muitten äidit tällasia?

uskonnot tekevät. Muut kuin "oikeauskoiset" eivät ole yhtä hyviä. Sen takia ruvetaan syrjimään. Eikös nuo jehovantodistajat ole aika vaikeaa porukkaa? Heillähän on se tapa, että jos vaikka omat lapset jättävät kyseisen lahkon, niin he katkaisevat välit näihin. Ei edes puhuta, ja jos kadulla tulee vastaan, niin vaihdetaan puolta. Äitisi ei ole tainnut ihan tuolle tielle lähteä, mutta eiköhän tuo hänen vitutuksensa johdu juuri siitä, että et tunnusta sitä mihin hän uskoo. Olen lueskellut juttuja, joissa juuri jehovaperheissä kasvaneet sanovat elämänsä olleen yhtä helvettiä. Taidatkin jo ymmärtää miksi. Uskoisin, että elämäsi helpottuu huomattavasti, kun pääset pois saman katon alta. Jos äitisi jatkaa piinaamistasi, niin voihan sitä ilmoittaa poliiseille häirinnästä. Tuo mitä sanot syntisten hävityksestä ja paratiisista, niin eihän niihin oikeasti pitäisikään uskoa. Valitettavasti turhan moneen moiset höpötykset uppoavat, ja sitten tuloksena voi olla juuri tätä. Jos uskonnon takia masentuu ja ajautuu itsemurhan partaalle, tai jos ihmisiä syrjitään vaan sen takia, ettei usko jonkun epämääräisen sekavan kirjan sepustuksiin, niin voiko sanoa, että tuo on tervettä touhua?

Kannattaisi varmaan muuttaa omaan asuntoon. Jos kerran käyt töissä, rahaa pitäisi riittää vuokraan. Kimppa-asunnossa tulee halvemmaksi kuin yksin. Välit lapsuuden perheeseenkin yleensä paranevat, kun ei olla päivittäin nokatusten. Tai ehkä viime yönä kaikki tuntui juuri tuolta, ja tänään on parempi päivä? Ehkä auttaisi sekin, jos sanoisit - ei uhitellen ja vihaisena vaan ihan asialliseen sävyyn -, että suunnittelet muuttavasi. Vanhempasi ehkä heräisivät huomaamaan, että on viimeiset ajat asua yhdessä eikä niitä kannata pilata ainakaan turhan takia.

Olet valitettavasti uskonnon uhri. Suosittelisin kotoa pois muuttamista, kun se on vaan mahdollista. Poliisi-TV:ssä oli aikoinaan juttua asiasta: http://www.youtube.com/watch?v=YkRGk-fP87g

Edellisiin voisin vielä lisätä, että vaikka et ehkä nyt tulekaan perheesi kanssa toimeen, niin se ei tosiaankaan eikä onneksi tarkoita, ettet voisi tulla muiden kanssa toimeen. Tarvitset irtiottoa kuvioistasi. Kun löydät oman juttusi voit ehkä joskus vielä saada välisi kuntoon myös perheesi kanssa, vaikka et enää ajattelisi kuten he.

jos haluat muuttaa Tampereelle sohvallani on aina paikkaa vapaa ainakin ton kirjotuksen perusteella. kunhan vaan imuroit joka päivä kissankarvat kämpästä ainakin isommat niin hyvä:) kaveriani koitetaan just käännyttää jehovan todistajaks enkä tiedö mitä tekisin. en sillain haavottuvaisessa tilassa kun on taustalla mielenterveysongelmia. en oikeen tiedä mitä tekisin.

Ain ihmiset on halunneet määräillä ja vahtia. Sulla on usko itselläs ei sitä muut anna. Anna itselles aikaa ja pidä pää selvänä .Asuntoja saa hyvin netistä kun katsot. Älä ajattele alapäällä ..koska silloin yleensä pettyy!! Himassas on liian paniikissa oleva äiti ..sano että ottaa lomaa seurakunnasta. Jumala on vapauden ja raittiuden henki.Älä syksy muiden mukana joka juttuun mukaan niin tulee ajateltua omilla aivoilla.

katso myös http://www.uskontojenuhrientuki.fi/

Kuulostaa jokseenkin tutulta. Mun äiti haukku mua huoraksi ja oli muutenkin häijy. Sanoi että en ole normaali eikä kukaan voi koskaan pitää sellaisesta ihmisestä kuin minä olen. Sanoi että sosiaaliset taitoni ovat huonot enkä osaa olla ihmisten seurassa. Sanoi että olen tunteeton ja itsekäs ihminen joka käyttää ihmisiä tyydyttääkseen omat itsekkäät tarpeensa. Äidin kuva minusta ei pitänyt paikkaansa. Olen aika varma että sama pätee myös sinuunkin, joten älä usko mitään mitä hän sanoo. Uskon että äiti vihasi minua ja teki kaikkensa pilatakseni elämäni. Hän oli uskovainen ja mielestään parempi kuin muut. Minä olin syntinen ja siksi minulla ei ollut mitään arvoa tai merkitystä. Vihasin uskontoa ja uskovainen oli minulle kirosana. Nyt aikuisena, uskon Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. En suostu kuitenkaan sanomaan itseäni uskovaiseksi, sillä se sana edustaa minulle ahdasmielisyyttä ja julmuutta. Niinkuin ei nimi miestä pahenna, ei myöskään joku pimahtanut uskovainen itse uskoa pahenna. Uskoni on minun ja Jumalan välinen asia, se ei liity ahdasmielisiin ja omahyväisiin uskovaisiin millään lailla. Uskoni ei ole sama kuin äidin usko. Jätin äitini uskonnon ja otin oman uskon vastaan. Ja kyllä jotkut ihan oikeasti uskovat maailmanloppuun jne. Minäkin ehdin lapsuudessani kokea usemamman maailmanlopun odotuksen. Uskon että kuoleman jälkeen on jotain muuta kun tyhjyys, mutta se paljastuu sitten aikanaan. En usko näihin äitini tiettyihin päivämääriin ja kaavoihin... Sairasta touhua. Jälkikäteen tajusin äidistäni sen, että hänen on täytynyt olla sairas. Myös hän uhkaili väkivallalla ja puukolla... tosin kohteena olin minä eikä mikään kissa. Äidin oma elämä on ollut vaikeaa alkaen ihan lapsuudesta, ja jostain syystä hän varmaan halusi kostaa minulle omat kärsimyksensä. Omat ikävät luonteenpiirteensä (oli omituinen, omasi huonot sosiaaliset taidot, oli tunnekylmä ja käytti ihmisiä hyväkseen) hän näki minussa. Ja koska hän oli hyvä uskovainen ja minä syntinen, niin sillä hän oikeutti kaiken mitä ikinä tekikään ja sanoikaan minulle. Joko niin tai sitten hän on niin tunnekylmä ettei tarvinnut mitään oikeutusta. Neuvoni sulle onkin, että muuta pois heti kun mahdollista. Kysele avustuksia ja kerro avoimesti tilanteestasi (mahdoton kotitilanne, pakko muuttaa). Hae aktiivisesti apua joka taholta ja kysele. Voisit mennä puhumaan jollekin ammattilaiselle, purkaa sydäntäsi. Itse tein niin, mutta vasta kolmas terapeutti tärppäsi. Kaksi ensimmäistä sanoivat, että tytön ja äidin suhde on aina monimutkainen ja että kaikki tytöt ajattelevat jossain vaiheessa tuolla lailla äidistään. Ja että vanhemmatki tekevät erehdyksiä vaikka tarkoittavatkin pohjimmiltaan hyvää. Meinasin luovuttaa kun kahden ekan psykologin luota lähdin itku kurkussa kotiin. He eivät tajunneet ongelman syvyyttä ja luulivat varmaan että minä liioittelin tai olin kuvitellut jotenkin väärin. Vasta kolmas uskoi eikä tarjonnut pliisuja selityksiä. Tälle uskaltauduin kertomaan tarkemmin ja enemmän. Elä siis heti luovuta jos tuntuu siltä, että kukaan ei kuuntele eikä välitä. Ehkä äidin pahuus on vieläkin sellainen tabu etteivät edes kaikki ammattilaiset pysty sitä uskomaan tai käsittelemään. Kun pääset kotoa pois, tee rajat selviksi äidillesi ja pidä niistä kiinni. Koti on sinun ja sinulla on täysi valta määrätä kaikesta. Et ole äidillesi mitään velkaa, vaikka hän kuinka yrittäisi uskotella muuta. Tuollaiselle äidille ei kukaan ole mitään velkaa eikä mitään tyttären velvollisuuksia voi olla olemassa kun kerran äitisi on laiminlyönyt äidin velvollisuudet. Hyvää loppuelämää sinulle. Vaikka sinulla on vielä pitkä tie edessäsi (sinun täytyy käsitellä äitisi herättämät tunteet), niin kohti auringonpaistetta kuljet, vaikka välillä tulisikin sateisia ja pilvisiä kausia.

Rohkenin laittaa puolestasi (kisujesi myös) ja koko perheenne puolesta esirukouspyynnön Pirkko Jalovaaralle (rukousystavat.fi). Halutessasi voit tehdä jatkossa samoin. Uskon itse Jeesukseen ja Raamatun Sanaan sellaisena kuin se seisoo. Netistä voi etsiä apua muutenkin. Löysin joitain sivustoja, joihin kannattaisi varmasti tutustua:

uskontojenuhrientuki.fi

jttuki.info (aukeaa kuulemma pian: erityisesti entisille Jehovan todistajille sekä Jehovan todistajien omaisille tarkoitettu tukiryhmä)

mll.fi:llä (Mannerheimin Lastensuojeluliitto) on nuorille tukipuhelin

Pääkaupunkiseudulla voi hakea nuorisoasuntoja ainakin sivulla alkuasunnot.fi.
Oletko katsellut asuntojen lisäksi uusia työpaikkoja, vaikka saman yrityksen/laitoksen toimipisteitä eri paikkakunnilla, joista saattaisi saada (työsuhde-?) asunnon helpommin ja halvemmalla? Varmista, että lemmikkejä saa pitää. Olisiko jollakulla eläinrakkaalla tytöllä tarjota alkuun alivuokralaiskämppää (tulisi halvemmaksikin ja voisit säästää tulevaa varten)? Voisit sitten ulkoiluttaa kisuja valjailla.

kerro polisille tollaset äidit sais kuolla ...

Toivon että pääset tuosta tilanteesta pois mahd. nopeasti. Asuntoja on vaikea löytää varsinkin jos haluaa asua hieman huokeammin. Jos tilanne äityy todella pahaksi suosittelisin ehkä tyttöjen ja nuorten naisten asuntolaa, sieltä saa yösijan ja apua omaan tilanteeseen.

käsittääkseni jehovat ovatkin sellaisia,että he katkaisevat välit jos joku jättää sen uskonnon,vaikka kyseessä olisi oma lapsi. valaisen tässä myös hieman sellaista asiaa,että joissakin uskonnoissa aletaan syrjimään,koska kuvitellaan olevansa parempia kuin toiset. itse olen kristitty. uskon Jeesukseen,mutten todellakaan syrji muita,tai pidä itseäni millään lailla parempana,koska raamattukin sanoo että kaikki ovat saman arvoisia.