Sain viime vuonna selkärankareumadiagnoosin. On kokeiltu Trexanit, Prednisolonit ja Salazopyrinit - ilman apua. Nyt menossa sala ja predni isommalla annoksella. Biologisen lääkkeen aloitus oli suunnitelmassa, kunnes reumalääkärin vaihtuessa se peruuntui, menin jo osastollekin lääkkeen aloitusta varten. Syynä oli kuulema se, että biologinen lääke on niin iso rasitus elimistölle ja vie viimeisetkin vastustuskyvyn rippeet.
Ravaan viikon, kahden välein lääkärissä hakemassa kortisonipistoksia, olen jumalattoman kipeä ja hekisestikin väsynyt näihin jatkuviin tulehduksiin. Tälläkin hetkellä molemmat lonkat ja toinen olkapää on tulehtuneet, kyynärsauva on apuna liikkumisessa. Reumapolille kutsu tulossa suunnitelman mukaan vasta marraskuussa, mutta terveyskeskulääkäri neuvoi ottamaan yhteyttä sinne jo pikkasen aikaisemmin.
Onko kellään muulla samanlaista? Miten nopeasti teille löytyi hyvä lääkitys ja millä tahdilla niitä troppeja vaihdeltiin ja kokeiltiin? olo alkaa olla tosi epätoivoinen; pistin niin toivoni tuohon biologiseen lääkkeeseen ja sitten sitä ei annetukaan..En millään jaksaisi ruveta anelemaan reumapolin hoitajalta pääsyä lääkärin puheille. Tämä tilanne on jo niin epätodellinen..
Ei jaksa enää - valitusta, valitusta...
````
4654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Syynä oli kuulema se, että biologinen lääke on niin iso rasitus elimistölle ja vie viimeisetkin vastustuskyvyn rippeet. " Hui hai - eivät lääkkeet nyt voi olla vaarallisia kun tuovat hyvänkin olon. Minulla on sinulle kertomus; Ival Meyerilla oli täsmälleen sama ongelma kuin sinulla, mutta kyllästyi kortisoniin, kun se laukaisi hänessä psykoosin (hän oli täysin myytyä miestä saatuaan käyttöönsä Marshallin protokollan): Tässä on kertomus: http://th1.ktd.krakow.pl/viewtopic.php?f=3&t=62&p=378#p378
mulle alotettii biologinenlääke..humira.muut lääkkeet eivät pureneet=( tauti oli vaan kokoajan aktiivi ja uusia nivelia tulehtui kokoajan. aika myrkkyy kuulemma juu on mut enpä voi mitään! ei näitä kipuja tosiaan jaksa! mullaki vallaa voimaton olo.jos tästä uudesta nyt sit ois apuja. saa nähä koska rupee vaikuttamaan. yhden piikin nyt vast kyl ottanut. voi mennä kuulemma 3kk et rupee vast auttamaan.
Ei löytynyt lääkitystä. Olin järkyttävän huonossa kunnossa, myös vaikea anemia, koska reumatulehdus söi hemoglobiinin, niin että verta jouduttiin laittamaan vähän väliä. Kivut aivan mielettömät. Liikkumaan juuri ja juuri hivenen pääsin apuvälineillä. Oli jouduttu poistamaan viimeisetkin reumalääkkeet niiden sivuvaikutusten vuoksi, ja jäljellä oli enää kortisooni ja kipulääkitys (8-10 tab./vrk) Sitten päätin kokeilla magneetteja. Ensin hankin niska-hartiakipuihin, ja se pahus soikoon auttoi. Sen jälkeen hankin kaiken mahdollisen, petikamppeet (tyyny, patja, peitto) vesijärjestelmä, sekä suojasin itseni kaulaketjulla, rannekkeilla, kengänpohjallisilla, ja istuessani tuolinpäällisellä, kaikki siis magnetisoituja. Ja mitä ihmettä tapahtuikaan? Ja vieläpä lyhyessä ajassa. Tulehdusarvot lähtivät jyrkkään laskuun ja menivät alle 20:nen, hemoglobiini nousi vaikeasta anemiasta 125:teen. Ja kivut katosivat lähes kaikki. Enää tarvitsen vain 3 kipupilleriä / vrk. Ja kortisooniakin enää vain 8 mg ja siitäkin olen vielä pudottamassa 6 mg:aan. Magneetit auttavat minulla ja hoitava reumalääkärini pyörittelee päätään, että ihmeellistä että miten ne vaikuttavat, kun vuosikaudet on taisteltu toivotonta tautia vastaan saamatta otetta tautiin. Ja sanoi, että edelleen teroitan, ettei sillä ole väliä, mikä auttaa, pääasiassa, että joku auttaa.
Heti vaadit remicadea.Jos olet koko ajan sairas. Siis flunssaanhammastulehduksia ynnä muita semmoisia niin sitten ei eehkä anneta.Jos keuhkot puhtaat (ei tulehduksia) niin yritä saada remicadea.Lääkärisi säästää jonkun rahoja.Nämä lääkkeet maksavat useita tuhansia vuodessa.Sinun osuus max n 650.