Voi kun ei menisi taas ihan riitelyksi...
Olen kuullut kirjasta paljon hyvää. Haluisin lukee millasia kokemuksia NIILLÄ ON JOTKA ON KOIRANKORJAUSKIRJAN LUKENEET! Siis ei taas riidanhalusia kommentteja niitä, jotka vaan vihaa sitä kirjan päähenkilöä eivätkä ole kirjaa lukeneet.
Olen kuullut että kirjan ohjeet auttaa tosi hienosti eroahdistukseen ja pentujen kasvatukseen.
Kiinnostaakin, mitä siinä olis ns. kovapäisemmille aikuisille koirille. Mulla on kaksi vahtiviettistä isoo urosta. Muuten ei ongelmia mutta tahtovat vahtia mua silloinkin kun ei tarttis ;))
Kirjastossa on hirvee jonotuslista korjauskirjaan, ja hinta on aika suolanen jos ei ookkaan vastausta näihin meidän ongelmiin.
Koirankorjauskirjasta
toivoisin tietoa
241082
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kannattaa itse lukea kyseinen kirja. Itse omistan tuon kirjan ja mielestäni se on oikeasti hyvä! Vilanderhan on perehtynyt koiran kouluttamiseen nimenomaan kommunikoimalla koiran kanssa. Kannattaa tutustua myös koiraneuvola.fi-sivustoon, jos Vilanderin koulutusmetodit kiinnostavat. Häneenhän voi ottaa myös yhteyttä jos on kysyttävää.
Samantapainen lähestymistapa on myös näillä kijoittajilla: Cesar Milan (Koirakuiskaaja) ja Jann Fennel (Kuuntelen koiraani). Jos näihin olisi lyhyempi jono? Molemmissa kirjoissa tuo nimi hämää, ainakin Fennelillä oli jopa selkeämpiä ja konkreettisempia ohjeita (muistaakseni näin) kuin Vilanderilla. Jälkimmäisestä kirjasta kaipasin juuri kouriintuntuvampia toimintaohjeita - tai sitten lukija oli vain jotenkin eri aaltopituudella kirjoittajan kanssa tällä kertaa. Kaikki nämä kirjoittajat ovat mielestäni löytäneet saman viisastenkiven, mutta vähän omasta näkökulmastaan ja kulttuuristaan katsottuna. Koiralle siis kohtelua, joka ottaa sen eläinlajina huomioon ja kommunikoi sen kanssa kielellä, jota se luonnostaan tajuaa. Kaikki sanovat, että eläimen inhimillistäminen on se väärä tie. Nämä kaikki myös korostavat ihmisen johtajuutta koiran silmissä ja että se ansaitaan varmalla, rauhallisella ja päättäväisellä käytöksellä. Mutta kannattaa kyllä ehdottomasti lukea vaikka kaikki kolme, saa ainakin eri näkökulmia laajasti samasta asiasta!
Minusta tuo Koiran korjauskirja on kyllä paras. Löytyy myös kovapäisille neuvoja. Meidän kennelissä suositellaan kaikille pennun ostajille, ja heti jos tulee aikuisen koiran kanssa ongelmia, kannattaa lukea. Paras ja ottaa nimenomaan suomalaiset ongelmat huomioon.
Itse olen aikoinani lahjaksi kirjan saanut ja ihan mielenkiinnosta lukenut, mutta en käytä niitä oppeja omassa koulutuksessani. Itseäni häiritsi eniten kirjaa lukiessa se, että esim. koiran käyttäytymistä käsittelevät jutut tuntuvat perustuvan eniten kirjoittajan "mutuun". Nykypäivänä on tehty paljon uutta tutkimusta ja koirien käyttäytymisestä on luotettavampaakin tietoa. Seuraava on ihan vain mun omaa spekulaatiota, älkää vetäkö herneitä nenään tai alkako riidellä, mutta ajattelemisen aiheeksi: tutullani on loistava harrastuskoira, jota on koulutettu Vilanderin menetelmillä. Kiva ja toimiva koira, joka sai luonnetestistä pisteitä lähes kaksisataa. Mutta laukausaltis. Kaikki muut pentueesta olivat laukausvarmoja. Koiran rankaisu äänellä ei välttämättä ole paras idea, ja aika tarkkana saa olla mille koiralle sitä käyttää.
minkälälainen se rankaisuääni oli?
Mutun takia hyvä kirja, eikä mitään tieteellistä huttuu. Tosi helppolukuinen, viihdyttävä, hauska. Liikuttava. Ja silti rautaista asiaa.
tarkoitatkohan hukka tuolla äänellä rankaisemisella nyt tuota kolinapurkkia? Luulisin. Olen samaa mieltä että koiran rankaisu äänellä(purkilla tai vastaavalla) ei ehkä ole paras idea jollei ITSE ole ensin osannut arvioida sitä koiraa niin että se sen kestää ilman että siitä tulee hieman ääniarka. Mutta sitten toisaalta on sellainenkin asia että sen ehkä ottaa mielummin ongelmakseen (lievänä) kuin esim koiran rähinän. Mutta tämä menee nyt off topic mutta voisin tiivistää lyhyesti. Käyttäkäää sitä omaa järkeänne. Jos joku asia tuntuu epämukavalta, älkää tehkö niin vain siksi että kirjassa lukee. Mutta käyttäkää myös selvää järkeä äläkääkä inhimillistäkö koiraa.
jos kolinapurkkia käyttää väärin, eli nimenomaan rankaisee sillä koiraa sen sijaan että käyttäisi purkkia oikein, niin silloin saa ääniaran koiran todennäköisesti. Meilä käytetään purkkia , toinen koira on paukkuarka ja toinen ei. silti samaa purkkia käytämme molempiin koiriin. Ja myöskään paukkuarka koira ei säikähdä jos heitän purkin toiselle koiralle, tai jos purkki tipahtaa vahingossa lattialle. koska purkki yhdistyy ainoastaan omistajan sanomaan EI-sanaan, eikä sitä saa heittää milloin sattuu vain koska itseä sattuu v-tuttamaan..tai rankaista purkilla koiraa jälkeenpäin. lisäksi ääni ei ollenkaan muistuta esimerkiksi aseen laukausta tai ilotulitusta. Sepä siinä onkin että purkki ei varsinaisesti ole mikään RANKAISU..koska koiraa ei vilanderin opeissa rankaista niin usein kun luullaan, ainoastaan keskeytetään sen toiminta ja sitten kutsutaan ja kehutaan. monilla on väärä käsitys asiasta, koska he mieltävät purkin "rankaisuksi" tyyliin kerran et totellut niin minä nyt vihaan sinua koira ja heitän purkilla. Asia ei kuitenkaan mene ihan niin. Omistaja joka vain suuttuu koiralle, ja heittää purkin myöhässä, tai heittelee koiraa purkilla mitään sanomatta eli ei ilmoita koiralle että omistaja heittää, vaan koira luulee että purkkeja sataa milloin vain! Sellainen omistaja ei varmaankaan saa toivottua tulosta aikaan koiransa kanssa.
Tarkoitus on siis aiheuttaa koiran käytöksestä epämieluisa seuraus, että koira ei toiste käyttäydy niin. Tarkoitus, että se on kuin "luonnollinen seuraus" siitä, että kimpoilet räksyttämään jollekin, saat epämiellyttävän tunteen, se ei ole kannatavaa, ohjaajlla ei ole mitään tekemisitä sen kanssa,e ttä räksyttämisestä seuraa epämiellyttävä tunne koiralle... Ja sitten panostetaan sen hyvän käytöksen palkitsevuuteen. Mutta kun tämä tölkkijuttu on niin looginen, niin suuremmin ihmettyttää se jääkausi. Sehän perustuu sille, että koiralle aletaan mököttämään täydellisesti. Eli se käyttäytyy huonosti -> sille mökötetään myös kun se käyttäytyy hyvin? Sama loogisuus on kaukana poissa...
koira käyttäytyy AIVAN VARMASTI joissain arjen tilanteissa aivan oikein, silloin sitä koiraa PITÄÄ palkita oikein käyttäytymisestä. Jääkaudella ei saa palkita. Koira ei tiedä mikä on oikea tapa käyttäytyä koska sitä ei huomioida. Eihän näissä jääkausihoidoissa haeta loogisuutta, vaan nopeaa alistamista. Missä se loogisuus on? Jääkausia tarvitaan mahdollisesti useita koiran elämän aikana, kertooko mitään koiran omistajasta? Voin tehdä koiralleni mitä haluan, kun olen kaiken apinoinut kirjasta, juu niin teenkin.
Jääkauden aikana koiran täysi huomioimattomuus ei ehkä ole aivan ideaalia, sillä pelkkä kolinapurkilla heittely ei mitenkään kerro koiralle mitä sen kuuluisi tehdä. Esimerkiksi kun koira haukkuu ovikelloa ja sitä heitetään purkilla ja kielletään, koira ei tiedä kielletäänkö sitä eteisessä olemisesta, hännän heiluttamisesta vai sitten ehkä haukkumisesta. On jälleen koiran rankkaa inhimillistämistä, jos oletetaan että se muka tietäisi jotenkin mikä on oikea tai väärä tapa käyttäytyä ovikellon soidessa. Koira oppii pian olemaan tekemättä mitään, jottei se saa kolinapurkista. Mutta se mikä jääkaudessa on hyvää, on se että koira ehkäpä oppii arvostamaan huomiota/palkkaa. Jos koira on aina saanut ilmaiseksi herkut, rapsutukset ja leikin, sillä ei ole mitään syytä totella. En itsekään tekisi töitä vain miellyttääkseni pomoa, jos saisin rahat tilille muutenkin. Vähän sama kuin jos koiraa kehutaan koko ajan, eikä koira ymmärrä mistä sitä kehutaan, kehujen merkitys heikkenee.
Katsoppa tosiaan kirjastosta josko löytäsit kirjoja Jan Fennell nimiseltä kirjoittajalta. Josko olisi lyhyempi jono mutta suosittelen myös tuota Vilanderin kirjaa. Fennelillä on suhteellisen samaa kuin Vilanderilla mutta kuten yksi kirjoittaja totesi, hänen kirjassaan on ehkä hieman enemmän käytännön läheisempiä ohjeita koiran kanssa elämiseen. Yleisellä tasollahan neuvot aina ovat ja kyllä lukijan vastuulla on myös se että ei kohtele koiraansa sitten tavalla mitä se ei kestä. Eli jos ei tunne koiraansa, ei kirjoistakaan ole apua, mars kouluttajan puheille sitten joka arvioi koiran. Fennelillä on muutama kirja jotka ovat enemmänkin tarinakirjoja hänen kokemuksistaan ja sitten muita joissa on nimenomaan ohjeita. Vilanderin kirjan luin oikeastaan pelkästä uteliaisuudesta ja kyllä olin erittäin tyytyväinen siihen. Mutta sen sanon että jos en itse olisi muutama vuosi sitten ollut hänen opissaan neljää tuntia, en ehkä olisi saanut kirjasta paljoa irti. Nyt toimi hyvänä muistutuksena. Ja mitä tuohon tulee että kirjoitettiin että Vilanderin kirja perustuu mutu-tuntumaan eikä tieteelliseen tutkimukseen. No niin, sehän on juuri se sen idea ja samahan pätee hyvänen aika aika moneen koirakirjaan. Jos haluaa sitten taas ihan erikseen lukea tutkimusta koirista/susista niin eihän niissä kirjoissa esitetä mitä teet kun koira vetää hihnassa tms. Ne ovat sitten taas tieteellisiä kirjoja. Vilander on kokenut koirankouluttaja ja jakaa oppimansa asiat muiden kanssa nyt ilman että tarvitsee mennä häntä henk koht tapaamaan. Ja tosiaan, www.koiraneuvola.fi on hyvä paikka aloittaa.
että www.koiraneuvola.fi EI oo hyvä paikka aloittaa. Meinas multa jäädä koirankorjauskirja lukematta, kun kävin siellä. Onneks kuitenkin luin. Mutta siellä netissähän kuka vaan voi kirjoittaa mitä vaan, ja siellä koiraneuvolassa on aika erikoisia neuvoja. Mutta se kirja on aivan ässä, ja ne neuvot on vuosikymmeniä ONGELMAkoiria kouluttaneen kurkon suoraa puhetta. Parempi kuin fenneli ikinä.
Juu ei ne tutkimukset kerro käytännön niksejä koiran kouluttamiseen, mutta ne auttavat ymmärtämään koiran käyttäytymistä ja sitä kautta ohjaavat oikeanlaisiin tekniikoihin. Nykytietämyksen mukaan kaikki ongelmat eivät johdu johtajuusongelmasta eikä oletettu teoria laumahierarkiasta olekaan niin suoraviivainen kuin on oletettu. Esim. koira voi muutaman "kovalle" koiralle tarkoitetun "johtajuusharjoituksen" jälkeen rauhoittua ja olla esim. vetämättä hihnassa, jolloin vanhan tiedon mukaan ajatettelevat sanovat koiran tunnustaneen koiran johtajakseen, kun taas nykypäivän oppien mukaan koira onkin mahdollisesti vajonnut opittuun avuttomuuteen. Teknologian kehittymisen myötä tutkijat ovat päässeet tarkkailemaan tutkimuskohdetta luonnolliseen ympäristöön, ja ennenkaikkea tutkimuskohteesta on saatu sen verran lisää tietoa, että nykyään tutkitaan suden sijasta mm. paariakoiria, jotka ovat paljon lähempänä meidän lemmikkikoiraamme kuin sudet. Koira saa palautetta toiminnastaan ja sen kautta se oppii mikä on kannattavaa ja mikä ei. Koiralle toimii vahvisteena lukuisat muutkin asiat kuin kehut tai nakinpalat, ja toisaalta rankaisuna monet muut asiat kuin kolinapurkki tai niskavilloista ravistaminen, ja koiran vahvisteet vielä muuttuvat tilanteista riippuen. Omistaja ei useinkaan tiedä mikä toimii milloinkin vahvisteena koiralle (esim. muiden koirien kanssa leikkimään haluavalle koiralle omistajan tarjoama kuiva nakinpala on täysin yhdentekevä siinä tilanteessa, eikä siis toimi vahvisteena). Nykypäivän tietoihin nähden Vilanderin perustelut koiran käyttäytymiselle ovat aivan liian monimutkaisia ja spekuloivia. Tietääkseni kukaan ei vielä ole pystynyt lukemaan koiran ajatuksia, joten siksi mielestäni on turha ajatella että "koulutuspuremat ovat voimakkuudeltaan suunniteltuja ja harkittuja, myös siltä osin mihin ne osuvat" (minkähänlaista ajatusprosessia koira on oikein käynyt..) tai että "on harvinaista mutta mahdollista, että koira kostaa lapselle aiemman kiusanteon" (ei taida koirat pahemmin muistella, että hitsit nyt muuten annan samalla mitalla takaisin). (Lainaukset sivulta 164.) Esimerkkikappale koiran käyttäytymisen spekuloinnista ja koiran inhimillistämisestä voisi olla myös Parihäiriöinen koira (s. 186). En jaksa tässä sen enempää sen kappaleen sisältöä kertoa, jokainen voi sen kirjasta lukea. Paljon kirjassa on toki hyvää ja joitakin todella varteenotettaviakin vinkkejä, mutta mielestäni ne vain on perusteltu väärin.
Minusta on ollut jokseenkin ihan hassua että paljon on vain keskitytty susien tutkimiseen ja stiä kautta mukamas voimme selvittää miten koiran kanssa on parasta elää. Hienoa että nykyään löytyy tutkimusryhmiä jotka tutkivat nimenomaan koiraa. Unkaristahan tälläinen tutkija oli juuri Helsingissä luennoimassa ja oli todella mielenkiintoinen luento jonka viesti oli hyvin selvä. Koira on nimenomaan koira ja sitä tulee kohdella koirana. Miten...sitä he yrittävät selvittää. Toisaalta minua noissa Vilanderin metodeissa itseäni kiehtoo se että koiraa koskematta saa koiran käyttäytymään ja toisaalta sitten ärsyttää suunnattomasti se että koira ei saisi olla yhtään oma-aloitteinen. Itse olen ainakin aina tukenut koiriani pennusta asti tarjoamaan minulle koulutuksen tiimoita toimintaa. Vilanderin oppien mukaan esim naksutinkoulutus on tästä huono mutta meillä on toiminut superhyvin. Eli paljon on kiinni sen omistajan taidoista osoittaa koiralle mikä on sallittua ja mikä ei.
kouluttaa naksuttelemalla ja täytyy odotella koiran oivalluskyvyn heräämistä. Naksuttelu on hyvä keino käsitellä koiraa. HIENOSTI HIHNASSA koiraohjelmassa sp narttu Essin pentukoulutus aloitettiin naksuttelemalla. Essille opetettiin arkielämää, maahan menoa, nenän käyttöä ja ehdollistettiin. Essi eli pentuvaiheensa Tommy Wirenin koirakoulussa,josta se siirrettin poliisikoiralaitokselle. Poliisikoiralaitos jatkaa Essin koulutusta edelleen naksutin koulutuksella. Essistä pitäisi tulla ID-koira eli hajutunnistuskoira. Essin koulutus kestää 2-vuotta ja sitten selviää onko Essi tehtäväänsä sopiva. Ylen areenasta voi vilkaista Essin edistymistä. Pentu oivaltaa paljon itsekseen, ihmisen pitää tarkkailla pentua, ja nopeasti kehua ja palkita oikeasta käytöksestä. Kuinkahan Essiä olisi koulutettu Vilanderin opeilla ID-koiraksi? Essi tietysti olisi työkseen pyrkinyt johtajaksi.
kuin alottaja pelkäsi, riitelyksi mennee.. Essin keissi on ihan muuta kuin mitä kysyjä kysyy ja mihin koirankorjauskirja vastaa. Se on ongelmakoirakirja, ja kuten V. siinä sanoo, ongelmia on omistajilla, jotka eivät ymmärrä koiraa. Hän ei kiellä naksuttimen käyttöä vaan kehuu sitä, sehän on hyvä keino kiittää koiraa. Mutta huono keino kieltää koiraa. Ja koira joka käyttäytyy ongelmallisesti omistajan kannalta, tarvitsee EI sanan. Vilander ymmärtää intuitiolla, eikä tieteellisin menetelmin. Sen hän myöntää, ja siinä on maailman huippu.
Vilanderin koulutusia arvostellaan, kävin vilanderilla vuoden mittaisen homekoira kouluutuksen ja tällähetkellä tienaan osittin leipäni labbikseni avulla etsimällä asunnoista hometta. Koulutus olii kokoajan erittäin koiraa motivoivaa ja kertaakaan koiralle ei sanottu pahasti.
Vilanderia mollataan, koska hänellä on todella suorasukainen tapa esiintyä julkisuudessa ja ihmisten kesken. Hän ei hienostele. Hän on enemmän koira kuin ihminen sosiaalisesti katsottuna. Suorasukaisuutta ei kestetä, eikä muutenkaan omaan koiraan kohdistuvaa kritiikkiä. Kirja on todella hyvä ja tärkeä, auttaa monia suurissa ongelmissa kamppailevia. Haluisivatko vastustajat, että näitä ongelmakoiria ei auteta? Että lopetetaan koirat, jos ei niitä saa naksuttimilla kuntoon? Mikä tahansa mikä auttaa, on hyvä. Ja nämä Koirankorjauskirjan menetelmät auttavat niin hyvin monia perheitä. Siksi kirjaa on myös myyty valtavasti.
Mielestäni tässä ketjussa ei ole ollut ollenkaan riitelyä vaan ihmiset ovat todella asiallisesti esittäneet omia mielipiteitään eikä kukaan ole tyrmännyt ketään. Eli hieno homma ja pidetään keskustelu edelleen samalla linjalla. Riitelyä ei ole se että ollaan eri mieltä.
Naksutin on just niin hyvä koulutuksen apuväline kuin on sen käyttäjä. Se ei itsestään kouluta yhtään mitään, eikä ole siten mikään ihmevehje. On ihan oikein auttaa ongelmaihmisiä normaalien koiriensa kanssa, mutta mielestäni on epäeettistä auttaa heitä uusia ongelmia tuovilla keinoilla. Mutta tarkoitushan tässä ei olekaan opettaa ihmisiä kouluttaamaan koiraansa.
Alkuperäinen: Ei se kirja suoraan kerro sinulle tietenkään miten pitää toimia missäkin ongelmatilanteessa. Minusta kirja kertoo aika yleisellä tasolla miten koirien kanssa tulee elää mutta Vilanderin menetelmässähän ongelmaan kuin ongelmaan pureudutaan samalla tavalla: tiputtamalla koira omalle paikalleen. www.koiraneuvola.fi sivujen keskustelupalstalla on eräs ketju jossa on tiivistetty mitä se perushuomioimattomuus on http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=3615 Aloita tuosta. Muuten ole varovainen palstan keskusteluiden ja neuvojen suhteen, siellä on muutama jotka osaavat asiansa ja iso joukko jotka luulevat vain osaavansa. Muista myös että tämähän ei ole ainoa tapa koiria kouluttaa, eli apu voi löytyä jostain muustakin. Ruotsalaisen Anders Hallgrenin kirjat ovat minusta oikein hyviä. Hänen "kasvattinsa" Eva Bödfäldtin tottelevainen koira on ihan huippu opus. Jan Fennelin kirjat myös, kuten jo todettu, hieman samaa kuin Vilanderin.
Ja sen sanon tuosta Vilanderin menetelmästä että moni menee siinä pieleen että ajattelee että no, mä nyt ihan tän kerran annan koiralle periksi/menen rapsuttamaan sitä jne. ja työ on mennyt hukkaan jo siinä. Eli alussa on pysyttävä todellakin kovana ja noudatettava niitä ohjeita. Koiralle saa tilanteen korjattua antaa hellyyttä yms mutta vasta kun se tilanne on korjattu.
on kuin lääke jota käytetään kunnes sairaus on ohitse.