en osaa rakastaa henkilökohtaisella tasolla? rakastan kyllä koko maailmankaikkeutta, enkä ikinä soisi kenellekkään pahaa, ja olen todella herkkä ja tunteellinen ihminen. Kun kysymys on omista ihmissuhteista (seurustelusuhteet), muutun kylmäksi, ja usein olen sydämiä särkenyt kun ensin annan ymmärtää toisin ja sitten karkaan..tämä alkaa olemaan rasittavaa, kun toisaalta haaveilee rakkaudesta, mutta ei..kuitenkaan en sanoisi itseäni täysin itsenäiseksi, koska inhoan olla yksin ja olen todella riippuvainen perheestäni(etenkin sisaruksistani) ja heidän rakkaudestaan (asun kuitenkin yksin)..ehkä sekin vaikuttaa että tiedän heidän rakastavan minua aina sellaisena kuin olen..onko muilla veskareilla samantyyppisiä ongelmia?
miksi
wind
3255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, Wind.
Ystävälläni on saman tyyppinen ongelma. Mutta hän tietää mistä se johtuu.
Hän ei uskalla rakastua. Yksinäinen hän ei millään tasolla ole. Omistaa paljon kavereita ja saa seuraa pojilta, mutta hengellisellä tasolla hän ei uskalla sukeltaa syvyyksiin asti, vaan pysyttelee pinnalla.
Hän pysyy aina varuillaan koska pelkää niin valtavasti sydän suruja.
- Hän seisoi vieressä ja näki, mitä minulle tapahtui kun poikaystäväni pyysi breikkiä. En silloin tajunnut, että palaisimme yhteen. Minulle se oli kuin loppu suhteellemme. Joten romahdin täysin. Olin aivan masentunut ja itkin lähes kaiken aikaa. En edes hymyillyt aikoihin.
Tuo poika oli nimittäin merkinnyt minulle niin kovin paljon, merkitsee edelleenkin.
Ystäväni siis pelkää niitä tunteita, eikä tämän takia uskalla elää täysillä.
Sinun pitäisi löytää omat pelkosi itsestäsi, ja päästä niistä eroon. Niin kehotin ystäväänikin tekemään.
Ja hiljalleen hän sukeltaakin tunteiden valtavaan mereen.
~Swt_Lil_Marilyn~
En tiedä onko tämä oire (sydänten särkeminen) ainoastaan vesimiehillä, mutta ainakin itse olen harrastanut tätä toimintaa reilusti yli kymmenen vuotta kiusaten viattomia tyttöjä. En kyllä mielestäni ole mikään komea, mutta kuitenkin huomiota herättävä olemukseltani ja tykkään katsoa ihmisiä suoraan silmiin puhuessani tai kohdatessani heitä kulkiessani, joten väkisin aina välillä tulee turhia "uhreja". On tietysti, että välillä tuntuu hiukan pahalta ajatella mitä on saanut aikaan ja miettii olisiko joidenkin kanssa syntynyt jotain mieleen painuvaa, mutta olen tähän asti jatkanut leikkiä, jossa varmasti tulen itse saamaan ansioni mukaan.
tavaallaan pelkään itsekin. erityisesti arkea ja sitoutumista, vaikken parempaa kumppania edes haluisi etsiä!!