Itse kannatan aborttia. Suomen lain onnistunein kohta on varmaan aborttia koskeva. Itselläni on kokemusta sekä aborteista, teiniäitiydestä ja niiden hyvistä ja huonoista puolista. Ensimmäisen abortin tein kun olin 15-vuotias. Äitini painostamana. Se oli varmasti kaikken kurjin kokemus. Lääkkeellinen keskeytys tehiin kun rv7. 6 viikkoa vuosin verta kuin seula, hemoglobiini laski vaikka otin tupla määrän rautaa joka päivän. Alimmillaan se oli 80. Sen jälkeen sairastun masennukseen ja sen mukana tuli syömishäiriö. Lääkärit kirjoittivat rauhoittavia ja unilääkkeitä joiden takia päädyin yliannostuksen takia vatsahuuhteluun. Halusin keskustella ammattiauttajan kanssa, mutta paikkakunnalla oli tuolloin yli kuukauden jonot. Lopetin koulun kesken ja muutin toiselle paikka kunnalle vanhempieni luokese. 3 kuukautta meni sumussa enkä muista enää kovin paljon niistä ajoista. Surutyö oli ohi vasta puolitoista vuotta myöhemmin. Ensimmäisen lapseni sain 18 vuotiaana ja elämä hymyilee. Tummia pilviä kuitenkin tuli 2kk synnytyksen jälkeen kun totesin olevani uudelleen raskaana. Päätöstä oli vaikea tehdä suuntaan tai toiseen. Kävin mielessäni läpi abortin ja huonoista kokemuksista huolimatta päädyin tähän uudelleen. Toinen kerta ei aiheuttanut syyllisyyttä sillä tiedän nyt, ettei lapsi ole sen helpompi vaihtoehto. Mielestäni kukaan ei voi tulla toiselle sanomaan mikä on oiken ja väärin. Abortti saattaa olla kipeä asia joka kalvaa pitkään mieltä, mutta silti oikea ja hyvä ratkaisu.
puolesta
valinnan tehnyt
2509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oisit uskonut kerrasta, että ei murha kannata. Eihän sitä aina voi helpointa tietä valita.
olen itse tehnyt abortin 19vuotiaana.seurustelin silloin sellaisen pojan kanssa kellä oli tapana"lyödä"minua ja suhde oli jo finaalissa,tämän lyömisen takia kun huomasin olevani raskaana.se oli vaikea päätös,mutta ajattelin kauhulla,etten pääse siitä kaverista koskaan eroon jos saan hänen kanssaan lapsen.
kyllä se asia välillä tulee mieleen ja pahalta se tuntuu.
22v sain ensimmäisen lapsen ja tämän ollessa 4v sain toisen ja tulin siihen heti perään raskaaksi ja kolmas syntyi keskimmäisen ollessa vuoden.
nyt nämä lapseni ovat 9-5-4vuotiaat ja meillä on myös vajaan vuoden ikäinen vauva.
tämä"viimeinen"oli ns,vahinko ja mieheni mietti aborttia,mutta itse en suostunut olisin jäänyt mieluummin lasten kanssa yksin kuin tehnyt abortin.
enää en voinut tehdä aborttia!!!ja olen siitä onnellinen.sain vielä pienen tytön poikieni lisäksi.
nyt olen ajatellut mennä pistämään piuhat poikki,koska en halua enää koskaan joutua "miettimään"aborttia.