yksinäisiä ihmisiä riittää, muttei löydy yhtäkään sopivaa, johon tutustua.
Olen mukava nuori nainen (22v.), jolla opiskelut ovat tällä hetkellä jäähyllä. Sukulaiset ja aikaisemmat ystävät kuvailevat minua pirteäksi ja avoimeksi. Se ei kuitenkaan meinaa sitä, että olisin hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin. Olen rentoutunut ja energinen vain jos tunnen ihmisen ennestään. Peruskoulun säännöllinen koulukiusaus teki minusta vieraassa seurassa aran ja varautuneen, jopa surumielisen. Täyden vastakohdan sille mitä olen normaalisti.
Ajattelin pari vuotta sitten, että tämä palsta olisi hyvä paikka tutustuessa "toisiin samanlaisiin". Oletin, että tämän palstan kautta löytäisi samanhenkistä seuraa (rauhallista ja hyväntahtoista). No, kävi selville, että se oli aikamoista toiveajattelua. Yhteen ihmiseen otin yhteyttä (tai pilkkua viilaten: hän otti yhteyttä minuun:D) ja sähköpostien vaihto sujui vielä ihan mukavasti. Kun viimein näimme puolen vuoden päästä, tajusinkin että tämä ihminen oli täysin pintaliito-arvostelija-kiusaaja -luonne. Eli ihan erilainen kuin yksinäiset ihmiset yleensä! Ihmettelin, miten hänellä ei ollut oikeasti kaverin kaveria. Kyllähän tuollaisella moraalittomalla heikompien haukkujalla olisi helpostikin voinut olla paljon kavereita. Mutta tämä tyyppi oli jokin täysi poikkeus asiassa.
Minulla on sellainen käsitys, että koulukiusaus tai vastaavanlaiset traumat herkistävät ihmistä, jolloin ihmisestä tulee arka ja kömpelö (hermoileva, epäedustava:D) -mutta paremmin tutustuttaessa todella mukava. En tiedä, olenko sitten katsonut liikaa elokuvia xD Uskon, että oma kärsimys saa ihmisen ymmärtämään paremmin toisten kärsimystä. Siis että kärsinyt ihminen ymmärtää, että on vedettävä yhtä köyttä toisten kanssa jotta pärjättäisiin. Näin kauniina näen asian. Ehkei se olekaan ihan niin.
En tietenkään voi tietää, millaisia ihmisiä tällä palstalla enimmäkseen pyörii, mutta sellainen mielikuva jäi, että ei mitään lämpimiä persoonia.. Voi myös olla, että itselleni sattui vain äärimmäisen huono tuuri ja nyt typerästi yleistän. Mutta jos johonkuhun tutustuisin tätä kautta, täytyy myöntää että se ihana alkuinnostus olisi kokonaan poissa. Tipotiessään. Se on harmi, koska sitä innostusta todella tarvitaan tutustumisen alussa kun pitäisi keksiä kaikenlaisia kysymyksiä, tärkeitä ja vähemmän tärkeitä :)
Tällainen iloinen, reipas ja hyväntahtoinen neito, aidolla hymyllä ja ruskealla tukalla, ei ole löytänyt vielä miesystävää itselleen. Mh. Ketuttaa. Niin mielelläni sanoisin jollekulle hyvät yöt ja huomenet :) Parisuhde voi olla todella kaunis asia, jos on vain sopivan ihmisen kanssa. Noh, joka tapauksessa, kiitos sinulle jos jaksoit lukea.
Tällä palstalla
toffeesisus
221514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hih, kirjoituksellasi osut naulan kantaan, millaisen kuvan yleisesti tämä palsta antaa. Joukossa kuitenkin löytyy oikeasti mukavia kirjoittajiakin, jotka jollain tapaa kannustaa seuraamaan. Alun perinkin eksyin tänne ihan kummallisella tavalla :) Aivan, kynnys nettituttuihin minullakin on varsin suuri, enkä edes ennestään sellaisia omaa. Jotenkin siinä vain on se, kun ei ollenkaan voi ennalta tietää toisesta. Yhteydenpidonkin tulisi olla melko tiivistä. Olisihan aika hurjaa odotella puolivuotta ja hupsista... Mutta osun kyllä tuohon sinun kuvailuun - siihen positiivisempaan. :D Tämmöinen herkistynyt ja ihan kohta samanikäinenkin. Ihan tekisi mieli joskus onneaan koettaakin - vaan kun uskaltais
Ei netti kovin vaikea tutustumispaikka ole. Oikeastaan varsin helppokin. Pitää vain sitä omaa rohkeutta löytyä edes vähän että uskaltaa esim. laittaa ilmoituksen joko tälle tai muille palstoille. Siinähän sitä voi sitten tutkailla ja ajatella että kenelle kirjoittaisi jne. Tietysti osalle vastauksia tulee varmaan niin paljon ettei jaksa kaikille kirjoittaakkaan tai sitten muuten vain ei innosta. Hyvä tapa tietysti olisi vastata kaikille vaikka että ei ole innostunut kirjoittelemaan. Varsinkin naisille netti tarjoaa todella hyvät mahdollisuudet tutustumiseen. Miehillekin se tarjoaa hyvän paikan, mutta toisaalta kysyntä ja tarjonta ei oikein tunnu kohtaavan tuossa asiassa ja sempä takia moni mieskirjoittaja voi jäädäkin vaille vastausta siinä missä naisten kirjoituslaatikot voivat täyttyäkin useista viesteistä.
Ja kun tietäisi minne mennä. Tämäkin on ihan anonyymi keskustelupalsta. Treffi-ilmoitukset taas koen jotenkin epämääräisinä ja ahdistavana. Noloksikin ne yleensä tunnutaan mieltävän, kun enhän ketään väkisellä haluaisi löytää. Olisi vain kiva saada tutustua ihmisiin. Olet myös oikeassa tuon tutkailun suhteen. Toisaalta onko sekään kivaa, kun ei tiedä, jos se toinen kirjoittelee yhtälailla muille siinä samalla, ja melko yleistä kuvittelisin sen olevankin. Uskon sieltä kuitenkin löytyvän oikeastikin kiinnostavia ihmisiä. Pitäisi vain löytää se oikea väylä... Ja tuo hyvä tapa olisikin kiva jos sitä toteutettaisiin, mutta toisaalta oikeat livetapaamisethan kertovat aina kiinnostuksen oikean laidan, jos semmoista on. Oikeastaan kirjoituksesi oli jollain tapaa vähän jopa rohkaisevakin, kerran hyviä kokemuksia omaat.
Niin no olen tosiaan mieshenkilö ja itsellä on kahdenlaisia kokemuksia. Varsinkin deitti/treffipalstoilta kokemukset ovat sellaisia, että yleensä ensimmäinen kysymys on "kuva?" ja sitten jos näyttää kuvan niin ei tulekkaan enää vastausta ja jos ei näytä niin kirjoittelukin loppuu siihen. Kirjeenvaihtopalstojen kautta olen tutustunut muutamaan ihan kivaan tyttöön ja heidän kanssaan olen edelleen väleissä ja myös livenä ollut tekemisissä mm. kävellyt, jutellut ja tehnyt muutenkin asioita yhdessä. En ole kuitenkaan ulkonäöltäni mitenkään erikoisen huononnäköinen vaan enemmän joko tavallisen tai hyvännäköisen välimaastossa, mutta ehkä kuva voi tuoda jonkinlaisia "ennakkoluuloja" ja se taas vaikuttaa siihen ettei ole haluttukaan tutustua jos on näyttänyt kuvan. Toisaalta valtaosassa näistä tapauksista ei vastapuolikaan ollut erikoisen näköinen. Nuo tytöt joihin olen tutustunut ovat olleet ihan kivoja muutenkin ja yllättäen myös ulkonäöltään. Kannattaa kokeilla kirjeenvaihtopalstoja ja niihin ilmoituksen laittamista. Toki treffi ym. saiteiltakin voi saada vastauksia ja hyviäkin ilmoituksia. Ongelma vain lienee siinä, että kirjeenvaihtopalstoilla yleensä vastataan hieman pidemmälti ja taas treffipalstoilla vastaukset ovat yleensä lyhyitä. Treffipalstoilla suurempi merkitys onkin itse treffi-ilmoituksella kuin vastauksella ja taas kirjeenvaihdossa vastauksella on se tärkein merkitys koska ei ole mitään profiilia tms. näkyvillä toisesta henkilöstä. Ainakin itse suosittelen tutustumaan henkilöihin ilman kuvia, koska silloin saa paremman kuvan itse henkilöstä. Tapaamista suosittelen myös suhtkoht nopeasti (siis jos on vähän aikaa kirjoitellut) koska netin kautta on vaikeaa saada oikeanlaista kuvaa vastapuolesta. Joku saattaa väittää olevansa mitä tahansa, mutta silti se kaikki on valetta eli sen takia kannattaa yleensä tavatakin mahdollisimman nopeasti. Yksi tärkeä seikka on myös, että kannattaa pyrkiä tutustumaan omalla paikkakunnalla/lähialueilla oleviin ihmisiin. Jos välimatka on luokkaa 50-600km niin vaikka yhteydenpito menisikin hyvin niin ystävyyden jatkumiselle on pidemmällä thtäimellä varsin huonot edellytykset. Ei tietysti tarkoita sitä etteikö tällöinkin voisi vastata jos jokin ilmoitus tai muu sytyttää ja vaikka vain kirjoitella ja tavata jos siltä tuntuu... Mutta silti kannattaa enemmän kokeilla tutustua niihin lähialueen tyyppein koska tapaamisen merkitys nettituttujen kohdalla on varsin iso. Tapaamiset on varsinkin aluksi hyvä sopia yleisille paikoille jne. ja jos luottamusta tulee lisää niin sitten tapaa jossakin muualla jne. Eli ei kannata heti tapaamista sopia jonnekin omaan kotiinsa koska ihmisistä ei koskaan tiedä minkälaisia he ovat vaikka olisi kirjoitellut kuinka pitkän aikaa. Kannattaa myös olla aika avoimin mielin ja ei liikaa lytätä ihmisiä pienien asioiden takia esim. jos yksi tapaus on jonkunlainen niin ei se tarkoita että kaikki olisivat. Kannattaa myös kokeilla tutustua erilaisiin ihmisiin koska joillakin ihmisillä tuntuu olevan kovin suppeat näkymät ystävilleen ja sen takia usein jätetään tutustumattakin potentiaalisiin ystäväehdokkaisiin.
Varmasti yksi syy miksi olen näidenkin tyttöjen kanssa edelleen tekemisessä on siinä, ettei heillä ollut ns. ennakkoluuloja etukäteen. Jos olisi ollut niin en välttämättä olisi heidän kanssaan tekemisessä. Tosin voi olla että heitä itseääkin saattaisi haitata se asia.
MInä tulin tänne palstalle aikoinaan samoissa aikeissa eli etsiä apua yksinäisyyteen kaverisuhteiden muodossa. Yhdessä tapaamisessa kävin joka täällä saatiin aikaseksi. Muutaman kerran tapailtin porukassa, mutta siihen se sitten jäi, ainakin omalta osalta. Onneksi löysin tätä kautta toiselle foorumille josta olen saanu vähän helpotusta asiaan, mutta en silti sieltäkään voi kutsua ketään ystäväksi/kaveriksi, ainakaan ihan vielä. Ehkä tuon tapaamasi ihmisen kanssa kävi vaan todella huono tuuri. Eikös näihin yleensä tarvita hieman isompi otanta että voi jotain johtopäätöksiä vetää :) Meistä pitäisi kerätä joku lista, jotka olisivat oikeesti valmiita tekemään yksinäisyytensä eteen jotain eikä vaan mököttämään ja kirjoittamaan asiasta täällä.
olen minäkin yksinäinen, kun ei ole oikeita kavereita (livessä) mutta joku on tullut netin kautta, joita en oo livenä nähny.. olen ollut koulukiusattu ja kaikkien "epäsuosiossa".. meni koulut ja intit poskelleen, kuten eräässä laulussakin sanotaan.. kun on jäänyt ammattitutkinto kesken ja armeijakin meni kanssa perseelleen.. sairastuin henkisesti niin pistivät intistä kotiin (loppuiäksi).. ja siksi olen yksinäinen,kun kukaan EI minusta innostu.. olen piakkoin 23 vuotta täyttävä nuorimies, joka on epäonnistunut joka asiassa.. kyllä minäkin haluaisin jollekin naiselle sanoa "hyvää yötä,huomenta ja rakastan sinua", mutta eipä ole sellaista eteeni tullut.. mut jospa se sitten joskus tai sit menee niin,että yksinäisenä ja poikamiehenä kuolen..
Kyl mie luulen, että kun ihminen yksinään on maailmaa vastassa, niin ei siitä kovin herttainen otus tule... Voi toki olla toffeeta sisältä, mutta kuori on ensin murrettava. Sinäkin sanot olevasi rentoutunut ja energinen, jos tunnet henkilön ennestään; eli tuntemattomammille olet (ehkä) kireä ja kylmä? Vai?
Ehkä kannattaa vähän rohkeammin tutustua useampaankin henkilöön. Aika huonoa tehdä mitään liiallisia yleistyksiä sen pohjalta että on tutustunut yhteen henkilöön ja todennut sen tuommoiseksi. Onhan se totta että jos on itsellä asiat menneet huonosti niin helposti voi ymmärtää sitäkin että muillakin menee huonosti. Tosin se voi tietysti tehdä kyyniseksikin jos tuntuu vain huonosti menevän.... Tosin sekin vähän riippuu että mitä ymmärtää. En minäkään ihan kaikkea ymmärrä ja tuskin tulen koskaan ymmärtämäänkään koska en pidä joitakin ns. "hirveitä ongelmia" edes ongelmia, joita jotkut tälläkin palstalla kovaan ääneen kailottavat. Kannattaa yleensä myös sanoa asuinpaikka tai jokin lääni että missä mahtaa olla koska se kyllä auttaa paremmin tutustumisessa jos semmoista yrittää. Eikä tosiaan kannata hirveitä johtopäätöksiä tehdä yhden henkilön kohdalla. Todennäköisesti olisit tehnyt samat johtopäätökset (tai vielä pahemmat) jonkin livetutustumisen kohdallakin jos se olisi ollut ensimmäinen kerta. Tällä palstalla on myös niin yksinäisiä kuin niitä jotka eivät välttämättä ole yksin tai tunnekkaan itseään yksinäiseksi tai sitten tuntevat mutta eivät ole yksin. Eli ihmisiä lienee aika moneen lähtöön ja junaan.
Olen ehkä itse aika paljon kuvailemasi ihminen siis noin ideallisesti. Tarkoitan tuota että ymmärrän aika hyvin muita jne. Tosin vaikeaa se on tietysti tutustua ihmisiin. Se tuntuu myös aika paljon olevan tuuristakin kiinni ja paljon vaikuttaa myös muut asiat jne. Suurin ongelma vain tuntuu olevan siinä ettei moni halua edes ottaa sitä ensimmäistäkään yhteydenottoa ja muutenkin uskon että tuttavuuksia voisi olla enemmän jos niin pienet asiat eivät vaikuttaisi siihen että haluaako ottaa yhteyttä vai ei.
Vielä alkup.kirjoittajalle sanoisin että häneltä itseltäänkin pitäisi löytyä sitä yritystä tutustua ihmisiin. Vaikeaahan sitä on toisten ihmisten muuttaa sitä käsitystä, jos ei uskalla tutustuakkaan muihin.
Ennakkoluulottomuus ja avarakatseisuus ovat yleensä sosiaalisten ihmisten ominaisuuksia, kun yksinäiset ovat mieluiten ylhäisessä yksinäisyydessään ja pitävät muita tyhmänä roskasakkina, eivät suvaitse eivätkä siedä erilaisia ihmisiä ja haaveilevat ehkä jostain täydellisestä ystävästä (ainakin tämän palstan perusteella).
Tämä pitää ainakin omalla kohdallani paikkaan.
Olen pohjimmiltani iloinen ja kova puhumaan, mutta koulu ajan latistava kai sitä voisi kiusaamiseksi kutsua todella veti maahan. Pystyn olemaan suht omaitseni ainoan kaverini kanssa ja vanhempien, mutta en muiden kanssa.
En pysty olemaan muiden seurassa oma itseni, vaan hiljainen ja aika vittumainen ihminen.
Monesti tunnen juuri jtn ylhäistä tunnetta, mutta samalla voin ajatella myöhemmin, että ehkä se olisi kiva olla "roskasakkia" niin olisi sentään muutakin.
Olisi mukava löytää ihmisiä joidenkaa mennä käymään esim. baarissa, tai saada soittoja, että "tuutko käymään?" yms.
Nyt kun olen lukenut näitä posteja, niin enimmäkseen ihmiset vain valittavat kohtaloaan. Minusta meidän pitäisi miettiä keinoja itsemme nostattamiseksi, eli itsetunnon saamisen takaisin. Miten hankkia kavereita yms. Jopa "opas" muodossa :)
Mukavasti vastauksia tuli =) Niinpä, pitäisi ottaa itseä vain niskasta kiinni ja yrittää tutustua ihmisiin, koska eihän kukaan toinenkaan voi muuttaa ennakkoluuloani. Eikä pienen otoksen (yhden ihmisen ;D) perusteella voi vielä edes tehdä päätelmiä, suuntaan eikä toiseen... Se on aivan tosi. Niin, ja tällä palstalla on myös niitä joilla on puoliso, lapset, ja kaks, kolme frendiä ja nyt tarvittaisiin toiset kaksi lisää :) Itse olen suhkoot tyytyväinen elämääni ja sujut itseni kanssa, mutta koska olen tämmöinen läheisriippuvainen, mikälie, yksinäisyys ottaa aika ajoin päähän. Esim. illat tuntuisivat paljon kivemmilta, jos olisi oma miesystävä tai ylipäätään ystäviä. On se hienoa, että näinkin arasta aiheesta kuten yksinäisyys voi höpistä avoimesti. Nykyään on tosiaan mahdollisuus puhua ongelmistaan julkisesti ja se vasta on upeata! Samantyyppisessä tilanteessa olevat saavat toisten ihmisten avautumisista aina jonkin verran lohtua. Itse katson telkkarista kaikenlaiset dokumentit koulukiusaamisesta ja oli ihanaa kun esim. tuossa Inhimillisessä tekijässä oli ihan tavallisia ihmisiä (aikuisiän saavuttaneita, tietysti), jotka kertoivat avoimesti ikävistä koulukokemuksistaan ja niiden vaikutuksesta nykyisyyteen.
Kyllä palstalta löytyy yhteensopivia ihmisiä... tai sitten kohdalleni osui vain säännön vahvistanut poikkeus. Kirjoittelimme läpi pitkän talven ja mielestäni miellä synkkasi todella hyvin, oikeastaan kukaan ei ole koskaan ymmärtänyt minua niin hyvin.... mutta sitten vastapuoli ehdotti tapaamista mihin en pystynyt, se ei ole ujolle ja ikänsä turpaan ottaneelle mikään helppo kynnys ottaa ja riskeerata kaikkea mitä on saavutettu. No niin noh, lyhyesti kirjoittelu pysähtyi kuin seinään kun en saanut kammettua itseäni yli tapaamiskammosta, mutta siltä varalta että asianomainen henkilö tästä itsensä tunnistaa, olen vilpittömästi pahoillani asiasta ja "yhdessä" viettämämme aika oli todella mukavaa. Lisäksi pyydän anteeksi etten vastannut odotuksia, ja toivon ettemme muista pahalla puolin tai toisin.
Lämmöllähän minä sinua muistan, ja ymmärrän hyvin. Minustakin meillä synkkasi oikein hyvin ja todellakin oli mukavaa olla kanssasi. Tuohon ehdotukseen, niin lopulta vaan oli tilanne niin kiperä, ettei enää tultaisi näkemään, jollei pian jo toimittaisi...(huomasitkin varmaan) Tekemättä jättäminen sitten taas, noh, olisi tuntunut elämäni suurimmalta virheeltä, enkä sitä voinut hyväksyä. Ei todellakaan ole meidän syyttäminen kumpaistakaan. Ja mitä tulee sinuun, minulle oot ollu kaikkea muuta kuin mitä väität ja tiedäthän sen myös itsekin. Se oikea välittäminen nyt vain tapaa oikeista henkilöistä näkyä ja se on, mikä merkitsee. Nuo minun jutut nyt oli vähän mitä oli.... mutta niin paljon oli myös menetettävää ja kipeintähän se on toisesta luopua. Muista kuitenkin, että aina on joku, johon tukeutua jos vaan vähääkään siltä tuntuu. Se vaan on niin vaikea mennä eteenpäin, kun vielä toivoisi jotain olevan...
Luettuani vastauksesi uudestaan ja uudestaan, ainakin kirjoitustyyli näyttää tutulta. Lisäksi kirjotettuani ja pyyhittyäni pois useita erilaisia "post scriptumeita" en pysty sanomaan kuin Kiitos, mikä summannee kaikkein parhaiten mitä anteeksipyynnön jälkeen ajattelen.
Nojuu, kyllähän tämä hiukan epävarmahko yhteydenpitoväline voipi olla. Välillä oon hieman miettinyt, miten ois asiat edenny jos ei oltais täällä "paljastuttu", hmmm.. Sinun tekstit onkin monesti mua todella ilahduttaneet, kuten varmasti monia muitakin - niin aikas onnellinen oon siitä. :) Oon toki toppuutellut asiaa, mutta hyvinhän meillä meni ja tunnetaankin jo ihan mukavasti. Aloinkin jo miettimään niitä post scriptumeitasi.., voisin ehkä taas jollain muotoa palailla jos nyt jotenkin vielä passaa, mutta oli mukavat viestit nämä sinulta, helpotti. Tsemppaillaan.
passaahan se, voisi olla hyväkin lähettää rivi tai kaksi aina välillä. Asiat ovat toki ehtineet muuttua ja ihmiset siinä samalla, mutta kuulumisia voi aina vaihtaa. :)
Juu, kaippa olet oikeassa.. Ja palailenhan minä, tuttuun osoitteeseen.(kunhan nyt ennätän, mutta vilkaise aina sillon tällön)
Huono tuuri todellakin. Eiköhän suurin osa meistä tällä palstalla ole kumminkin ihan hyviä tyyppejä.
"Minulla on sellainen käsitys, että koulukiusaus tai vastaavanlaiset traumat herkistävät ihmistä, jolloin ihmisestä tulee arka ja kömpelö (hermoileva, epäedustava:D) -mutta paremmin tutustuttaessa todella mukava." Olet katsonut liikaa... Kaikista hirviömäisimmät ihmiset on entisiä kiusattuja. Osa ei ole mennyt pilalle, mutta moni on avun ulottumattomissa.