Olimme avomieheni kanssa lähdössä ensi viikolla automatkalle Eurooppaan, mutta minun mielialan vaihtelut pilasivat reissuun lähdön. Olen ollut aina aika herkkä ja itkenyt herkästi ja mielialat on vaihdellut aika nopeasti. Viime vuodet olen ollut kuitenkin vahvempi, ja nyt olen pelännyt miten vaihdevuosien kanssa käy (51 v), palaako itkuset olot takaisin.
Toissa päivänä tulikin sitten tällainen itkukohtaus, jostain pienestä lähti liikkeelle ja sitten kaikki itketti. Miehen kanssa tuli riitaa tietysti myös, kuka sitä nyt yksikseen itkemään. Saatiin kuitenkin riidat eilen sovittua ja tänä aamuna sit varovasti sanoin, että mitäs jos mulla tulee reissussa tällainen "kohtaus". On nimittäin parilla viimeisellä lomalla tapahtunut niin, että minulla on ollut tällainen itkupäivä ensimmäisenä lomapäivänä. Omasta mielestäni se on johtunut kuumuudesta, väsystä, nälästä, jännityksestä jne. Mies ei ole kestänyt minun itkua yhtään, vaan on suuttunut heti. Eikä puhettakaan, että hän olisi pystynyt lohduttamaan. Miksei hän vain sano, että elä nyt itke, kyllä se olo siitä pian helpottaa.
No nyt hän sitten aamulla ilmoitti, että hän ei lähde sitten lomalle ollenkaan, että hän ei KESTÄ mua ja että on parempi muutenkin erota kokonaan - kun mä olen tällainen. (Ollaan oltu 6 vuotta yhdessä.) Hän sanoi, että hänen mielestä mä teen tämän olon tahallani. Miksi ihmeessä tekisin? Hän ei voi ymmärtää, että kyllä tässä on kestämmistä itselläkin tämän olon kanssa.
Mies perui lomareissun
koska itken
211996
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Juu, kyllä ne miehet ei ymmärrä näitä v.vuosia,vaikka ne sanoo muka ymmärtävänsä.Ne ois tullut hulluksi jo ensimmäisen vuoden aikana.Mekin ollaan erottu jo monta kertaa,näin sanallisesti.Ois kyllä mukava jos ois hellä ja ymmärtävä mies.
Niinpä, mistähän löytäis sellaisen hellän ja ymmärtävän miehen? Eihän tämäkään toki meidän ensimmäinen riita ollut. Nyt vaan tuntuu että saattoi olla viimeinen, kyllä minullakin raja tulee vastaan, kuinka mulle voi puhua. Olen koko ajan yrittänyt ymmärtää HÄNTÄ, kuinka vaikea hänelläkin on varmaan lapsuus ollut ja kaikkea lässyn lässyn. Tuntuu jotenkin niin nurin kuriselta sekin, et mun pitäis alata hänen takia syömään masennuslääkettä, että hän vois kestää mua paremmin. Eikö niiden miesten kuuluis syödä sitä lääkettä, jos kerran ovat niin heikkoja, etteivät kestä meidän naisten vaihdevuosia :))) Perua nyt helevetti loma sen takia!!
Kyllä tämä elämä on joskus helvettiä,mutta eikait täss' auta kun yrittää etiäpäin.Näihin v.vuosiinhan kuuluu itkuisuus ja kaikki muu päälle.Jos se mies sinusta välittää,niin kyllä se kestää ne sun itkut.Ootko muuten kokeillu vitamiineja,esim B-tä ja c-tä,ne piristävät jonkunverran.Poretaput ovat parempia,koska imeytyvät paremmin.Minä alan kokeilemaan nutri5 v.vuosiin,sillä on saatu hyviä tuloksia ja ei voi varmaankaan olla huono tuote koska on soijasta tehty..Voimia sulle ja miehellesi.Paistaa se päivä vielä risukasaankin.Ja vielä, itselle einakaan ollu mitään hyötyä masislääkkeistä,joita kokeilin pari kertaa.YRITTÄÄKÄÄ JAKSELLA....
Kiitos paljon avusta, pitää perehtyä noihin vitamiineihin, ei itseänikään kiinnosta masennuslääkkeet, koska siitä ei ole mielestäni kyse. Olen myös miettinyt vähähiilihydraattista dieettiä, koska se kuulemma tasaa mielialaa. Onko kokemuksia? Ja voihan se olla niinkin, että mies ei ihan oikeastikaan enää välitä musta, eikä kestä mun mielialojen vaihtelua. Mä olen vaan sellainen ripustautuja, et en millään meinaa osata päästää irti. Mielessä pyörii ikuisuus kysymys, onko parempi olla hieman huonon kaverin kanssa kuin kokonaan yksin. Ei tämän ikäinenkään kovin helposti enää uutta kumppania löydä - tai ainakin nyt tuntuu siltä. Siksi kai aina annan anteeksi miehen loukkaavat puheet.
sitten tuotteesta täällä palstalla, että miten alkoi auttamaan. On itselläkin vähän niin kuin harkinnassa, mutta kun se on aikas kallista. Pitäisi olla satavarma, että auttaa kanssa.
Käytän estrogeenilaastaria. Mieli on alakuloinen siitä huolimatta ja se itkukin pääsee myös herkästi. Syön mm. Neurobion forte, c-vitamiinia poreena ja nyt olen alkanut ottaa E-epaa. Onko kenelläkään siitä kokemusta. Luin jostain, että vaikuttaisi mielialaan. Itse täytyy googlailla vielä lisää tietoa. Mutta kertokaa kellä kokemusta.
lopulta kaappi täynnä jos jonkinlaista luontaistuotetta ja kaikenpäälle lääkärin määräämät hormoonit. Nyt jo eronneena vasta ymmärrän,syy ei ollut minussa pelkästään vaan miehellä oli salasuhde koko ajan josta en tiennyt,ehkä aavistelin kun oli oireita,itkin paljon. Eron jälkeen,en itke ja ihmettelen kun ei tule enää itkua,vaikka oli vaikea ero. Loplta mies ei lähtenyt lomamatkalle,menin yksin silläaikaa oli salaisen ystävän kanssa ja varmaan tahallaan ärsytti,että sai riitoja,oli hänen helpompi elää salasuhteensa kanssa,koska sai minua syyttää kaikesta. Ei aina ole nainen ja hänen vaihdevuodet syy,sen voin todeta nyt.
ole satavarma. ees 90% on mielestäni liikaa luvattu. Synteettiset voivatkin toimia, mutta kun haittavaikutuslista on huomattavasti pidempi kuin hyödyt. Itse en usko tuohon nutri5 kehitysjuttuihin.. mitään, EI MITÄÄN tuotetta kehitetä ja tutkita 20 vuotta, se on fakta. Lääkeyhtiöille tärkeintä raha ja myynti. Kemiallisten ja bioidenttisten tuotteiden pääasia ei ole niiden toimivuus, vaan mahdollisuus patentoida! mutta bisnes on bisnes, näin se vaan on ja itsekkin tuotteitaan tarvitsen, mutta moiset tutkimukset ja % ovat aivan puppua.
mieti miltä tilanne tuntuisi jos itse olisit tuo mies. Vaimosi itkee ja voi huonosti, tulee riitaa ... jne. Monille miehille juuri itku on se mitä he eivät kestä. Ja miksi ei, miehiltä on itkeminen jostakin syystä kiellettyä kauraa. Jos mies itkee, hän on jotenkin outo tms. Ainakin tuon ikäinen kun sun mies. Itse asiassa mietin miltä tuntuisi lähteä ihan kaverina sun kanssa reissuun, eihän se helppoa olisi. Ehkä se reissu jäisi tekemättä. Vaihdevuodet, mielialanvaihtelut yms. ei niitä ymmärrä oikein kukaan. Ei niitä ymmärrä naiset itsekään, joten miten sitten se avuton mies. Jos tuohon ikään ei vielä ymmärrä sitä, että miehet ovat erilaisia ja naiset omanlaisiaan, ehkä pitäisi alkaa miettimään sitä. Ei se eroaminen mitään ratkaise. Eikä se että mies ei kestä itkua tarkoita sitä, etteikö se sinusta välittäisi. En minäkään jaksa kestää tilanteita joita en ymmärrä, en voi niille mitään tms. ne tilanteet kaikkein raskaimpia on. Asiat joita ei käsitä. Mietin miksi et itse osaa miettiä itkuasi jotenkin vähemmän tramaattisena tapahtumana. Väistyä sivummalle, kun tiedät ettei syytä itkuun ole, se on vain ne hiton hormoonit. Itket ja kiroilet hetken yksinäsi ja palaat estraadille entistä säteilevämpänä, omana itsenäsi. Ei tuokaan aika ikuisesti kestä. Älä nyt hormooneille elämääsi menetä. Ja eikun reissuun sen sun miehen kanssa. Sovitte asiat ja mietit miten annat noiden hiton hormoonien sekoittaa elämäsi ja lomasi - et niin mitenkään. Häntä pystyyn ja baanalle.
Ei sinun tartte uskoa nytri5,ja ootko sinä joku lääkäri t.muu tutkija kun tunnut tietävän noin hyvin.Saako kysyä käytätkö itse horm,kun tunnut niitä puolustelevan?Täällähän joku tuntui kehuvan SOIJAAAAAAA.
Kerron sitten kokemuksista,ensiviikolla saan tuotetta.Onhan se aika kallista,mutta gynella käyntikin maksaa8-90e muut päälle.
Olin pari vuotta sitten naispuolisen ystäväni kanssa reissussa. Yleensä matkustan yksin, mutta ystäväni halusi kovasti lähteä mukaan, koska oli kiinnostunut matkakohteesta, jossa olen käynyt monta kertaa. Kärsin silloin todella voimakkaista vaihdevuosioireista ja varsinkin nukkuminen oli vaikeaa hikoilun yms. vuoksi. Itkuisuutta ei kuitenkaan ollut. Olin kuitenkin kiukkuinen ja en varmasti mitään mukavaa seuraa, vaikka en ystävälleni kiukutellutkaan (tietääkseni?). Halusin reissun aikana viettää aikaa myös itsekseni ja olimme jo sopineet, että meidän ei tarvitse mennä joka paikkaan koko ajan yhdessä. Reissun jälkeen ystäväni kysyi, että onko hän tehnyt jotain, josta olen suuttunut hänelle. Reissun jälkeen sain vasta varmuuden, että kärsin vaihdevuosista. Kerroin sen ystävälleni ja sen jälkeen hän on ymmärtänyt reissun aikaisen käytökseni (olla itsekseen ja olla osallistumatta hänen kanssaan shoppailemiseen). Luulin jo, että olen pilannut ystävyyssuhteen. Mutta olemme ihan hyviä ystäviä edelleen :) Asioista KANNATTAA puhua.
Activellea,kun nimimerrkki tuo? Olen kahden vaiheilla,aloitanko Activellen käytö,aamulla taas oli tv:juttua vaihtareista ja siellä eräs henkilö kerto kayttäneensä jo 20v korvaushoitoa. Olis kiva tietääkö,uskaltaako käyttää,vaikka olen saanut reseptin jo.
Kyllä käytän Activellea ja olen käyttänyt sitä kohta pari vuotta. Se on auttanut hyvin kaikkiin oireisiin, mutta haluaisin lopettaa sen käytön, jos löydän jonkin luontaistuotteen, josta saa apua. Activelle on toiminut kyllä hyvin ja ei ole aiheuttanut mitään sivuoireita alun jälkeen. Alussa oli jonkin aikaa rinnat tosi kipeät, mutta se kipu hävisi aika nopeasti. Activellen sain lääkäriltä, joka totesi vaihdevuosien alkaneen varsin varhain. Olin jo sitä ennen käynyt terveyskeskuksessa ja diagnosi siellä oli masennus ja lääkkeet sen mukaiset. Ne lääkkeet jäi heti pois, kun sain Activellen.
Voi kurjaa, mahtaa sulla olla ankea olo nyt. Miehesi on todella ymmärtämätön, tai sitten hänellä on jo jatkosuunnitelmat valmiina, kun noin nopsaan ehdotti eroa, vaikka olet jo pitkään ollut itkemätön ja nyt sitten yhden vaivaisen kerran itkeä tirautit. Jos sinulla on rohkeutta ja voimia, nosta kissa pöydälle kerta kaikkiaan ja kysy, haluaako hän todella erota ja jos, niin miksi. Kysy onko ne itkukohtaukset muka ainoa syy, ja jos hän niin väittää niin sitä kyllä sopii ihmetellä - kerroithan, että viime vuodet olet ollut jo paljon vahvempi asian kanssa. Mielestäni voisit suorana kysyä, onko eroehdotukseen joku toinen syy mitä on vaan vaikea kertoa, esim. salasuhde. Jos asia sitten kerta kaikkiaa on niin, se voi olla jonkin aikaa sinulle tosi rankkaa mutta usko pois, asiat selkiää. Sanoit olevasi ripustautuja etkä usko, että meidän ikäiset enää löytää seuraa. Se ei tosiaankaan pidä paikkaansa! Meillä keski-ikäisillä, itsensä löytäneillä naisilla käy ihan hyvä flaksi, on olemassa paljon miehiä jotka nimenomaan haluaa vähän iäkkäämmän ystävättären. Voisit ehkä harkita jonkinlaista lyhytterapiaa, jossa saisit vähän lisää jämäkkyyttä ja itsekunnioitusta. Rohkaistuisit sitä kautta ja ottaisit elämän omiin käsiisi. Miehesikin voisi vielä innostua yhteisestä tulevaisuudesta! Toivotan onnea teille!
Voi Sinua, harmittaa puolestasi. Lohdutusta kaipaisit, ja toinen suhtautuu tuolla lailla! Yritä kuitenkin ajatella asian myönteinen puoli: jos miehesi on tekemässä pesäeroa sen vuoksi, että sinulla mielialat vaihtelevat, (vaihdevuosien tai muusta syystä), niin eipä ole kovin kunnollinen mies (anteeksi vain) eikä varmaankaan suhtaudu suhteeseenne riittävän vakavasti. Tässä sait selville ainakin miehesi henkisen puolen ja panostuksen suhteeseen... Entäpä jos sinulle sattuisi tulemaan jotain todella vakavaa, tarvitsisit todella lohtua, tukea ja kannustusta esim. vaikeassa sairaudessa, saisitko sitä? Tuossa tilanteessa yrittäisin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja miettiä, kannattaako panostaa suhteeseen, jossa toinen osapuoli on heti lähdössä kun tulee pieniä vaikeuksia. Mutta, se on toisen niin helppo sanoa. Oletko kokeillut itkuisuuteesi vahvoja apteekin b-vitamiinipillereitä (Berex, Neuromax forte) ? Myös soijatuotteet helpottavat oloa, hikoilua ja tasapainottavat mielialaa (SOya Flavona toimii itselläni todella hyvin), puhumattakaan hikiliikunnan tuomasta avusta mielialalle... Toivottavasti pärjäilet, ja saat helpotusta olotilaasi, noista b-vitamiineista ja soijasta on todella apua!!! Tsemppiä!!!
Kiitos teille kaikille lohdutuksesta ja kannustavista sanoista ja ehdotuksista. Aivan ihania vastauksia, miten te osasittekin kirjoittaa noin hienosti. Onko täällä oikeita psykologeja linjoilla? :) Sain lohtua siihen tilanteeseen, että mies olisikin tosissaan ja jättäisi mut. Eihän tässä vielä mitään vanhoja tosiaankaan olla, 51-v. vuosia vielä rutkasti edessä (jos ei nyt sit sairastu tms.) ja voin ihan hyvin tavata vielä jonkun uuden miehen, jos tässä nyt huonosti käy. Mietin myös sitä mahdollisuutta, että jospa hänellä onkin toinen nainen. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei hän työnarkomaani varmaan ehtisi ylläpitää toista suhdetta. Täytyy kuitenkin tarkistaa:) Entä sitten hänen käytös, se ei kyllä tosiaankaan tunnu mukavalta. Sitä kuunnellessa tulee kyllä tunne, että hän ei todellakaan välitä musta tippaakaan, mutta kun taas luin osat vaihtoon kirjoituksen, niin asia kääntyi taas ihan päälaelleen:)Olen pohtinut omaa itkemistäni aika paljon elämäni aikana ja miettinyt syitä, mistä se johtuu. Nuorempanakin pilasin sen vuoksi monta hetkeä: jos aloin itkemään niin siitä ei tullut loppua. Siskoni oli ihan erilainen, hän itki tovin ja pyyhkäs sit kohta silmänsä ja taas mentiin. Kun minä itkin, se vain yltyi siitä surusta, et nyt on meikit pilalla enkä voikaan lähteä minnekään. Ihan järkyttävää kun oikein ajattelee! Miten monet hetket mä olen pilannut sen takia. Se on ollut jotain itsesääliä ja hyväksynnän hakemista mieheltä. Enhän toki muiden aikana ole itkenyt, ainoastaan miehen. Just sen, joka sitä itkua ei ymmärrä eikä siksi kestä! Ja nyt on sitten nämä vaihdevuodet ja olen aloittamassa saman rumpan uudelleen kuin pikkutyttö. Nyt huomenna apteekkiin ja haen sitä B-vitamiinia ja soijaa ja täytyy tutkia vielä tarkemmin, mitä muuta ehdotitte. Lisäksi pitkä keskustelu miehen kanssa. Huomenna olen ehkä vähän viisaampi meidän ja meidän matkan suhteen. Hyvää yötä ja kaunis kiitos vielä kaikille!
mutta pyysin todellakin itse mielialalääkettä,ja sain. Olin kyllä sitten niin hyvällä tuulella,että hain avioeron,hankin ensin aasunnon. Tiedä,mikä oli oikein,mutta jälkeenpäin mietin,olin todella masentunut silloin mieheni kanssa. Hän teki työtä yötä päivää,mutta lopulta paljastu,suurin osa ajasta oli kulunut toisen naisen luona. Eli minun tapaus tämä ja ei varmaan sinulla ole näin. Jotenkin vaan tuli mieleen nuo itkemiset,ja miksi itkin en silloin tiennyt. Nyt tiedän vasta jälkeenpäin. Voimia Sinulle!
sinä kärsit vaikka toinen petti. Kuinka moni ihminen (mies tai nainen) elää ja sairastuukin tällaisen takia, kärsimyksen. Mutta onneksi elämä voi muuttua, niinkuin kohdallasi..., onnea!
Ei ole rakkautesi arvoinen, anna mennä vain. Jos rakastaa, ymmärtää toisen kaikki mielialatkin, halaa, kysyy *miten voit/millainen olo?*, yms.
Tervehdys teille ihanat neuvon antajat! Riidat on sovittu ja asioista keskusteltu ja matkaan ollaan lähdössä. Paljolti jaksoin selvittää asiat teidän hyvien neuvojen ansioista. Sovittiin miehen kanssa, että kumpikin pyrkii tulemaan vastaan vaikeissa tilanteissa. Minä siten, että yritän olla heti itkemättä ja hän siten, että yrittää olla suuttumatta. Yksinkertaista, eikö totta :) Käytäntö voi olla tietysi jotain toista. No pääasia että yritetään, katsotaan sitten miten matka menee. Hyvää kesän odotusta kaikille!