Paljon asiaa..

Suppana* kirjoitti:

Ajattelin purkaa tänne vähän tuntojani.. No niin mistähän aloittaisin!? Alusta. Olen nuori nainen, poikaystäväni sairastui skitsofreniaan noin vuosi sitten,oli pakkohoidossa liki puoli vuotta. Oli elämäni vaikeimpia aikoja. Itselläni alkoi ilmenemään jos jonkinlaista kipua, niskat ja hartiat useimmiten. Nukahtamisvaikeuksia. Mikään ei kiinnostanut. Ravasin lääkärillä jos jonkinlaisen vaivan takia.(minulle diagnosoitiinkin paniikkihäiriö jonkin ajan kuluttua) En syö siihen kun rauhottavaa aina tarpeen tullen. Poikaystäväni pääsi kotiin ja kaikki meni ihan hyvin.Olin itse käynyt psykologin luona juttelemassa. Luulin että kaikki alkaa mennä parempaan joten hakeuduin töihin.Niin ja ennen poikaystäväni sairastumista, siskoni sairastui syöpään, mutta onneksi hän on nyt selättänyt sen. Ja vielä näitä tapahtumia aiemmin ystäväni teki itsemurhan. JA HÖLMÖNÄ LUULIN ETTÄ OLEN SELVINNYT NÄISTÄ KAMALISTA KOKEMUKSISTA! Mutta sitten..... Nyt vähän ajan sisällä, minulle on taas ilmennyt kipuja jotka ei lakkaa, ei ollenkaan! on niska/ hartia kipuja, huimausta,puutuneisuutta käsissä ja kasvoissa, muutenkin jotenkin kiukkuinen ja väsynyt olo. Kävinpä sitten taas lääkärissä, kun olin itkenyt kolme päivää oloani! Lääkäri rauhoitteli että nämä puutumiset johtuu niskasta. MUTTA niskavaivat ovat ilmeisesti psyykkisiä. Niinpä minut lähetettiin psykologian poliklinikalle, MASENNUS ja UUPUMUS, diagnosoitiin minulle! Nyt kun mietin tarkemmin, olenkin ollut todella masentunut ja nyt vasta tajuan että nämä vaivat ovat olleet ilmeisesti sitä. Nyt jatkan psykiatrilla käyntiä säännöllisesti ja etsimme minulle sopivan lääkityksen jolla saataisiin ajatukseni taas kasaan. En mitä ilmeisemmin ollutkaan vielä "selvinnyt" läheisteni sairasteluista ja muista asioista jota elämä on tähän 23 ikävuoteen asti tuonut. Ja se on tuonut aika paljon! Toivoisinkin saavani kenties juttukaveria ihmisestä, jolla olisi samankaltaisia kokemuksia kun minulla. Kiitos:)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä