Onko koirilla hyvä vai huono suuntavaisto? Meiltä karkasi kaksi koiraa, toinen kiimassa. Mietin että jos juoksee esim. 50 km päähän, näinköhän enää kotiin osaa. On joskus ollut karkuteillä lähimaastossa eikä sieltäkään osautunut kotia
koirien suuntavaisto
onko sitä?
91507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuttuni pystykorvarotujen sekoitus (täysin musta koira, ehkä suvussa muunkin laisia rotuja) löysi kotiin kävellen teitä pitkin noin 30 km, vaikka se sillon karkas autosta ja lähti reissaamaan kotiin ite reittejä, joita pitkin ei ollu koskaan ennen menny, paitsi sen kerran autokyydissä. Tai ehkä oli pistäny ikkunasta kattellen reitin mieleensä, joka kertois koirien oppimiskyvystä.
Omaa kokemusta senverran että kerran nuorena miehenä kävin kummitätini luona viidenkymmenen kilometrin päässä kotoa. Tuolla koira(pystykorvasekoitus) läksi tsiigaamaan kylän giltsejä ja viihtyi reissullansa hyvin viisi-kuusituntia. Kunnes tuli pimeä, kyllästyin odottamaan ja läksin ettimään. Enpä päässyt kuin sadan metrin päähän kun auton valoissa vilahti vihreätä tienposkessa. Poitsuhan se siinä tulossa kattomaan että joko pian lähdettäis kotiopäin. Väsynyt ja onnellinen nukkuessaan auton penkillä.
Olemassa on runsaasti todistettuja tapauksia, missä koirat ovat löytäneet kotiin jopa muutettuaan satojen kilometrien päähän =) Koirien hajuaisti on loistava, niiden sieraimet toimii antennien tapaan, ja koirilla on kyky aistia ja tunnistaa hajuja, joita ihminen ei tiedä olevan olemassakaan. Tämän lisäks koirien hajumuisti kestää läpi koko elämän. Hajun avulla koira tietää missä se on, mutta myös kuka vastassa oleva koira/ihminen on, ja jopa millä tuulella ihminen on! =) Esim. saksanpaimenkoiralla on n. 220 miljoonaa hajureseptoria (joilla koira aistii tuoksuja), kun ihmisellä niitä on n. 5 miljoonaa. Se kertoo jo paljon.
...hajuaisti ja suuntavaisto ovat eri asioita, mutta kiinnostava uutisesi silti oli.
Pidän koiraa mukana sienestäissäni. Tulee usein pyörityä metsässä useampi tunti ja pitkiä matkojakin. Oma pää on pahasti pyörällä, kun tuijottelee vaan missä olisi sieniä. Ei sitten muuta, kun koiralle sanon, että lähdetään nyt kotiin. Suorinta tietä aina on kotiin tultu. Nuorempana se ajoi tulojäljet takaisin, eli sama reitti toiseen suuntaan, mutta aika pian oppi oikaisemaan mutkat. Tieysti koirissa on eroja, ei kaikki koirat ole yhtä hyviä "suunnistajia".
No ehkäpä minä sen tiedän. Mutta pitkälti loistavan hajuaistinsa turvin ne turrikat kotiin suunnistaa.
on ja sen huomaa esim. mennessä autolla johonkin paikkaan, jossa on koiran kanssa aiemminkin käynyt. Vaikka matkaa olisi satoja kilometrejä kotoa, koira alkaa "haistella" maisemia n. 10-20 km ennen perille tuloa. Ihmeellisiä otuksia.
juttu. Opin luottamaan koiran hajuaistiin/suuntavaistoon, kun myös sienimetsässä meni suunnat sekaisin. Sanoin koiralle: missä auto ja se lähti menemään ja minä perässä. Mentiin näreiden alta ja ojien yli ja olin jo varma, että nyt ainakin ollaan ihan hukassa, mutta kyllä se auto sitten näkyvissä oli, kun metsänreuna tuli vastaan.
Kumpi voittaisi suunnistuksessa, susi vai koira? Ja mikä koirarotu pärjäisi parhaiten? Minä veikkaisin, että susi on parempi suunnistaja kuin minkään rotuinen koira, kun ottaa huomioon suden aistien/vaistojen (haju, näkö, kuulo, suuntaus ym.) keskimääräisen tehon. Enpä usko minkään koirarodun niissä (keskimääräisesti) sudelle vertoja vetävän. Ceskoslovensky vlcakin ja saarloos wolfhondin (molempien jalostuksessa 1900-luvulla käytettiin sutta vaistojen, aistien ja terveyden parantamiseksi) vaistojen ja aistien tehot ovat oman käsitykseni mukaan keskimääräisesti tehokkaammat kuin millään muulla kesykoirana käytettävällä rodulla, mutta ei kumminkaan samaa luokkaa kuin sudella. Saarlooswolfhond: http://fi.wikipedia.org/wiki/Saarlooswolfhond Ceskoslovensky vlcak: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ceskoslovensky_vlcak Susihan tai sen jotkut alalajit ovat nykyisten kesykoirien esi-isiä ja niiltä koirat ovat kelvot aistinsa ja vaistonsa perineet. Suden reviiri voi olla laajuudeltaan ainakin 700-900 neliökilometriä, joten kunnon suuntavaisto ja hajuaisti ovat sillä välttämättömiä. Mutta onko kukaan miettinyt, miten Suomessa pesivä, mutta Etelä-Afrikassa talvehtiva, muuttolintu osaa joka kevät suunnistaa takaisin entisen kesän pesäpaikalle, kuten vaikka laajan metsäalueen yhdelle tietylle puulle? Ja taas syksyllä takaisin Etelä-Afrikkaan juuri samaan paikkaan (...kuten vaikka tietylle rakennukselle) kuin aiempana talvena?