Millä saisi turrutettua turhat haaveet ja harhaluulot että voisi joskus kelvata jollekkin. Todella raskasta kun tulkitsen ihmisten eleitä kiinnostuksena minua kohtaan, en jaksaisi enään pettyä. Alkoholilla saa kyllä mainiosti turrutettua ajatuksia mutta haluisin kuitenkin käydä töissä niin ei voi olla jatkuvasti kännissä, mutta onko olemassa mitään lääkettä mikä tappaa ihmisessä töysin tunnepuolen muttei turruta muita aisteja.
Turhat haaveet
478760890
3466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä ole mitään muuta keinoa kuin aika. Tarpeeksi monta vuotta kun pettyy ja itselleen takoo päähän ettei kelpaa, niin on se nyt kumma jos jossain vaiheessa ei jo itsekin sitä ala tajuamaan. Itse haluaisin myös turruttaa kaikki tällaiset typerät haihattelutunteet. Haluaisin olla myös melko lailla tunteeton muuten, en jaksa enää pala kurkussa katsella kaupungilla nuoleskelevia pariskuntia. Harmi vaan, että täyden tunteettomuuden sijasta tilalle kehittyy vaan viha ja katkeruus. Parasta olisi todella olla täysin välinpitämätön, siihen tähtään.
Kyllä se viimeinen isku tulee kun "optimistisesti" jaksaa aina yrittää ja yrittää uudelleen. Kerta toisensa jälkeen tulee petetyksi, jätetyksi ja hyväksikäytetyksi vaikka on itse ollut optimistinen ja noussut joka iskun jälkeen ylös ja ajatellut "ansaitsen parempaa". Jokaisella kerralla se kuoppa josta on noustava, on syvempi ja syvempi, ja viimeisellä kerralla se ulottui haudanrajalle saakka. Sen jälkeen elämä muuttui. Olen Zombie. Vailla tunteita, en enää kaipaa ketään, mitään, enkä kykene koskettamaan ketään. En kaipaa seksiä, en läheisyyttä. Tunteeni ovat kuolleet, eivätkä enää koskaan palaudu. Käyn töissä, huolehdin itsestäni ja ulkonäöstäni, hymyilen, nauran, harrastan, tapaan ihmisiä. kaikki luulevat että minulla on kaikki hyvin nyt. Että olen "toipunut" viimeisestä niitistä. Tuttavani ovatkin jo ihmetelleet kuinka on mahdollista että samlle ihmiselle kasautuu kaikki vastoinkäymiset? Ja kuinka olen kyennyt niistä kaikista selviämään? Niinpä, päällepäin selvisin, mutta sisältä olen kuollut. Hymyni on suurta teatteria, sillä aivan oikeasti minulle on aivan sama hymyilenkö vai en. Enää itkukaan ei satuta. En tunne enää mitään.
Pam-lääkkeet ja ssri-lääke(turruttavalla annoksella).