Suhtautuminen nuoriin vanhempiin

on se kumma kyllä että iän takia sorretaan vanhempia.eiköhän me vanhemmat olla yhtä hyviä iästä riippumatta..olen saman ikäinen kuin sinäkin ja omat vanhempani ja sekä anoppini varmaan luulevat etten osaa hoitaa lastani kun aina ovat neuvomassa ettei ei sitä hommaa nyt noin tehä..siis kerrankin mieheni äiti tuli kylään ja olin pojalle vaihtamassa vaippaa ihan OIKEIN,olin kerenyt vaippoja vaihtaa silloin jo puoli vuotta pojalleni,niin tämä tokas et elä laita sitä vaippaa nuin,annahan kun mie näytän miten se vaippa laitetaan kun oon käyny ihan semmosen kurssin töissä..ja sit poika on välil ollu huono syömään eikä syöny puuroja yhteenaikaan ollenkaan,ja olimme kylässä miehen äitin luona ja siellä sanoin et ei se poika puuroja syö niin miehen äiti teki puurot ja melkein väkisellä syötti ja tuli mulle sanoo et hyvinhän tää puuroo syö..ja entäs sit ku oltiin joskus joulun tienoilla käymäs ja taas se jotai ruokaa tuputti pojalle eikä ollu viel montaa hammasta suussa,perunan palasia oli jättäny isoja ku luuli et osaa muutamalla hampaalla syödä,mie jo varottelin et noi on kyl liian isoja paloja,niin eikös se meinannu tukehtuu,poika itki ja ja kakisteli..anoppi ei usko mua missään asiassa näköjään,eikä se oo koskaan musta tykänny niinku ei vissiin miehen veljetkää eikä niitten emännät.miehen äitin mielestä oon liian nuori mun miehelle,enkä oo kouluja käyny ym..miehen velikin oli mun ensimmäisessä raskaudessa sanonu et pitää abortti tehä kun oon ihan lapsi vielä,silloin olin 16 ja sainkin heidän mieliksi keskenmenon..mua niin ottaa aivoon et nuori äiti ei osaa mitään ja etenkin jos ei ole kouluja käynyt!mutta olen sitä mieltä että ei se koulu sen viisaammaksi tee.elämän koulu opettaa!

saman oon huomannu. muistan kerran kun olin tytön kanssa vaunuilemassa(tyttö oli sillon muutaman kuukauden ikäinen) ja pysähdyttiin varjoon istumaan, kun joku vanhempi naishenkilö tuli siihen ihmettelemään ja sanoi että oot sinäkin nuoruutesi pilannut, yksin lapsen kanssa tuon ikäisenä! olin ihan että mitä helv... tää nainen ei tiennyt edes ikääni, näytän siis varmaan ikäiseltäni. eniten tuossa ärsytti se kommentti yksin olemisesta vauvan kanssa, kyllä olin sillä hetkellä yksin vauvani kanssa, koska lapsen isä oli töissä! se että nuori äiti on yksinään lapsen kanssa jossain ei tarkoita sitä että olisi yksinhuoltaja. on sitä joskus joku valittanut pukeutumisestani, koska mulla oli toppi päällä, oli kuulemma liian paljastava kun olin vielä lapsenkin kanssa ulkona. ei kait siinä, normaali toppi joka EI ollut mitenkään paljastava ja eipä tullut mieleen laittaa villapaitaa päälle keskellä kesää kun lämpötilakin ulkona oli jotain 27c... noi arvostelijat vois kyllä pitää mielipiteet ominaan. ihan yhtä hyviä äitejä ja isejä nuoretkin on kuin vanhemmat ihmiset. nuorista löytyy myös huonoja vanhempia mutta niin niitä löytyy vanhemmistakin vanhemmista(kuulostaa hassulta toi vanhemmistakin vanhemmista.. etteköhän tajua mitä tarkotan).

hienoa että otat tällaisen asian esille,koska luulen että kokemusta löytyy monelta kannalta ja eri tilanteista. Olen itse saanut ensimmäisen lapseni 20 vuotiaana ja mieheni on 21. Monelta kannalta (sukulaiset , asiakkaat ym) kuulimme negatiivista kun ihmiset saivat kuulla raskaudestani "lapsi saa lapsen", "ei taas nuoret ymmärrä että ei vastuuta voi toisesta henkilöstä ottaa noin nuorena" , "ootteko nyt muka saaneet juhlimiset juhlittua" lopuksi en nautinut raskausajasta ollenkaan niin miten olin kuvitellut,koska ihmiset todella kauhistelivat ihan ääneen raskauttani. Onneksi olemme kuitenkin todistaneet ystävät todellisiksi ystäviksi eikä kukaan lakannut soittelemasta ja istuu meillä iltaa aina välillä niinkuin ennen lastakin. Mieheni on ollut ihan uskomaton tuki, nyt käy armeijaa ja on mun vuoro yrittää olla mahd. Paljon tukena! Aikaa on kulunut ja poika on jo melkein 8kk ja kyllä nyt on kuullut pelkää positiivista palautetta sukulaisilta ym henkilöiltä jotka ovat elämässämme mukana, "kyllä se niin on että nuori äiti jaksaa enemmän leikkiä lapsen kanssa kuin vanhempi" ja muutenkin kun on oma lapsuus vielä muistoissa niin ei siitä lapsenmielisyydesta ainakaan haittaa ole ollut! Lapsemme on terve ja aina iloinen ja hyvin puettu ja sosiaalinen, ja tästä olemme myös kuulleet. Kyllä olen sitä mieltä että kyllä nuorena on parempi kuin vanhana. Yli 30 v on jo ura ym elämä rakennettuna, ja lapsi suuren muutoksen elämään, joka nuorilla yleensä on joustavampi. Ei ole sitä suurta elämän uraa mista onkin sitten vaikea luopua, olen ainakin niin tyttärenä kuin äitinä tyytyväinen että olen nuori kun lapseni sain ja äitini oli nuori kun minut sai.

törkeä kommentti siltä bussissa olleelta naiselta! Kylläpä jotkut kehtaavat...