Annoit mulle yhden vastauksen, mutta et enempää. Mun on vaikea kertoa sulle mitään, kun en tiedä haluatko tietää mitä asiaa yritän selvittää. Luulen kyllä sinun tietävän sen asian, mutta pelottaako sinua joku, vai meinaatko, että nyt on sinun vuoro olla vastaamatta?
Haluaisin kertoa sen, että olen rakastunut sinuun, mutta tuntuu, että teen itseni hölmöksi, jos olenkin käsittänyt niin varmalta tuntuvia asioita kuitenkin väärin.
Se minun
kaverini..
151551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kertomatta. Jos ajattelet, mikä voisi myöhemmin kaduttaa, niin se kertomatta jättäminen, ei torjutuksi tuleminen. Sydämeltä on hyvä saada lastia pois...vaikka kohde sinne asumaan jäisikin.
kyllä oikeassa. Minua se kertomatta jättäminen on kaduttanut jo viime vuoden puolelta lähtien. Olen monta kertaa miettinyt, että miksi en kertonut sillon, kun olisin voinut sen sanoa ihan kasvotusten. Tosin silloin se ehkä oli vasta ihastumista, mutta tunteet on ei ole kadonneet mihinkään, vaan ainoastaan voimistuneet. Sitä aina pelkää tulevansa torjutuksi, mutta olisi varmaan sekin ollut parempi vaihtoehto, kuin jäädä näihin tunteisiin kärvistelemään.
kuuntelemalla. Et löydä sitä toiselta/vaikkapa kohteelta/ kysymällä. Jos kokonaan vapaudut Hänestä toisen sylissä, et rakasta Häntä.
No sen voin kyllä sanoa, että ketään toista minulla ei ole, vaan yksinäinen olen..mies.
Hän on varma tunteistaan/rakastumisestaan, mutta tuo kertominen/näkeminen aiheuttaa aina niiiin suuren tunnekuohun, että jos sitten ohjakset irtoaa käsistä/käsistämme, ja kun hänen välttämätön eräs asia on vielä kesken, ja varomattomuudesta voi seurata.....ja se todellakin pelottaa. Ehkä hän on luusereitsta luuserein. Kyllä hän ikävoi, hän on ahdistunut, herkät biisit itkettävät yms. Se asia/pommi voi räjähtää minä päivänä tahansa. Kaikella kunnioituksella ja ystävällisyydellä en todellakaan kiusaa Häntä enkä pelaa enkä leiki. Anteeksi, tänä päivänä ainakin näin.
oli sen tuntuista teksiä, että voisi periaattessa ollakin... mutta minun on parempi olla kyselemättä liikoja täällä, kun siitä tulee aina kaikkea...jotain. En minä ainakaan pidä häntä luuserina. Enkä myöskään usko, tilanteesta huolimatta, että hän harrastaisi mitään tunteilla leikkimistä.
luottaisit vähän enemmän siihen toiseenkin...
jos tää olis mulle haluisin kyllä tietää sun tunteet,ole kiltti ja kerro ne mulle pikimmiten... pyydän sua,rakas
Jos se olisit sinä, niin toivon, että vastaisit ensin niihin pariin kysymykseen jotka esitin, enkä tarkoita täällä palstalla. Sitten voisin kertoa enemmän.
näköjään halua olla enää edes kaveri.
siis..ei mitään. Unohtakaa tuo edellinen kommenttini:)
Jotenkin tämä sinun kirjoitus niinkuin monet muutkin täällä ihmetyttävät minua hiukan siinä, että keneltä ne ovat ja kenelle osoitettuja, ja miksi kysymys esitetään täällä? Oletko siis tapaillut jotakuta, ja nyt et tiedä miten toimia? Onko se työkaveri tai muu tuttu, jolle haluaisit kertoa tunteistasi? Eikö tapaamiset ja tutustumiset oikeassa elämässä enää kuulu asiaan ennenkuin kerrotaan syvistä tunteista? Yksinäinen voi olla myös esim. parisuhteessa tai tuo kohde voi olla parisuhteessa, siitäkö on kysymys? Se voi olla aika mahdoton tilanne kertoa rakkaudestaan. Ai niin, minäkin olen rakastunut, mutta tilanne on mahdoton.
Tämä oli taas vähän sellainen purkaustyyppinen kirjoitus. Työpaikallahan me on nähty ja ihastus syttyi siellä, ei kuitenkaan varsinaisesti työkavereita, tuo kaverijuttu tarkoittaa jotain muuta. Tunteet ei ole hävinneet, vaan voimistuneet, vaikka ei olla nyt nähtykään, mutta olen saanut pientä vihiä, että tunteita olisi molemminpuolin. Tämä oli taas varmasti sekavaa, mutta olkoon:)
samankaltaisia tuntemuksia olla?? Ahdistaa kun ei rohkeus riitä ottaa yhteyttä...mitä siinä menettäis jos on käsittänyt väärin, sais tietynlaisen rauhan ja vois unohtaa...Ehkä:DD Olis melko ironista, jos se olisit juuri sinä? :)
kyllähän yhteydenotto kannattaa, jos siihen mahdollisuus on. Ainakin saa sitten selvyyden ja asia ei jää painamaan mieltä. Eihän siihen kuole, vaikka olisikin väärinkäsitys, tietysti siitä tulisi pettymys, mutta eiköhän siitä sitten paremmin pääse yli, kuin että yrittää väkisin unohtaa epätietoisena toisen tunteista.