Voi vittu että olen vihainen. Pyysin just tossa äsken facebookissa, twitterissä yms. kavereiksi muutamaa kiinnostavaa tyyppiä.
No sitten tulee viestiä että "kuka oot vai miks lähetit kaveripyynnön!1" tyylistä. Kolmelta ihmiseltä kolmesta.
Voi jeesus. Voi jeesuksen perkeleen jumalauta mooseksen rikkinäinen kivitaulu fagotti.
Eikö juntit tajua että ihmisiä on muuallakin kuin omassa kaveripiirissä. Eikö juntit tajua että jotkut etsii kavereita heistä.
Eikö tajuta että ulkomailla on täysin normaalia ja toivottavaa että ihmiset tutustuu ihmisiin joita ei ennestään tunne. Esim. italialaiset nauraisi päänsä irti jos näkisivät vierestä suomijunttien sosiaalista elämää.
Suomessa hinkataan sisäsiittosen kaveripiirin sisällä hamaan hautaan asti ja ihmetellään miten joku voi tutustua ihmiseen jota ei vielä tunne, tämä on hyvin sairasta.
En tiedä onko se edes kovin kannattavaa koittaa olla jonkun kaveri joka heti paranoidisena kyselee kuka olen ja miksi helvetissä pyysin kaveriksi ja sattuuko he jostain lapsuudesta kenties muistamaan mut tai jotain?
Vaikuttaa niin neuroottiselta ja häiriintyneeltä muutenkin tuollainen että ehkä siirtyminen seuraavaan lupaavaan ihmiseen sittenki olisi paras vaihtoehto. Mitähän mahtavat nuo ihmiset tehdä jos jäävät jostain syystä vailla kavereita. Eivät varmaan tutustu oma-alotteisesti keneenkään.
Voi elämä.
Suomijunttiudesta kokemuksia.
Ällistyttävää.
7734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En edes käytä Shit Bookkia yms. virtuaaliskeidaa. Siis mitä ihmeen ystävyyttä tuollainen muka on? Ventovieraat keräilevät virtuaalikavereita kuin voitonmerkkejä. Siellä seassa vielä kaiken maailman lierotkin uiskentelevat rooli päällä ja kusettavat minkä kerkiävät. Monissa maissa tosiaan löytyy näitä avoimia ja iloisia tyyppejä jotka "ystävystyvät" helposti, mutta monesti touhu on erittäin pinnallista, eikä mistään tosi ystävyydestä voi edes puhua. Sinisilmäisiä kusetetaan tyhjillä lupauksilla yms. kuten netissäkin.
Itselle on irronnut ulkomailta erinäisten chattien ja palstojen kautta kahdeksan kaveria meseen, ei mikään suuri luku mutta enemmän kuin mitä minulla on ollut ikinä suomalaisia kontakteja.
Toki ulkomaalaisia on ihmisinäkin enemmän. Tosin on eri asia että miten niiden kanssa tulee juttelua ja muutenkin yleensä parempiin väleihin pääsee suomalaisten kanssa. Ihan senkin takia että tapaaminen ym. asiat ovat helpompi järjestää ja kielikin on sama. Suomalaisia on ehkä vaikeaa saada ystäviksi mutta monet on helpompi pitää ystävinä myös pidemmän aikaa jos vaan pääsee väleihin.
Kolme yritystä ei ole kovin iso lukema ja yleensä ystävien saamiseen pitää nähdä vaivaa. Tosin facebook tai muukin nettiyhteisö ei ole sama asia kuin jokin livetapahtuma/tutustuminen eli sitä kautta voi saada yhteyksiä mutta tuolla tavalla tuntemattomille muutaman rivin kirjoittaminen tai ystäviksi pyytäminen jonkun yhteisön kautta harvoin johtaa mihinkään lopputulokseen. Ainoastaan ehkä siinä tapauksessa jos olet vastakkaista sukupuolta oleva tyyppi tai olet ollut jonkinlaisessa yhteydessä jo aiemmin näiden henkilöiden kautta. "Mitähän mahtavat nuo ihmiset tehdä jos jäävät jostain syystä vailla kavereita. Eivät varmaan tutustu oma-alotteisesti keneenkään." On helpompi pitää entiset ystävät kuin tutustua uusiin. Tietysti turhaa sitä on huonoja ystäviäkään pitää. Paljon riippuu tutustumiskanavistakin että miten ihmisiin tutustuu. Jos kaikki ihmiset tutustuisivat helposti esim. facebookin tai muun tuommoisen kautta niin eihän Suomessakaan olisi kukaan yksinäinen. Ihmisillä vain tahtoo olla erilaisia kriteereitä ystäville ja on sitä itsekin huomannut että eipä sitä tule hirveästi juteltua semmoisten kanssa joihin ei ole tuota yhteyttä. On tietysti totta että aivan liian vähän ihmiset tuntuvat yrittävän saada ystäviä ja liian paljon taas tunnutaan valittavan tai siis pitäisi näiden valittajien yritä tutustua toisiinsa, mutta esim. tällä palstalla on huomannut että heti kun pitäisi tutustua esim. muihin niin yhtäkkiä keksitäänkin joko jotakin ihme tekosyitä että "No mulla ei oo sähköpostia ja mä en jaksa tehdä uutta tai sitten mä oon ihan toisesta kaupungista...". Et sitä välttämättä ei kuitenkaan olekkaan niin isoa tarvetta ystäville mitä annetaan ymmärtää oievan.
Vaikeus lienee juuri tasapainotella omien kriteerien ja ystävänkaipuun välillä. Ihmisten omahyväisyys kuitenkin vienee useinmiten voiton näistä kahdesta. Mutta sen olen huomannut, että jos nuoresta pitäen omaa kyvyn luomaan ystävyyssuhteita, onnistuu se myöhemmällä iälläkin helposti. Tällaiset hypersosiaaliset tuntuu saavan kontakteja tuosta vaan, jopa niin paljon, ettei heillä edes resurssit näihin riitä. Heiltä kuitenkin löytyy luontainen kyky olla sinut kriteerinsä kanssa ja näin saavat kenestä vaan kaverin.
Kannattaa hakea Facebookissa ryhmä "Facebookin suomalainen kaverilisäys eli lisää mut ryhmä" jossa voi tutustua uusiin ihmisiin. Ulkomaalaisia "add me" ryhmiä on tosi paljon. Itse olen Facebookin kautta saanut uusia nettiystäviä, sekä suomalaisia ja ulkomaalaisia, mutta eivät asu samassa kaupungissa. Meinaan tavata heidät livenä kesällä.
Suomijunttiudesta tosiaan saa kokemuksia ihan päivittäisessä elämässä vaikkapa työpaikalla ihan seuraamalla työtovereiden käytöstä ja tyyliä puhua toisista ihmisistä ja työkavereista. Vaikutat hauskalta ja mukavalta tyypiltä. Mikäli huolit kaveriksesi lähes nelikymppisen nais immeisen voit kirjoitella osoitteeseen [email protected]. Facebook-juttuun en ole lähtenyt mukaan.