Tulin tähän ryhmään kun etsin opiskelua varten näkökulmia näkö- ja kuulovammaisista. Lukiessani viestejä huomasin, että täällä ovat lähinnä vain liikuntavammaiset ja joku jopa esitti, että vammainen termiä ei saisikaan käyttää muista, ja suorastaan paniikki näytti syntyvän siitä kun rinnastetaan vammaiset ja kehitysvammaiset.
Nyt jäi sitten kiinnostamaan nämä vammaisryhmien väliset suhteet. Ja haluankin kysellä, että mihin tuo "vain liikuntavammainen on oikea vammainen"-käsitys tulee? Ja sitten myös, että ovatko vammaisryhmät miten sotajalalla keskenään? Haukutaanko toisia paljonkin? Yritetäänkö kiilata toisen vammaisryhmän ohi, että saataisiin etuja itselle?
Ja sitten se pääasiani. Mistä foorumeista voisin löytää näkö- ja kuulovammaisten keskusteluja? En ainakaan tällä hetkellä kaipaa henkilökohtaista kontaktia vaan ihan lueskelisin keskusteluja.
kuka on vammainen?
vain liikuntavammainenko?
192045
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hei! Itse olen liikuntavammainen ja vammainen-sanaa saa ja pitää mielestäni ennemmin käyttää kuin esim. invalidiä. Valitettavan usein huomaa eri vammaryhmien ennakkoluuloja toisiaan kohtaan. Itse haluaisin olla enemmänkin tekemisissä esim. kuurojen kanssa, koska viittomakieli ja kuurojen kulttuuri on varsin hienoa. Ei tällä palstalla taida olla kuin yksi joka henkeen ja vereen pitää kiinni siitä, ettei missään tapauksessa liikuntavammaista ja kehitysvammaista sekoiteta. Eniten harmittaa juurikin tämä vammaisten itsensäkin harrastama luokittelu,vaikka sitten sanotaan, että ei haluta itseäkään mihinkään luokiteltavan vamman perusteella!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000015&conference=1500000000000099&posting=22000000043709161
Vammaisuutta on määritelty eri aikoina eri tavalla. Vammaisuuden määrittelyn kirjoon voi tutustua esim. tutkimalla nykyistä lainsäädäntöä ja miten siellä on vammaisuutta määritelty. Itselleni vammaisuus on yleiskäsite, joka kattaa monenlaisia ihmisiä, näkövammaiset, huonokuuloiset, liikuntavammaiset, kehitysvammaiset ja pitkäaikaissairaat. Sensijaan kuurot eivät pidä itseään vammaisina, vaan kielivähemmistöön kuuluvina. Monet lukivaikeuksiset ajattelevat, että kyseessä on vaikeus, ei vamma.
Mun mielestä vammautunut olisi oikein hyvä sana niille, jotka ovat vammautuneet onnettomuudessa. Joskus ollut siis "terve" mutta vammautunut jonkun onnettomuuden seurauksena. En tiedä sitten, miten tämä määritelmä sopii syntymänäkövammaisiin tai syntymäkuuroihin, joilla ei ole muita ongelmia kuin aistipuutos.
Olen samaa mieltä, että sana "vammautunut" kuvaa hyvin juuri sitä vammaisryhmää joka on onnettomuuden kautta jollakin tavalla "muuttunut vammaiseksi". Toisaalta pelkkä sana "vammautunut" voi tarkoittaa vammaa päässä tai raajoissa jne, joten tarkkaa kuvaa siitäkään ei saa. Näkö- ja kuulopuolella sitä sanaa vastaavat sanat kuuroutunut ja sokeutunut erotuksena syntymävammasta.
Kaikki vammautuneet ihmiset ovat wannabee-vammaisia.
Sanoo mitä vain, niin eikö siitä väännetä vitsiä tai jotakin asiatonta. Mielummin katson eläviä ihmisiä kuin South Parkin piirroshahmoja. Mikä muuten sellainen "tahdonollavammainen" on?
voin kyllä vaihtaa osaa jonkun vammattoman kanssa. Tuskin sen jälkeen on enää wannabevammainen.
on aina vammasempi edeltäjäänsä. Nykyisten 30 kymppisten isät ovat paremmassa fyysisessä kunnossa. Armeijan keskeyttää 25 % ikäluokasta. ja osa hakee vapautusta nettiriippuvuuden. Ei voi ku todeta sairasta ja vammaista sakkia koko kansakunta. Olen itse juossut joskus kakarana coopentin testissä 700 m. sitä on pitkä matka Kenenisa Bekelen ennätykseen 4755 m.
Vammaisuuden määritelmä muuttuu aikojen myötä ja vaihtelee kulttuurista toiseen. Se, että armeijan keskeyttää neljänneksen sinne menneistä, ei välttämättä kerro ikäluokan terveydestä tai vammaisuudesta vaan myöskin asenteista: armeijaa pidetään sen verran vähämerkityksisenä ja omaa mukavuutta taas merkittävämpänä kuin ennen, että armeijassa yritetään vähemmän ja keskeytetään helpommalla. Ja samoin tietysti arvomaailmassa fyysisen suorittamisen ovat korvanneet monet muut asiat. Tosi sairasta! senkin vammanen! Siinä esimerkki asenteesta ja puhetavasta, jolla vammaisuutta käytetään vihan ja inhon ilmaisuna, tai ainakin jonkin ei-toivottavan, tai sillä vain halutaan halventaa toisen ihmisen arvoa.
On eri asia onko syntymästään vammainen vai vammautunut ja mistä syystä. On eri asia onko vammautunut ja miten. On eri asia onko liikuntavammainen vai kehitysvammainen. On eri asia onko vakava vähitellen vammauttava/invalidisoiva sairaus vai "kertaluonteinen vamma". Sanotaan, että "vamman ei tarvitse olla suuri kun se on päässä". Tarkoittanee siis myös asennevammaa...
Kuuroilla oma keskustelupalstansa tällä samalla Yhteisö-sivulla : http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000015&conference=4500000000000471&subcat=1004
vammaisten keskuudessakin on "kasteja". Fyysiset vammat koetaan vähemmän haitallisiksi kuin henkiset. Moni liikuntavammainen on saanut nöyryyttäviä kokemuksia, kun esimerkiksi kaupan kassa ei puhuttelekaan vammaista, vaan tämän kanssa asioivaa perheenjäsentä, avustajaa tms. Eli siis usein vammattomat tuntuvat kuvittelevan, että jos istuu pyörätuolissa tai kävelee hassusti, myös aivotoiminta on varmaankin vajavaista. Näinhän asia ei ole. Tästä sitten johtuu, että kehitysvammaisuutta hävetään ja pelätään. Jos minulta kysytään, niin henkisesti kuin fyysisesti vammaiset ovat vammaisia, eikä vammaisten keskinäinen tappelu paranna kenenkään asemaa.
Aivan totta! Asioita ei voi yleistää, esimerkiksi kehitysvammaisten väkivaltaisuus yleistettynä on melko kaukaa haettu ajatus. Itse olen elämäni aikana tavannut kymmeniä ja taas kymmeniä kehitysvammaisia ja heistä yksikään EI ole väkivaltainen. Kongnitiivisilta taidoiltaan kenties eroavat hieman, mutta ei taatusti väkivaltaisella käytöksellään muista ole erottuneet.
Kerran eräässä klubikonsertissa autoin pyörätuolissa istuvaa kaveria raivaamaan itselleen hyvän paikan lavan edustalta. Kaveri kiitti ja oli tosi tyytyväinen kun vielä kävin hakemassa hänelle kaljan (jonka hän tietysi maksoi niin kuin muutkin normaalit ihmiset). Kaikki meni hyvin siihen saakka kun kerroin olevani itse näkövammainen. En ole sokea, mutta sen verran heikkonäköinen, että vammaisuuden lääketieteellinen määritelmä täyttyy. Heti muuttui kaverin ääni kellossa: "painu v:ttuun näkövammainen", "luuleks olevas muita parempi vai?" ja vastaavaa. Menin todella hämmennykseen moisesta ja jätin kaverin sikseen. En vielä tänäkään päivänä täysin tajua, mikä sanoissani niin loukkasi häntä. Tosin vuodet ovat kyllä antaneet minulle vinkkejä siitä, mistä voisi olla kysymys eli juuri tuosta vammaisryhmien verisestä kateudesta. No, nyt, jos olisin vastaavassa tilanteessa, auttaisin siltikin, ja luullakseni en häkeltyisi mahdollisesta negatiivisesta palautteesta.
moni liikuntavammainen olla paljon aggressiivinen, töykeempi ja pahantahtoinen kun kehvelit konsanaan. Monilla meistä liikuntavammaisilla on huono itsetunto ja tietysti se näkyy ulospäin.
kun sinä näkövammainen.Joku vammainen kyllä kinuaa apua, ja sitten heti kohta ykskaks muuttuukin ääni kellossa, ja vammainen alkaa kitistä että "luuletko olevasi muita parempi", tai vastaavaa. Erittäin kummallista käytöstä. Siinä hyvin äkkiä katoaa kävelevän halu autella pyörätuolissa istuvaa...Ja vaikka ei tarvitsisikaan apua, niin aina voi kohteliaasti sanoa tyyliin "kiitos vaan, mutta selviän kyllä" tai sitten vaan antaa kohteliaasti vammattoman auttaa...vaikka periaatteessa saisi asian itsekin hoidettua. Itsekin annan mun vähän vajaan 3 vuotiaan siskontytön auttaa mut jaloista pyörätuoliin. Ettei mun jalat täysillä kolahtais jalkanojiin, vaikka saisin koko homman hoidettua itsekin
Itse olen keskustelun aloittaneen tilannekuvausta vastaaviin tilanteisiin tässä vuoden mittaan valmistumisestani (kevät 2008) lähtien kokenut. olen auttanut ihmisiä, ikään ja sukupuoleen, sekä vammaisuuskriteereihin katsomatta.. tässä muutama viikko takaperin olin hakemassa nykyisessä työpaikassani asiakkaan ruoat tiskiin, kun tämä oli lopettanut ateriointinsa. alku sujui asiakkaan kanssa mutkattomasti, mutta kun siinä sitten jutustelimme ja satuin kertomaan oman tilanteeni (putkinäkö, haitta-aste prosentit täys 100) se kaveri siinä sitten rupesi kovistelemaan.. kutsuin työnantajani paikalle, ja aikamme siinä asiaa selviteltyämme työnantajani langetti asiakkaalle kuukauden porttikiellon tähän luonasravintolaan. olen miettinyt itsekseni tätä asiaa.. joskus siltäkin kannalta, voisiko asenteita muuttaa positiivisempaan suuntaan, vai karsastaako nykymaailma erilaisuutta niinkin paljon että kun kerrot olevasi näkövammainen, alkaa tekstit muuttua varsin radikaaliin suuntaan. Viihdyn työpaikassani erinomaisesti. henkilökuntamme on mukavaa ja ottaa oman rajoitukseni työtehtävissä hyvin huomioon. Nyt kuitenkin valmistelemaan uutta työpäivää. moi
Olen invalidisoitunut, en sairas. En mielestäni vammainen.
Olen menettänyt kävelykyvyn ja molempien pidätyskyvyn.
Liikun sisällä rollaattiolla ja heikosti.
Ulkona jos joudun lykkivät pyörätuolilla. Olen tosi raskas työnnettävä siksi ja vapaudenkin puolesta haluaisn saada motorisoidun pyörätuolin. Vaan ei ole kaupungilla varaa?
Minulle on tehty 3x selkäydinkanavanavausleikkaus = on oikein kirjoitettu, kirjoitus matkittu lääkärin todistuksesta.
Leikkausten seurauksena opetellut 3x kävelemään, tämä viimeinen ei onistunut enään.
Aikoinaan ihmettelin, mistä ne kiukkuiset ukot ja akat tulee. Nyt tiedän-> kivuista ja säryistä. Tulee tiuskittua lähinnä olevalle.
Olen sitä ikäluokkaa jonka korviin särähti sana, aivoinvalidi. Sillä tarkoitettiin sodassa päähän haavoittuneita.