eiköhän kyse ole siitä, että miten rahojaan haluaa käyttää. Makuuttaako niitä pankissa vai käyttääkö niitä eläessään miten haluaa. Ja juu, ei ole ainoa lapsi ei. Ja sama tilanne, on toisenkin lapsen kohdalla. Ja ei ole otettu mallia Kiinasta. Säästä sinä ne rahasi miten haluat ja pihista kaikesta ja ole oikein oikein säästäväinen. Mieti mitä ihmettä vielä voisit keksiä että säästöön jää rahaa. Sehän se on tärkeää, että säästää rahaa.
eipä ihme, että eivät välit ole kunnossa. On se onni, että tyttärellä on se oma elämä ja hän saa päättää miten sitä elää ja keitä siihen elämään kuuluu.
tämän viestiketjun aloittaja enkä itke. Minulla on erinomaiset suhteet lapsiini ja heillä minuun. En tunne puheena olevaa tytärtä, mutta luulenpa, että perinnönjaon aikaan muistuvat vanhemmat taas mieleen.
ja on nähtävästi ollut tuon perheen ainoa arvo. Tyttärellä lienee muitakin arvoja, mutta kyllä se perintö kuuluu hänelle, oli vanhemmat miten kylmiä kapakaloja vain. Siinähän elelevät nuukasti ja pihistävät, ei sitä rahaa mukaansa saa. Pitäisi miettiä vähän mitä tekee eläessään, ei tarvitsisi sitten itkeä palstalla rahansa perään.
mukaansa saa, mutta sitä ennen niillä voi olla käyttöä. Kun ihmiset vanhenevat ja ovat hoidon tarpeessa, auttaa raha kummasti. kerrotunlaisista lapsista tuskin on vanhempiensa hoitomaksujen maksajiksi. Itse avustan säännöllisesti kehitysmaassa asuvaa perhettä, joka on suuremmassa rahantarpeessa kuin minä tai lapseni. Rahojeni perään en ole koskaan itkenyt, ja annan niitä lapsillenikin, jos he tarvitsevat. He ovat toistaiseksi pystyneet kuitenkin itse huolehtimaan itsestään, eivätkä edes huolisi vanhan äitinsä pennosia.
erilaisia, ei ole viimeiset pennoset tai senttiset menossa. Eikä tarvitse miettiä mitään hoitomaksujakaan. On se outoa, että tuo raha on noin rakasta. Ja se, että sen antaminen tekee saajasta heti jotenkin epäonnistuneen näiden sentinvenyttäjien mielestä. No, ehkä se on sitä omaa kokemusta, josta ei vaan voi puhua. Meillä antaminen on ollut aina selviö puolin jos toisin. Aina sen oman tilanteen mukaan. Ei tässä pelkästään antajan asemassa olla, enemmänkin sillä saantipuolella. On vain asioita joita ei voi mitata rahassa ja ikävöidä niitä, kun ei osaa elää lämmintä elämää lastensa kanssa. Miksi vierailla vieraan ihmisen luona? Oli tämä vieras ihminen sitten äiti tai isä. Näin kertoi tässä taannoin yksi nuoripari, etteivät tiedä vanhemmistaan mitään. Ovat aina olleet omissa oloissaan, ei mitään yhteistä enää aikuisiällä. Kun sitten syntyy se lapsenlapsi, ei se yhdistä sen enempää, vieraat mitkä vieraat. Tiedän mummoloita joissa ei ole lelun lelua, lasta ei ajatella missään vaiheessa, ei ruoan tai muun olemisenkaan puolesta. Kaiken saa raahata mennen tullen mukana. Tosi kiva mummola. Sinnehän menee mielellään, kun saa pissavaipankin mukaansa, kakkavaippa on jo kauhistus. Lapsi ei saa koskea mihinkään, joten yhtä kidutusta koko vierailu. Meillä on ystäviä, joiden lapset tulevat meille mummolaan, vaikkemme lasten isovanhempia olekaan. Mutta kun se oma mummola ei ole mummola, se on museo.
tilanteita on erilaisia. Kummastuttaakin, että arvostelet noin kirpeästi muita mummoloita. Haluatko kaikkien uskovan, että sinä ylläpidät maailman parasta ja ainoaa oikeaa mummolaa? Olet tosiaan syynännyt tarkoin toisten ihmisten elämää, kun tiedät kaiken pissavaippoja myöten. Täytyy todeta, että kun minun lapseni olivat vaippaiässä, ei olisi mieleeni juolahtanutkaan jättää heidän vaippojaan kenenkään ihmisen, saati oman äitini, nurkkiin haisemaan. Kyllä lasten vanhempien kuuluu huolehtia sellaisista asioista. Heidän vanhempansa ovat jo kerran sen homman hoidelleet. Jos vierailut käytettyihin vaippoihin, liian huonoon palveluun tai liian vähään rahan antamiseen tyssäävät, niin vika on kyllä siinä keskimmäisessä sukupolvessa. Ei mummola ole mikään täysihoitola, runsaudensarvi taikka rahapuu, vaan mummon koti. Ehkei sinun tarvitse miettiä vielä omia hoitomaksujasi, mutta sekin aika tulee, ellet ennen kuole.
mutta, en kyllä ymmärrä tuota naurettavuutta, että pissavaipatkin pitäisi viedä mummolasta muualle. Ikäpolvikysymys, liian kauan omasta tilanteesta, tms. Et sitten lähetä muitakin roskia lastesi mukana pois? Meidän mummola on lasten ja lastenlastenkin koti, siinä kuin se on meidänkin koti. Siinä näyttäisi olevan tuo ero.
on lasten ja lastenlastenkin koti, herää kysymys, kuka teidän kodissanne vie roskat. Minun lapseni vievät aivan oma-aloitteisesti täällä käydessään roskapussin ulos ja myös isompia määriä jätteitä keräyslaatikoihin. Juuri viime viikolla he veivät mennessään ison satsin vanhoja vaatteitani UFFin keräyslaatikkoon. Miniä oli innolla mukana. He myös siivosivat pihamme. Ei tarvinnut käskeä eikä pyytää. Minä autoin aikoinani äitiäni ja edellistä sukupolvea paljon ja mielelläni. Lapseni ovat löytäneet saman auttamisen ilon. Toivottavasti sinunkin lapsesi saavat sen kokea.
tuokin olisi ollut lapsillesi mukavampaa, miten kehtaat pitää työleiriä lapsillesi. Etkö ole siinä kunnossa että itse pitäisit paikkojasi kunnossa. Monet vanhukset pitävät ulkotöistä ja pitävät niin kuntoaankin yllä. Pientä puuhaa ja pakerrusta pihalla, eipä luulisi tarvitsevan työleiriä pitää. Ja jos haluaa apua, voi vaikka sen avun ostaa, tai osallistua edes itse pihan siivoukseen ja kaappiensa tyhjennykseen.
lapsilleni työleiriä. Mistä muuten päättelet, että en osallistunut työhön? Roskapussi tosin viedään meillä sen verran usein, että sen kantamiseen ei tarvita useampia kuin yksi henkilö. Pidän ulkotöistä, vaikka en vanhus olekaan. Meidän perheessä myös nuoret pitävät ulkotöistä. Minun ei tarvitse ostaa apua. Käykö kateeksi?
He myös siivosivat pihamme
lapseni tekivät, en sitä, mitä itse tein.
.He myös siivosivat pihamme
lapseni tekivät, en sitä mitä itse tein. Eiköhän tämä tarkkuus riitä, kun ei ole poliisikuulustelusta kysymys. Kerropa sinä puolestasi, onko pontimenasi tivaamiseesi kateus vai laiskuus.
"Emme olisi tuppaantuneet tai käyneet edes kylässä." laita ruokaa ja vietä aikaa lastesi ja lastenlasten kanssa. Älä odota että he vielä passaavat sen katkeran mummonkin, siinä kun valvovat vauvan kanssa yöt.
Käyttäkää rahanne itsenne hemmotteluun. Ilmeisesti olette kasvattaneet tyttärenne hieman kieroon ja siihen auttaa kun suljette raha hanat kokonaan niin eiköhän ala kieroilut loppuun.
elämäänne. Niin tyttärennekin tekee. Jos ei ole lämpimiä välejä, rakkautta ei sitä voi ostaa. Hyvä että huomasitte, voitte nyt jatkaa sitä linjaa jolla olettekin jo eläneet. Ei tule muutoksia siihen omaan elämäänne.
mutta suututtaa, että sitten kun eka lapsi tulee, niin ollaan niin kiinnostuneita!! Mikset yhä pidä huonoja välejä sitten lapsesta välittämättä?? Ei vaan käsitä. Ja kannattaa katsoa peiliin, sillä sinä olet tyttäresi kasvattanut. Turha siitä on häntä syyttää, että haluaa vain rahaa.... Ärsyttää tällaset !!!
sinun mielestäsi vastuullisiksi omista teoistaan? Oletko sitä mieltä, että aikuiset ihmiset, joilla on jo omia lapsia, voivat aina mokaillessaan piiloutua oman äitinsä selän taakse tätä syytellen? Eivätkö saman ajattelutavan mukaan myös kaikki nuoremman polven onnistumiset ole heidän vanhempiensa ansiota? Ja eivätkö lapsenlapsetkin tavallaan ole mummojen ansiota, suorastaan omaisuutta, hehän ovat niiden vanhemmat kasvattaneet?
Kannattaisikohan tarttua itseään sen verran niskasta kiinni ja sanoa suoraan, ettette tue rahallisesti (ainakaan aina, ehkä silloin tällöin). Asia on aika paljon teistä itsestänne kiinni ja mitä kauemmin sama peli jatkuu, se ei tule loppumaan koskaan.