Ei olisi tarvinnut. En ollut syönyt paljoakaan päivän aikana. Sitten. Tein pienen lettutaikinan, paistoin ja söin hillon ja sokerin kanssa. Eikä sekään ollut paljoa, ehkä 800 kcal. Olisi mahtunut hyvin päivän kaloreihin ilman sen suurempia plussia.
Mutta mitä tein? Menin vessaan, join 2 lasia kylmää vettä ja tungin hammasharjan kurkkuun. Olin yrittänyt sitä ennenkin, mutta nyt vain päätin jatkaa, vaikka tuntui pahalta, vaikka silmät ja nenä vuosivat, henki ei meinannut kulkea... Ja sitten äkkiä, saan ihan vähän ylös. Innostun, jatkan. Pian tulee jo paljon kamaa, kaikki virtaa suoraan pönttöön. Letut ovat vielä täysin sulamattomia. Kuin suoraan suusta syljettyjä, kuin niitä ei olisi nieltykään. Olen iloinen; ainakaan kalorit eivät ole imeytyneet. Vedän vessan. Hitto kun on tyytyväinen olo.
Tähänkö sitä on tultu? Minun piti vain parantua anoreksiasta, minun ei pitänyt koskaan oksentaa tahallisesti.
Olen heikko luuseri. Pelkään pelata elämän peliä sääntöjen mukaan.
Mutta silti olen innoissani, vaikka tiedän sen olevan väärin. Oikein innostun ajatellessani, että nyt minä tiedän sen niksin, nyt minä osaan oksentaa. Voisin siis syödä mitä vain lihomatta...
Mutten saa. EN SAA! Haluan vain olla normaali, kuten muut! En halua viettää kesälomaani vessanpönttöä halaillen! Apua! :(
Tein sen.
Hyeenah
10994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sama tilanne, anoreksiasta kärsin, rakastan ruokaa. Tajusin miten sitä voi mättää lihomati, kun vaan oksentaa pois. Harjoittelulla löysin tavan oksentaa helposti, voi 'piip' miksi menin tekemään niin. Illat nojaan pääni pöntön kanteen ja välillä istun lattialle itkemään paha maku suussa. Onpa hienoa kun väsyy kakimiseen ja osa mätöstä jää sisään, sit on kauhee ahistus koko seuraavan päivän kun hulluna kaloreita kuluttaa... meidän pitää päästä irti tästä, kaikkein eniten harmittaa kun itsekuri on kadonnut. Ennen pystyin kieltäytymään kaikesta, nyt mieliteot ottaa vallan ja sorrun syöpöttelemään. tää on mun mielestä pahempi sairaus kuin ana!
Minäkin heti samana iltana söin ihan normaalin iltapalan, muroja ja omenan. Sitten keksin että hei jos menisin nekin yrjöömään "varmuuden vuoksi". Yskin kolme kertaa ja lopetin. Se tuntuu ihan fyysisesti niin kamalalta että piti lopettaa. Mäkin pelkään, että mulle tulee ahmimis-himo. Nyt ei ahmita, enkä usko että tästä bulimiaa ehtii muodostua kun katkaisen kierteen nyt. Mutta samaa mieltä olen, bulimia ja BED ovat taatusti psyykkisesti rankempia kuin anoreksia. Anorektikkona sitä kuitenkin kokee onnistuvansa, kun laihtuu ja kuihtuu, mutta bulimia ja BEDhän eivät muuta olekaan kuin epäonnistumista ja itseinhoa. Verrataanpa vaikka oloa kevyeen päivän ja ahmimiskothtauksen jälkeen... Niin että kumpi on kamalampi :/
Kyllä minäkin bulimikkona koen onnistumisen tunteita. Olen laihtunut oksentelemalla monia kiloja. Toisaalta en kyllä muuten syö paljoa ja liikun ihan kiitettävästi. Mutta sitä en kiistä, ettei tämä sairaus olisi vittumaisin ikinä. Perusteellisella oksentamisellakin voi kuitenkin menettää painoaan (ja elämänhalunsa). :-(
Liityn kerhoon. Pari kuukautta sitten kun olin taas ahminut ruokaa ja olo oli mitä oksettavin, menin vessaan ja kokeilin. Onnistuin. Aina mietin, tämä ei ole normaalia, mutta teen sen taas? Teen sitä joka päivä! Järki sanoo ei, mutta sitä vaan menee ja työntää sormet kurkkuun. Enää ei pysty syömään mitään ajattelematta, että nyt tuli 10kg lisää -> vessaan. Päivisin käyn sairaanloisilla kävely lenkeillä ja saatan olla montakin montakin päivää syömättä. Ei ollenkaan kivaa.
oksensin tänään ekan kerran. Ja heti tulin lukemaan bulimiakeskuteluja.. Oon jo pitemmän aikaa sairastanu anoreksiaa ja oksentamista oon yrittäny monesti. Sillon vain yskin ja syljin. Tänään vedin _järkyttävän_ määrän kiinalaista, nuudelia, kanaa, kananmunaa ja kasviksia. Sitten menin suoraan pöntölle. Pystyn tosi hyvin samaistumaan sinuun, silmät ja nenä vuotivat, kurkku oli kipeä ja käytin vielä hammasharjaa apuna. Oksensin 5 kertaa, joka kerta tuntu siltä kuin sieltä tulis vain yks nuudeli kerrallaan. Vieläkin mahassa vaikka kuinka paljon, piti lopettaa kesken kun porukat tulivat kotiin.. Olen 15 vuotias. Tänä yönä varmaan oksennan kaiken ulos mitä olen tänään syönyt. Ja samanlainen ''voittaja''-olo täälläkin. Jotenkin kuitenkin epäilen, että oksentaminen niin paljon vaikuttaisi, koska kyllähän ne kalorit imeytyy heti.. Eikö?
ruuan ravintoarvojen eli kalorit mukaan lukien imeytyvät vasta ohutsuolessa, joten eipä imeydy heti, ruuan matka ohutsuoleen kestää suurin piirtein viitisen tuntia
Anoreksiasta toipumassa ja kauhee oksentelu päällä:( Kerran pääsin siitä eroon, reilu vuoden oksentelin, sitten sain sen ite loppumaan ja melkein puolitoista vuotta olin oksentamatta. Sitten se taas lähti käyntiin yhdestä viettomasta olon kevennyksestä. Eikä!!!!!!! Just kun siitä pääsi niin taas löydän itteni joka ilta pää pöntössä, välillä menee päiviä etten oksenna mitään ja sitten taas. Se vain on liian helppoa oksentaa, liian kivutonta, liian yksinkertaista. Olis edes ongelmia saada sitä kamaa ulos mutta ei! Tuntuu että helpommin se ylös tulee kun menee alas
Mulla ei kyl koskaa tainnu olla mtn anoreksiaa, ihan suunnillen normaalisti söin, tarkkailin kuitenki painoani ja syömistäni ku hullu. Sitte sain josai sairaan idean et voin syyä kaikkee ilman kaloreita kuha oksennan sen safkan. Joo no siit se sit lähti, nyt oon ollu täyspäivänen bulimikko viimevuoden syksystä, ikää mulla on vasta 15-vuotta, nyt haluisin tän pois tää on kamalaa. Oksennan koulussa, oksennan kotona, oksennan leffateatterin vessassa, vittu ihan joka paikassa. Mut bulimia rakastaa mua ja mä sitä, ja ollaan niin erotamattomia et oon tän kans varmaa koko lopun elämääni.
itsekkin olen 15v bulimikko. pari vuotta oli sellasta että tarkkailin painoani, koin itseni lihavaksi ja niin... sitten vajaa vuosi sitten aloin liikkumaan enemmän ja syömään laksaktiiveja ettei ruoka imeydy.. sitten lopetin, ja aloin oksentelemaan. Eli sitä tapahtuu n.2-4 kertaa viikossa, aina ahmimisen jälkeen. jäätelö on suosikkini.. Vihaan itseäni, kaveritkaan ei näytä välittävän. Pakko laihtua, laihdu, laihdu pyörii joka päivä päässä. nyt liikun joka päivä, käyn lenkillä ja yritän vähentää syömistä ja estää ahmimisia. tavoite on laihtua 5kiloa, (olen tällä hetkellä hieman alipainoinen) ja tavoite päivässä olisi kork. 1000kcal, ei enempää.
Tein aivan saman, ja kadun syvästi. En oo ite viel päässy eroon oksentamisesta, mutta sun kannattaa nyt heti alkaa keksii muuta tekemistä. Yks hyvä vaihtoehto on lyöttäytyä kavereiden seuraan. Ainaki mulla on kynnys paljon korkeemmalla oksentamiseen jos oon muiden kanssa, eikä sillon tule ajateltua asiaa samalla tavalla. Jos asut yksin, niin poista kaikki herkut, kaikki leivontavälineet ym. jolla voit aiheuttaa ahmimiskohtauksia, ja osta vaa sen verran ruokaa ku on oikeasti tarve. Keksi jokin uusi harrastus, käy shoppailemassa ja vältä puhumasta laihduttamisesta ja älä katso sellaisia ohjelmia telkkarista ym. Se on vaikeeta "eliminoida" uhat, ja aina keksii tapoja, mut ainaki on paremmat mahdollisuudet onnistua... Toivon tosiaan että pystyt lopettamaan, ja ettet tule taas anorektikoks... Tiiät varmaan kaikki terveydelliset haitat ym ym ym kuten minäkin :P Eikä saarnaaminen auta... Mut koita pitää hauska kesä vaikka rannalla hengaillen ;) Sateessa :P