Olen kyllästynyt tähän jatkuvaan vastoinkäymisien putkeen, elämässäni ei juuri muuta olekkaan ollut kuin vastoinkäymisiä, tällähetkellä olen kaiken lisäksi jo 9:tä kuukautta sairaslomalla ja se kestää vielä jonkin aikaa, masentaa ja laskut on rästissä ja kohta saan asunnostakin häädön kun en kykene maksamaan vuokria ajoissa, mitä teen kun en töihin kykene ja olen yrittänyt monilta eri tahoilta saada apua mutta mistään en sitä saa kun en ole alkoholisti enkä maahanmuuttaja. Luultavasti ainut keino on auttaa itse itsensä helpompaan eli edessä on enää henkilökohtainen ratkaisu jota olen miettinyt jo muutaman kuukauden ja varmaan on monelle eri taholle tässä yhteiskunnassa suuri helpotus kun on sitten yksi avun ruinaaja pois listoilta. Ei tämä yhteiskunta ole hätääkärsiviä auttava mitenkään ja varsinkin silloin kun on suomen kansalaisesta kyse mutta kun on tullut muualta niin eipä näytä ongelmia olevan kun kaikki hoidetaan sosiaalihuollon ja suomalaisten verorahoilla. Ikävä todeta mutta sinä joka luet tätä niin varmaan itsekkin tiedät tämän vääryden, mielestäni tämä elämä on jo nähty joten tuumasta toimeen.
"Elämään kyllästynyt"
Jatkuva alamäki...
181163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
olet hakenut apua/mitä apua ja miksi et ole saanut, niin ehkä pystytään neuvoa?
Rahaongelmiin sosiaalitoimistosta ja spr:ltä, kirkolta mutta eipä tipu apua näistä ja nyt on jo tosi tarve psykiatrilla joten mitä vielä neuvoja? Narun osaan itsekkin punoa ja lääkkeet kykene syömään mitä vielä? Tyhjänpäiväistä tuntuu olevan! Koen suomalaisena itseni eriarvoiseksi maahanmuuttajiin nähden.
Minäkin olen miettinyt asiaa ja se pelottaa minua. Ei siitä voi kertoa kenellekään, en myöskään halua suljetulle osastolle, enkä välttämättä lääkkeitäkään. Masennuksen syy on ensihoitoa mielestäni.
................
kyllä turhaa energiaa ulkomaalaisten ja yhteiskunnan mollaamiseen, käytä se energia ennemmin asioiden hoitoon. Ensiksi menet vaikka kaupungin tai kunnan velkaneuvontaan juttelemaan ja alat kyseleen sieltä ohjeita raha-asioihin. Jos et itse yksin jaksa, pyydä jotain kaveria mukaan tueksi, asioita hoitamaan. Senjälkeen kävelet terveyskeskukseen ja tilaat lääkärille ajan tai menet päivystykseen ja pyydät lähetettä psykiatrille tai psykologille, jos sitä tarvit. Kaveri vaikka mukaan... Kun nämä asiat olet tehnyt, niin jo helpottaa... Ainostaan kaksi asiaa...Tee vaikka yksi asia tänään iltapäivällä ja toinen huomenna, jos tuntuu raskaalta. Valittelemalla ei saa mitään aikaan. :)
Radiossa sanottiin hiljattain, että velkaneuvontaan on esimerkiksi Helsingissä pitkä, ainakin puolen vuoden jono. Ei sinne niin vain tänään tai huomenna marssita sisään. Pakolaisista tiedän, että pakolaisstatuksella tuleville huolehditaan valtion toimesta kaikki heidän tarvitsemansa. Asun pienellä paikkakunnalla, jonne on aivan hiljattain tullut melko suuri joukko pakolaisia. Heille on tuotu kylän huonekaluliikkestä uudet huonekalut. Heille on hankittu uusia polkupyöriä. Pakolaisstauksella Suomeen tulleille todella yhteiskunta eli me veronmaksajat maksamme kaiken. Vakavasti masentunut ei yksin selviydy asioistaan. Hän tarvitsee usein aivan konkreettista apua, ei vain kylmiä ja tylyjä ohjeita tyyliin "älä vain makaile, vaan ryhdy toimeen", aivan kuin hän tahallaan olisi voimaton ja saamaton, kyvytön huolehtimaan itsestään ja asioistaan.
Kyllä meidän, joiden isoisät/äidit ovat tätä maata rakentaneet, pitäisi olla ensimmäisenä kun jotain jaetaan. Tuntuu niin pahalta, kun muutamille pakolaisille yms. pitää järjestää kaikki mahdollinen, vaikkei sitä ole meillä kaikilla alkuasukkaillakaan ja sitten jäädään vielä toiseksi. Jos pakolainen tarvitsee turvapaikan, niin miski ne pitää heti opastaa vaatimaan kaikkea (niillehän oikein järjestetään siihen perehdytys) ja sitten on vielä kaikenmaailman erityisavustukset, mistä muut voi vaan haaveilla.
saanti alkaa juuri sillä hetkellä, että aletaan toimimaan, tukihenkilön, eli kuten aikaisemmin mainitsin, kaverin tai jonkun muun henkilön kanssa. Tilanne ei kyllä muutu jos istutaan kotona kuuntelemassa radiota, että kuinka pitkät jonot on eri paikkoihin, kyllä sinne tulee marssia heti huomenna. Ehkä aikaa ei heti saa mutta käytännön neuvoja saa heti ensikäynnillä, miten toimia. Tunne, että on asian eteen jotain tehnyt, on jo osa paranemisprosessia. Vai on pakolaiset saaneet huonekaluja ja muuta tavaraa...So what? Eipä se taida heikentää sillä hetkellä kenenkään henkilökohtaista tilannetta? Taitavat kunnat saada tukia vastaavasti, joillekkin kunnille pakolaiset, jopa tuottavat rahaa ja parantavat kunnan taloutta. Eikä noista asioista valittaminen ja vatvominen paranna kenenkään masennusta, päinvastoin... Vakavasti masentuneelle ei tule kukaan apua tarjoamaan kotiin, vaan apua on haettava itse, tai ystävän avustuksella. Sohvalle ei voi jäädä makaamaan, vaan on pyrittävä hoitoon nopeasti, mielellään jo ennenkuin pahimmat oireet alkavat. Moni ei hakeudu hoitoon tarpeeksi aikaisessa vaiheessa. Myös omien taloutta koskevien asioiden hoitoon täytyy etsiä apua, joko itse tai tuttavien avulla. Syitä masennukseen on satoja, eivätkä useimmat itsestä kiinni mutta valitettavasti joissakin tapauksissa myös itseaiheutettuja. Paraneminen voi kestää mutta siitä voi myös parantua. Mikä sitten on konkreettista apua, siitä voi olla monta mieltä. Joskus neuvo, että "tee niin", voi olla jo sitä... Negatiivisen ajattelun tilalle, positiivistä ajattelua...:).
että Suomessa ollaan niin kateellisia...Se on saanut sitä ja toinen toista ja minä en mitään. Eivätkä nämä pakolaiset kaikkea saa, siitäkin olisi hyviä esimerkkejä mutta kun ei voi täällä kertoa:). Tiedon puutetta on paljon meillä suomalaisilla, sekä kuulopuheita, joihin uskotaan.
Kysymys ei ole mitenkään kateudesta vaan epäoikeudenmukaisuudesta, jos me alkuasukkaat ollaan huonommassa asemassa kuin pakolaiset. Tottakai niitäkin pitää auttaa, mutta miksi heillä on etusija?
Suomi on lupautunut ottamaan tietyn pakolaiskiintiön suomeen(kuten moni muu maa myös ja vielä isomman). Se velvoittaa suomea pitämään huolta heistä, auttamaan alkuun ja mahdollisuuksien mukaan sopeuttamaan heidät suomalaiseen elämään. Siihen kuuluu suomenkielenopetus, sekä muita sopeuttamiseen kuuluvia juttuja, perusterveyden huolto jne. Se, että heillä on etusija, että alkuasukkaat on huonommassa asemassa, ei pidä paikkaansa, tiedän sen kokemuksesta. Moni pakolainen lähtisi heti takaisin kotimaahansa, jos se olisi vain turvallista. He ketkä ovat onnistuneet saamaan töitä, elävät tosi vaatimattomasti, käyttävät vähän rahaa elämiseen ja mahdolliset vähäiset säästöt, he lähettävät usein vanhoille köyhille vanhemmilleen. He siis pitävät huolta vanhemmistaan, toisin kuin me suomalaiset. Me lähetämme vanhempamme vanhainkotiin ja sen jälkeen yhteiskunta joutuu pitämään huolta heistä. Hyvä jos kerran vuodessa käymme vanhempiamme tapaamassa, ei ehkä niinkään usein. Jokaiselle suomalaiselle, olisi hyvä kerran, käydä jossain köyhässä maassa, se avaisi silmämme ja valittelu loppuisi. Oletko käynyt, minä olen?
Juu, positiivinen olen ollut. En suinkaan istu ja kuuntele radiota, vaan minulla on työmaalla radiolliset kuulosuojaimet ja niistä kuulen tietoa maalimasta. Juuri lähti masentunut ja harhainen läheiseni pakkohoitoon ambulanssin ja poliisin avustuksella, kun ei häntä muuten saatu liikkeelle. Totta tosiaan olen ollut positiivinen ja koettanut taiteilla hänen kanssaan ja sairastunut itsekin siitä mielettömästä puristuksesta ja sekoilusta. En kadehdi pakolaisia, vaan puolustan masentuneita. Tiedän heidän suuren voimattomuutensa ja avuttomuutensa. Kun näen iloisten ja reippaiden pakolaisten kävelevän ja pyöräilevän kylän raittilla, näen henkisesti terveitä ihmisiä, en avuttomia tai toivottomia. Olen auttanut tuota masentunutta läheistäni itseni uuvuksiin asti ja masentunut itsekin. Se ei ole mitään mieltä ylentävää puuhaa. En ole makoillut, vaan teen työtä. Sairaslomalla en ole ole ollut päivääkään, vaikka työkykyni ei ole oireideni vuoksi kehuttava. Olen roikkunut työssäni ja jokapäiväisissä rutiineissa. Tukihenkilökin voi luhistua.
masennus on myös raskasta masentuneen lähipiirille ja joskus voi myös masentuneen aviopuoliso sairastua samaan. "Radion kuuntelulla" tarkoitin lähinnä sitä, että monet antavat periksi jo ennenkuin on kysellytkään apua, tyyliin; "Ei sinne kannata mennä, kun on niin pitkät jonot, ei sinne kuitenkaan pääse". Tai hiukan huumorilla hyöstettynä(en halua halventaa millään tapaa naisia mutta) esim, kun nainen menee vaatekauppaan, niin jo ulko-ovella tokaistaan; "eihän täällä ole mitään", vaikka ei olla päästy vielä kaupan sisäpuolelle(tämä oli siis huumoria). Se on sellaista negatiivistä ajattelutapaa... Työni vuoksi(en ole sairaanhoito alalla) olen tavannut pakolaisia sekä eri mielenterveysongelmista kärsiviä suomalaisia. Joten tiedän kolikon kummankin puolen. Pakolaisilla on useasti myös mielenterveysongelmia, varsinkin nuoremmilla, aina ne eivät vain näy ulospäin. Kun on ollut sodan keskellä, pistooli ohimolla, joutunut kokemaan kauheuksia, näkemään kuolemaa, niin erilaiset traumat ja univaikeudet ovat aika yleisiä. Ne eivät aina vain näy ulospäin, kuten ei monen suomalaisenkaan masennus. Terveydenhuolto masentuneille ei ole kaikkein parasta meillä mutta se ei suinkaa ole pakolaisten vika, eikä saraanhoitohenkilökunnan, vaan vika on byrokratiassa, sekä toimintatavoissa, siitä olen myöskin monen psykiatrin, sekä psykologin kanssa, useasti keskustellut mutta se on jo toinen juttu. On totta, että tukihenkilö voi myös luhistua, siksi, pitää muistaa hoitaa itseään, että jaksaa auttaa muita :). Hauskaa perjantaita!
Minä muiden mukana hautasin viime viikolla hyvän ystäväni, joka päätti itse päivänsä. Apua hänelle yritettiin antaa, kaikenlaista. Mutta joku vaan vei. Itsemurha on ainakin jälkeenjääville kauhea asia. Hänkin sanoi minulle monesti, että parempi, että häntä ei olisi. Ja nyt minä itken joka päivä häntä, ikävä on kova. Älä tee sitä, mene mielenterveystoimistoon ja sano suoraan mitä ajattelet ja suunnittelet. Apua löytyy aivan varmasti. Ystäväni kohdalla huomasin sen, että jostain syystä hän ei aina edes sietänyt sitä, että häntä autettaisiin. Toisaalta onhan virallisessa auttamisjärjestelmässä puutteita, se on ihan selvä. Resurssit eivät kohtaa tarvitsijoita. Mutta sinä et voi tietää millainen on huominen. Nimittäin joku päivä se ei olekaan sellainen kuin luulit. Se on ihan varma .. saattaa tulla vaikka ylämäki :)
Olispa edes tasaista...
Aloittaja puhui alamäestään, sen vastakohta olisi ylämäki.Mietin tuota, mikä lie parasta. Joskus pieni haaste saa miettimään asioita eri kantilta.
minun tilanteeni just nyt on se, että mun isä on kyllästynyt elämäänsä. Meidän äiti on surullinen sukuasioista ja nyt isä suree tätä. olen kyllä vasta 15... onkohan se masennusta?? toivoisin savani äkkiä apua ettei mitään kamalaa tapahdu...
Hei sinä.mäkään en oo alkoholisti enkä maahanmuuttaja...Tulin juuri sairaalasta kotiin,yritin tehdä henkilökohtaisen ratkaisun.Älä sä tee! Olo on kahta kaameempi nyt!! Yritetään jaksaa.Mä en ymmärrä,miksi ei auteta jos ois päihdeongelmia apua sais joka suunnalta!!