Kuinka pian synnytyksen jälkeen ootte käynyt viihteellä`? En tosiaan kaipaa nyt mitään helvetin moraalisaarnaa siitä kuinka äiti ei voi tehdä muuta kun hoitaa lastaan ja kuinka huono äiti on jos ajatteleekin viihdettä kun on lapsi ym.
Ihan haluan vaan kysyä minkä ikäsenä olette jättäneet pienokaisen luotettavan ihmisen kanssa esim. isän jos olette halunneet hieman tuulettua?
Ja rintaruokinnasta ei tarvitse valistaa kun on pullo ja lypsäminen keksitty.
Kiitos teille jotka vastaatte asiallisesti.
Oletteko käyneet viihteellä?
Birkerliinikka
352811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Moi! Minulla itselläni on reilu 5kk vanha pieni tyttö... Kun hän oli 2kk kävin tuulettumassa tyttöjen kanssa, isän ollessa vauvan kanssa kotona... Minusta vauvan voi jättää luotettavalle hoitajalle kotiin, kun äidistä itsestään tuntuu siltä, että olisi kivä mennä. En usko sen olevan kenellkkään pahaksi, vaikka pienen vauvan äiti kävisi silloin tällöin ulkona... Rintapumput ja tuttipullot on keksitty niinkuin sanoit ja äitikin jaksaa taas paremmin kun on vähän päässyt "aikiusten maailmaaan"..
Edellistä viestiä lukiessani, ajattelin vielä lisätä, että kyllä rentoutuminen oli minullekkin vaikeaa aluksi...:)
Me asutaan kaukana molempien vanhemmista ja ystävistä joten lapsi jäi hoitoon ekaa kertaa kun menimme mieheni äidille yhtenä viikonloppuna kyläilemään. Mummo ja vauva saivat hyvin tutustella toisiinsa kun olimme perjantai yön ja koko lauantai päivän siinä mummolla ja sitten illalla lähdimme mieheni kanssa ystävälle istumaan iltaa. Se oli kyllä minulle tosi vaikeaa! En meinannut aluksi millään rentoutua ja kyttäsin kännykkääni koko ajan kun odotin mummon terveisiä vauvan kuulumisista. Olimme menossa samaan paikkaan yöksi eli tiesin että heti aamulla pääsen sylittelemään mutta silti olin ihan solmussa. Oli se kuitenkin ihan kiva että mentiin, loppuillasta muutaman viinilasillisen jälkeen osasin jo vähän nauttiakkin olostani. Yöllä en onnistunut nukkumaan kuin pari tuntia kun ajattelin vain mummon kanssa toisessa huoneessa nukkuvaa pikkuistani. Toisen kerran käytiin viihteellä taas samalla tavalla kun vauva oli vajaa 5kk. Silloinkin oli tosi vaikeaa lähteä vaikka olin tosi innoissani siitä kun olimme lähdössä baariin. Taaskaan ei yöllä uni maistunut tälle äidille ollenkaan. Nyt kun lapsi on vähän yli 6kk niin taas olemme lähdössä istumaan iltaa ystävillemme. Taas lähdemme samalla kaavalla eli pe ja la vietämme mummolla niin saavat taas tutustella kun ei olla pitkään aikaan nähty. Sitten illalla lähdemme istumaan iltaa ystävällemme. Toivottavasti tällä kertaa menee jo paremmin, äidillä nimittäin :). On se kyllä jännä mitä tunteita tuo ilman lasta lähteminen on minussa herättänyt. Raskaana ollessani suunnittelin että heti kun vaan pääse niin lähden viihteelle ja isä saa kotona antaa pulloa. Ei minun sitten yhtään tehnytkään mieli. Todella toivon että tuo hoitoon jättäminen edes vähän helpottuisi kun lapsi kasvaa, ei tätä arkea kuitenkaan jaksa jos ei ikinä missään käy tuulettamassa.
Meillä oli 7kk ja olin yöllä vain 5tuntii pois ja isä hoisi ,muksu nukku kiltisti senkin ajan että nei ollut lapselta pois olleskaan . Ja nyt ei tee mieli ees vähään aikaa lähteekkään tulihan siinä pieni ikävä jo pienokaista.
Tuota, asia ei varsinaisesti tälle palstalle kai kuulu, mutta aihe liippaa sen verran läheltä, että kysäisen täältä, mitä mieltä olette. Ystäväni sai kolme viikkoa sitten lapsen, joka syntyi hyvin pieni kokoisena (alle 3kg), vaikkei ollutkaan keskonen, vaan syntyi 4 päivää ennen laskettua aikaa. Ystävälläni oli raskausaikana poikaystävä, joka oli vasta teini, mutta tämä poika ei ole siis lapsen biologinen isä. Vajaa viikko lapsen syntymän jälkeen, poika kuitenkin jätti ystäväni, minkä ymmärrän, koska on niin nuori, eikä ole lapsen oikea isä, ja lisäksi ystäväni käyttäytyi tosi huonosti häntä kohtaan. (mm. laittoi pojan heräämään öisin syöttämään lasta, koska ei itse ollut valmis luopumaan yöunistaan)
Ystäväni lapsi oli alle viikon ikäinen, kun hän vei lapsen mummolaan hoitoon, ja lähti ruotsinlaivalle, koska ei kuulemma jaksanut vauvaa kun se valvotti häntä. (??) Vauva on ollut kolmen viikon elinaikanaan jo ainakin viisi kertaa hoidossa muualla, koska ystäväni on omien sanojensa mukaan niin väsynyt. Lapsella ei siis ole koliikkia, ja hän tuntuu nukkuvan ja syövän kunnolla. Tosin ystäväni ei imetä lastaan, koska kun poikaystävänsä jätti hänet, hän lakkasi syömästä, jolloin maidontulo loppui.
Kaiken huippu oli kuitenkin eilis ilta ja viime yö. Paras ystäväni soitti, ja kertoi tämän yhteisen ystävämme pyytäneen häntä ottamaan vauvan taas hoitoon. Oli myös sanonut, että on soittanut koko puhelinluettelonsa läpi, eikä kukaan ollut pystynyt vauvaa ottamaan. No, ystäväni oli sitten suostunut hoitamaan vauvaa yhden yön, koska oli huolestunut, ettei tuore äiti anna sitä kelle tahansa hoitoon tai jopa jätä sitä yksin kotiin. Vauvan äiti oli myös sanonut, että hänen on pakko päästä baariin, koska muuten hänen "päänsä räjähtää". Tämä ystäväni oli siis tuonut 3 viikkoisen vauvansa hoitoon, ja luvannut tulla hakemaan hänet tänään puolen päivän aikoihin. Ystäväni, jolle vauva siis tuotiin hoitoon, kertoi minulle, ettei lapsella ollut tullessa päällään muuta kuin body, ei housuja, ei sukkia, ei mitään ulkovaatteita, ja lisäksi hän oli selkeästi kipeä. Myöskin tuore äiti oli pakannut lapselle mukaan 2 tuttipulloa, ja yhden äidinmaidon korvikkeen, ei mitään muuta.
Ystäväni oli sitten valvonut koko yön lapsen vierellä, koska tämän hengitys oli korissut niin pahasti, että hän epäili pystyykö vauva edes hengittämään. Ystävälläni on omakin tytär, ja hän on myös yksinhuoltaja, joten osaa kyllä hoitaa lapsia, eikä tosiaankaan ole mitenkään ylihysteerinen. Aamulla kun ystäväni oli soittanut tälle vauvarassun äidille, ja kertonut vauvan olevan kipeä, oli äiti alkanut mankumaan, että onko se nyt muka pakko viedä lääkäriin, ja eihän se nyt niin kamalaa voi olla. Oli samalla myös luvannut tulla heti hakemaan lapsensa, mutta tämänkin jälkeen oli vielä mennyt pari tuntia kunnes hän oli suvainnut saapua.
Olen oikeasti ihan kauhuissani tästä tilanteesta, mua säälittää valtavasti tuo pieni lapsi, enkä pysty ymmärtämään miten joku aikuinen ihminen voi olla noin vastuuton. Ystävämme on kuitenkin jo 25-vuotias, joten mistään teiniäidistä ei ole kyse. Mietin ihan oikeasti, olenko julma ystävälleni, jos teen hänestä lastensuojeluilmoituksen? Haluaisin kuitenkin, että lapsi saisi elämälleen arvoisensa alun, eikä joutuisi olemaan heittopussina ympäri kylää koska äitinsä tahtoo viihteelle. En todellakaan ole sitä mieltä, että pikkuvauvalla olisi parempi muualla kuin oman äitinsä luona, mutta tässä tapauksessa alan kyllä kallistumaan lapsen etujen puolellle. Mietimme juuri, että tietääköhän tuo lapsi edes kuka hänen äitinsä on, koska on suunnilleen joka kolmas yö jossain hoidossa, ja koska äitinsä ei häntä edes imetä, niin voihan se olla ettei hän noin pienen lapsen päässä eroa millään tavalla muista häntä hoitaneista ihmisistä.
Tämä ei ole trolli, vaan ihan totta joka sana. Haluaisin auttaa sekä äitiä, että lasta, mutta miten se onnistuu kun lapsen äiti ei ajattele mitään muuta kuin itseään?
Jos tämä juttu nyt todellakin on totta, niin äkkiä tekemään lastensuojeluilmoitusta ennen kun vauvalle käy huonosti!!!!!!!!!
Me lähdimme ekan kerran viihteelle vauvan ollessa 1kk ikäinen ja toisen kerran 2kk iässä..molemmilla kerroilla poika oli vanhempieni luona yötä ja aamulla haimme pois.nyt poika viikkoa vajaa 4kk ja mielessä ollut että olis kiva johku taas päästä.Ei se huonoa äitiä tee jos viihteellä käy,PÄINVASTOIN itse koen olevani parempi äiti kun jaksan taas hoitaa lasta ilman hermojen kiristystä(lyhytpinnainen):)
viihteellä lapsen ollessa n.kuukauden, isä jäi hoitamaan.. toisella kerralla poika oli lähes 2kk ja kolmannella kerralla 2,5kk.. tuolloin siskoni hoiti poikaa minun pumppaamalla maidolla. Viime kerrasta onkin nyt useampi kuukausi, enkä ole kokenut tarvetta lähteä uudestaan.. joidenkin mielestä taijan olla tosi huono äiti nyt kun kävin noin usein alkuaikoina "viihteellä" xDD oivoi..tuolloin koin tarvetta päästä happihyppelylle tuulettaan päätä, nykyään kun lapsi on isompi ni tulee käytyä lapsen kans enemmän kyläilemässä kun on oppinu tuntemaan toisen ihan kunnolla..=)
nyt vuoden ikäinen!
Olet oikea superäiti! Paljon parempi kuin me kaikki muut! Hah!
Toinen toteaa, ettei vuoteen ole käynyt ja sinä vedät siitä kummalliset johtopäätökset superäitiydestä. Kumma maailma, kun on pakko mennä baanalle ja jättää lapsensa muille hoitoon, ettei pidetä "superäitinä"....
Meillä lapsi nyt 3kk, en oo menny enkä ole menossa hetkeen. Taidan olla jonkun sortin kalkkis, mutta koen ehtiväni myöhemminkin. Siksi se lapsi on maailmaan tehty, että sitä kaipasimme ja halusimme antaa aikaamme hänelle. Mutta en tuomitse ketään jos joku muu haluaa mennä ja siitä tulee hyvä mieli niin kivahan se vain on. Mulla nyt vain se omatunto on niin ankara kaveri, ettei juhlimisesta tulisi kuin stressi. Mistä sen tietää, jos jossain vaiheessa ajatukset muuttuu, sitten sitä mennään ;)
Olen täysin samaa mieltä! Tuntuu, että heti pilkataan, jos joku haluaa rauhassa olla vauvan kanssa kotosalla esim. ensimmäisen ikävuoden. Sellaisia äitejä kyllä saa arvostella, mutta ei niitä, jotka suunnilleen laitokselta lähtevät baariin. Onpas oudoksi käynyt maailma.
Itse en ole käynyt ulkona, vauva nyt puolivuotias. Omat häät tulossa, mutta vauva ei silloinkaan mene hoitoon, ainakaan yöksi.
ite kävin ekaa kertaa baanalla kun tyttö oli päälle 2kk ja likka jäi isukin hellään huomaan :) kun lapsi oli n. 3kk juhlistimme isukin kanssa kihlajaisia yhdessä ja lapsi oli mummolassa. sen jälkeen olikin pari kuukautta taukoa ja nyt olen alkanut käymään n. kerran kuukaudessa tuulettumassa että jaksaa paremmin arkea. meillä on ollut se "hyvä" puoli (mun ulkoilun kannalta) että en ole lastani juurikaan pystynyt imettämään. ja ottakaa tuo lause nyt sitten ihan huumorilla! :D
lähdin ulos viihteelle ekan kerran kun tyttö oli 5kk ikäinen. Silloinkin tyttö jäi isän kanssa kotiin ja isille ei jäänyt muuta kuin pukea yöpuku ja unipussi, antaa iltamaito ja viedä nukkumaan, että ei ollut vauvalta eikä minulta paljoa pois :)
En ole päässyt vielä kertaakaan, tosin kauheasti ei ole mieli tehnytkään. Vauva on nyt 6 kk. Hän ei huoli tuttipulloa / nokkamukia / hörpytystä / ruiskumaitoa tms., vaan suostuu syömään ainoastaan rinnasta. En ole voinut siis kovin kauas irtautua vauvasta. Ensi viikolla alotellaan kiinteät, mutta eihän nekään nälkää pidä vielä pitkiin aikoihin kun määrät on niin pieniä, vaan suurin osa syömisistä lienee tulevaisuudessakin äidin tissistä peräisin. Mutta eipä tässä kiire ole. Käyn tuulettumassa ravintolassa ihan päiväsaikaan ja syödään hienosti perheen kesken. Siellä voi olla vauvakin mukana, ja tuntuu ihan tuulettuneelta hienostoruokailun jälkeen. :)
mä kävin kun poika oli n.1kk.mulla loppui maito silloin ja mulla oli niin paha mieli siitä että oli pakko päästä pois kotoa.mummo katsoi poika kun se oli muutenkin meillä ollu pari viikkoa ja poika oli tottunut mummon ja oli helppo antaa sille hoitoon.kyllä itku tuli kun piti mennä.meni tunti kun loppui itku.. on kiva käytä välillä ulkona.siitä piristy ja jaksaa taas.mutta ei nyt liiaan usein kannatta käytä. monta kertaa kuussa on kyllä vähä liikaa.
Itse kävimme miehen kanssa viihteellä kun vauva oli n. 1 kk ikäinen. Suurinpiirtein 1-2 kk välein käymme jossain, niin että vauva on hoidossa. Syömässä, istumassa iltaa tai jopa ihan baarissa. Kumpikin meistä käy silloin tällöin itsekseen kavereiden kanssa viihteellä tai istumassa iltaa, eli toinen on vauvan kanssa kotona. On tehnyt kyllä hyvää päästä välillä tuulettumaan, niin yhdessä kuin erikseenkin. :) Mutta siis, tuohon mitä ihmettelin että jos jätätte vauvan isänsä kanssa kahdestaan niin katsotteko että olette jättäneet vauvan "hoitoon"? Vähän kuin jollekin ulkopuoliselle? Itse ainakin koen että isä on yhtä tärkeä ja yhtä hyvä hoitaja vauvalle kun minä itsekin. Muutenkin pidän isää ihan tasavertaisena hoitajana kuin itseänikin. Ainut mikä häneltä ei onnistu on imettäminen. (No se ei pitkään onnistunut minultakaan). Jotenkin tuntui osa kirjoituksista oudolta tuossa asiassa, jossakin luki että "vauva nukkui koko ajan kun olin poissa", kiinnostaakin että oletteko oikeasti koko vauvan hereill olo ajan sen kanssa läsnä? Käyttekö kaupassa yksin? Lasketteko että vauva on ollut silloin isällään "hoidossa"? Enkä siis oikeasti kysy mitenkään provosointi mielessä, tuntui vain oikeasti oudolta. Enkä myöskään tarkoita pahoittaa kenenkään mieltä. :)
Samaa mieltä, lapsi ei ole hoidossa jos on oman isänsä kanssa!!!!
väärä sanavalinta. en nyt ihan noin sitä tarkottanu. Lähinnä kelasin vaan tuota ruokapuolta isää hoitajaksi nimittäessä.
vauva oli kk ikäinen kun kävin yhdellä vauvan isän kanssa vappuna. poissa oltiin 2 tuntia ja koko ajan vain mietin lastani, vaikka tiesin että mummon kanssa pärjäävät niin ikävä tuli heti sellaisessa ympäristössä. olen ollut poissa pidempäänkin vauvan luolta, mutta tuo "baarimeininki" toi heti huonon äidin ajatukset mieleen, vaikken itse niin ajatellutkaan. kun vauva on reilu 2 kk on tarkoitus lähteä tyttöjen kanssa iltaa istumaan ja oikeasti toivon että pystyn olemaan rennosti ja pitämään hauskaa!! mun mielestä on ihan hyvä nyt pikkuvauva aikana käydä mielummin isän kanssa jossain kun sitten kun vauva on vanhempi ja alkaa vierastamaan, sekä opettelemaan rutiineja. sillon niitä vanhempia tarvitaan vauvan luona enemmän luomassa sitä omaa rytmiä ja turvallisuutta. onneksi meillä on ihanat mummot, jotka oikein kilpailee kummalle viedään hoitoon, kun menen salille/kampaajalle/shoppaileen tms.. :D musta on tärkeää että ottaa sitä omaa aikaa myös, vaikka vauvankin kanssa on tosi helppo liikkua. on se ihan eri juttu mennä yksin ja vaan olla!
Minä en ainakaan pidä isää "hoitajana" vaan hän on yhtälailla pätevä ja osaava kuin itsekkin.Voin huoletta jättää lapsen hänen hoiviinsa.Hoidossa on silloin kun isovanhemmat,kaverit tms. on lapsenlikkana.
Itse kävin eka kerran kavereiden kanssa iltaa viettämässä kun vauva 2.5kk ja isän kanssa käytiin yhdessä.
Aiemmin ei ollut edes oikein kiinnostanut..nytkin huomasi sen että väsymys oli sitten kamala kun valvoi vähän myöhempään :D,piti vauvan päikkäri aikaan itsekkin ottaa unet :)
Valitettavasti jouduin avioeron vuoksi laittamaan välit poikki ja sovimme että saa hoitaa lastaan kun haluaa! Eli vien lapseni hoitoon isälleen! Parempi niin kuin ei näkisi ollenkaan! :)
Vauva 10kk enkä ole vielä käynyt itsekseni muuta kuin kaupassa ja lääkärissä. Miehen kanssa ollaan kahdesti käyty ravintolassa, jolloin vauva ollut pari tuntia mummollaan, mutta ei yötä. En ole valmis jättämään vauvaa yöksi ainakaan tänä vuonna. Ensi kuussa aion mennä ensimmäistä kertaa istumaan iltaa tyttöjen kanssa ja isä jää vahdiksi.
Vauva oli pitkään kunnon tissitakiainen eikä ole koskaan huolinut pulloa. Öisin heräili 1-2h välein tuonne 9kk asti. Joskus 6kk kieppeillä vähän ahdisti, kun oli niin kiinni vauvassa yötäpäivää, mutta se meni ohi. Nyt vauva ei ole enää niin minussa kiinni ja voin hyvillä mielin lähteä iltahumpuutuksiinkin.
vielä käynyt viihteellä. Lapsi on tällä hetkellä 2kk. Olen kyllä ajatellut viihteelle lähtemistä, jos vaikka tässä kuukauden sisällä pääsis :)
käynyt, vauva nyt reiku 5kk. Enkä ole lähiaikoina lähdössäkään.
Heippa!Ekan kerran oltiin kun poika oli 3kk. Oli mun syntymäpäivät ja käytiin niitä juhlistamassa... ikävä oli kauhea, mutt kyllä sitä sit rentoutuikin mukavasti illan kuluessa ja aamulla kauhee kiire pojan luokse. Poika oli minun vanhemmillani hoidossa ja kaikki meni hyvin. Sen jälkeen olemme vieneet pojan yökylään 5 kertaa mutta niistä kerroista ollaan oltu viihteellä pari kertaa. Ja kyllä se vaan ihmeitä tekee :)on paljon pirteämpi yms...Meillä poika ollut alusta asti korvikkeella joten meillä kävi se syöminenkin helposti kylässä....
Ekan kerran lapsi yö hoidossa ja mamma viihteellä kun ikää 2kk, aikaisemmin olis tehny mieli lähteä, mutta ei vaan raaskinut niin pientä jättää.. Hoitajana toimi mummu, joka nähnyt ja ollut lapsen kanssa tekemisissä päivittäin.
Mä kävin ekan kerran ku poika oli 2kk, oli vappu. Join 3 siideriä ja tulin yöksi kotiin. Oli seuraavana aamuna olot :D Seuraavan kerran käytiin miehen kanssa ku poika oli 3,5kk ja sen jälkeen oon käynyt yhdesti. Kaikki taplaa tyylillään, mun mielestä ulkona voi käydä kunhan se ei oo joka viikkoista. Tai sitten voi olla kotona, jos siltä tuntuu. Vaikka koko vauva-ajan. Itse kaipaan piristysruiskeita arkeen, koska hoidan yksin poikamme (Kyllä, mieheni on työnarkomani ja muuta hoitoapua ei täälläpäin ole. ) Tän viikonloppuna baana kutsuu taas kun vanhempani tulevat pohjoisesta katsomaan poikaa
kun vauva oli 7kk ja jäi siis isänsä kanssa kotiin eli ei ollut hoidossa. Nyt ollaan lähdössä miehen kanssa kaksin ulos, kun lapsi on 11kk ja menee äidilleni hoitoon. En olis aikaisemmin pystyny jättämään hoitoon, mutta nyt ei ajatus tunnu enää yhtään pahalta. Tiedän, että lapsi oli kyllä pärjänny ilman äitiä jo aikaisemminkin, mutta ei mulla olis ollu kivaa kun olisin vaan ikävöiny tyttöä :)
Olen nyt tänä lauantaina ekan kerran menossa, poika on nyt viikkoa vajaa 8kk. Isin kanssa jää kotia nukkumaan, minä syötän illalla ja laitan nukkumaan, sitten lähden.. Poika on jo klo 19 sängyssä joten ehdin hyvin vielä antamaan puuron ja imettämään ennen lähtöä. Vähän kyllä jänskättää että mitenkä sujuu ;) Itse ne ole mennyt kun en ole raaskinut, ja omatuntoni on ilkeää laatua, marmattaa joka asiasta muutenkin äitiydessä... mutta kyllä katson että äitikin on vapaansa ansainnut ja isi ihan yhtä pätevä lastaan hoitamaan.
Vauva oli 5 viikkoinen, kun kävin ystäväni polttareiden lopussa muun porukan kanssa baarissa. Join pari drinksua, viivyin ehkä 3 tuntia ja mies katsoi vauvaa.
Ekan kerran vauva oli pidempään hoidossa (yön yli) kun olimme samaisen kaverin häissä, ja vauva oli silloin 3-kuinen. Hyvin oli mummolassa viihtynyt :)
Me käytiin mieheni kanssa kastajaiset jälkeen ulkona syömässä ja sit kuppilassa muutamalla, mut oltiin jo puolen yön aikaan kotona, kun ei jaksettu olla pitempään. Tyttö oli silloin noin 1,5kk. Ja tämän ajan mummo oli meillä ja oli tytön kanssa. Jos olisin tiennyt että mikä tuska tulee siitä kun en imettänyt yli 12 tuntiin, niin olisin jättänyt ne muutamatkin ottamatta, muuten ei harmita reissu yhtään.:) En silloin ajatellut yhtään että pumppu olis ollut tarpeen,koska täys imetin, no siitä opineena niin seuraava reissu onnistuikin sit jo paremmin pumpun kera noin 2kk sen jälkeen, eli tyttö tais olla jotain 3kk. Ja silloin olin ekan kerran yötä pois, isä oli lapsen kans kaksistaan kotona. Onneksi huoli pullon, eihän sitä olis sit minnekkään päässyt.
Mua kanssa hiukan ihmetyttää tuo isien hoitajaksi nimittäminen??? Tai se, että jännittää jättää vauva isälle. Ymmärrän kyllä jos osoite on eri eikä isä ole ollut lapsensa kanssa viikottain tekemisissä.
Meillä mies sai olla vauvamme kanssa ensimmäisen kuukauden ajan symbioosissa, koska minä toivuin hätäsektiosta enkä pystynyt juuri muuta kuin imettämään ja sitäkin huonosti. Olen aina pitänyt lapseni isää tasavertaisena ja yhtä pätevänä "hoitajana" lapsellemme kuin itseäni. Käyn mielelläni yksin kaupassa, kavereilla, kosmetologilla tai jopa siiderillä kun isä on lapsensa kanssa, en tunne että minun tarvitsee äitinä olla jatkuvasti saatavilla vaan isäkin käy lapsellemme aivan yhtä hyvin. Haluan, että minun lapselleni muodostuu hyvä ja luottamuksellinen suhde kumpaankin vanhempaansa.
Poika on kohta neljä kuukautta vanha ja ensimmäisen kerran hoitoon menee todennäköisesti pikkujoulu-aikaan eli on silloin yli puolivuotias. Ja hoitoon viemisellä tarkoitan nyt kummia tai mummia. Jännittää kyllä jo etukäteen, mutta onhan meidän isän kanssa päästävä tuulettumaan myös yhdessä :)
eiköhän tuo johdu siitä että kaikki isät eivät osallistu yhtä innokkaasti... oli sitten syynä halu/uskallus/kokemattomuus/pelko tai mikä tahansa.... meillä on ollut paljon riitaa asiasta. olen tullut siihen tulokseen ettei meidän isi oikeen tiedä miten leikkiä/hoitaa vauvaa ja mitä enemmän paasaan sitä vähemmän tapahtuu edistystä... eli minä hoidan lastamme suurimman osan ajasta ja hän kasvaa isäksi hitaammin... vaikka tuo on välillä niiiiiiiin ärsyttävää.
Tutkimuksissa on todettu parisuhdetyytyväisyyden kohoavan raskauden ajan aina vauvan syntymään saakka. Seuraavat kolme kuukautta tyytyväisyys laskee kuin kissan häntä… Onneksi tämä on ohimenevää. On tärkeää löytää jokin keino, millä yhteinen sävel parisuhteessa säilyy ja kypsyy. Tämä onkin haaste, sillä vauvan turvallinen kehitys on niin riippuvainen ensisijaisesta hoitajasta, että yhteiset matkat eivät tässä vaiheessa ole ensisijainen keino parisuhteen hoitamiseen (vauva alle 1 vuotias).
Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin. Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee. Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan. Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.
Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. ”Menneisyys” (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti ”ole olemassa yksin”. Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.
Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.
Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä). Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla. Joskus toki elämässä sattuu asioita (sairaalareissu, äidin vakava uupuminen), jolloin vanhempi joutuu jättämään imeväisikäisen vauvan pidemmäksi ajaksi hoitoon. Ideaalitapauksissa hoitajana toimii silloin toinen vanhempi, joka on vauvalle päivittäisestä arjesta tuttu.
lähde: http://kaksplus.fi/vastaanotto/vauvan-hoitoon-jattaminen