liipasin herkällä

Vähennä töitä keskittymällä olennaiseen,tai lopeta,annat näin tilaa muille. Yleensäkin sellaisten joilla velat jo hoidossa,kannattais keskittyä raatamisen sijaan elämänlaatuun. Jos taas velkaa on niin paljon ettei ,siitä asiantuntijoiden mukaan ole mahdollista selviytyä,Voin kertoa,että elämää on konkurssin jälkeenkin,Jopa parempaa.

Niinhän se on, että sillä aikaa kun monissa ammateissa on vapaa, niin isäntä ja emäntä lypsää lehmiä. Mutta,,,ei kannata vaipua epätoivoon. Ittelläni on maatalousalan korkeakoulututkinto, opiskelin toisen ammatin ja nyt kouluttaudun kolmanteen, kun ei perkules mistään meinaa löytää omaa paikkaansa tässä yhteiskunnassa. Terveyden vuoksi en voi elukoita pitää. Että jos vaan jotenkin jaksat, niin siinä ainakin on sulla työpaikka. Mutta jos alkaa liipasin oleen herkällä niin kuin kuvailet, niin olisko mahdollista, että pistäisit lehmät pois ja myisit maitokiintiöt eniten tarjoavalle ja esim. kävisit vieraalla töissä, mutta viljelisit silti omaa tilaasi? Esim. autokuskeista on kova pula ainakin jossain päin? Tai sitten jotenkin helpottaisit sitä työtaakkaa, onko mahdollista keventää töitä kohtuullisin kustannuksin? Voisitko ottaa kouluista maatalousalan harjoittelijoita avuksi? Voimia sinulle!