"Jer.3:22", "Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne".
Oi että kuitenkin monet niistä, jotka ovat hyljännet Herran ja halpana pitäneet Hänen armonliittonsa ja rauhanliittonsa, ajoissa ajattelivat, mitä heidän iankaikkinen rauhansa vaatii ja sydämestään kääntyisivät Herran ,
heidän Jumalansa tykö, jonka ääni vielä tänäänkin niin armollisesti kaikuu heille !
Armovirroistaan sä juo
teuta
25323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Taivaallisen Isän luopuneet lapset, jotka kasteessa otettiin hänen omikseen, mutta sitten olette hyljänneet hänen ääntänsä, vaan sinne tänne juosset vieraiden jumalien, tämän maailman epäjumalien tykö lihan himossa, silmäin pyynnössä ja elämän korskassa taikka sitten luottaneet omaan vanhurskauteenne epäuskossa.
Isänne ja vapahtajanne armonääntä, joka evankeliumin kautta kaikuu luopuneillekin lapsille! OI kääntykää takaisin Hänen tykönsä; sillä ei kenessäkään muussa ole autuutta! Sanokaa kaikesta sydämestä: "Katso, me tulemme sinun tykösi; sillä sinä olet Herra meidän Jumalamme "jae 22. "Maatkaamme häpeässämme, ja häväistyksemme peittätäköön meidät, sillä Herraa, meidän Jumalamme vastaan me olemme syntiä tehneet" jae 25. - "Totisesti, Herrassa meidän Jumalassamme on Israelin pelastus", jae 23. - Silloin on Herra itse "parantava teidän luopumisenne" Ja Hänen nimensään, joka on antanut saarnaviralle vallan antaa anteeksi synnit Jumalan puolesta, Matt. 16:19.; 18:18.; Joh 20: 23.
Ja syntien anteeksiantamusta kaikille niille, jotka näin tahtovat kääntyä ja vakavalla uskolla paeta taivaallisen Isän käsittämättömän laupeuden ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen ansion turviin. Ja "Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkeiksi", Es. 1:18 .
Joka sanassan julistetaan, on nyt uskottava ja otettava vastaan. Niin annamme Jumalalle kunnian, pidämme hänet sanassaan totisena ja alamme ylistää Hänen nimeänsä sanoen sydämestämme: "Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten ?", MKiik. 7:18. Tällä tavoin ottamalla vastaan armon sana, saadaan oikea rauha!
Oi lapsi, syömmes mulle suo, Sun syntis pois mä kannoin, Ja armovirrasta juoda saat Ne autuudekses annoit .
Ylenpalttinen suuruus meditä kohtaan, jotka uskomme hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan". Ef. 1:19. Apostoli oli jakeessa 18 toivottanut efessolaisilleensa ymmärryksen valaistusta Pyhän Hengen kautta, jotta he käsittäisivät, kuinka suureen autuuteen he evankeliumin kautta olivat kutsutu, ja riippuisivat siinä kiinni vahvalla, horjumattomalla toivolla. Vaan jotteivat he nyt katsellessan omaa mahdottomuuttaan antaisi sijaa epäuskolle, heittäisi pois udkallustaan ja kadottaisi toivoaan, niin rukoilee hän tässä Jumalaa opettamaan ja vakuuttamaan heitä siitä, "mikä on hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan ".
Ja vapiseva onkaan ihmissydän, joka TUNTEE SYNTINSÄ! Miten hirmuisia ja peljättäviä ovatkaan lain uhkaukset.
Saatanan peljätykset heränneessä omassatunnossa!Miten suurella vihalla ja kavaluudella vastustavatkaan kaikki villitsijät armon oppia ja USKOa! Ja kuitenkin, kaiken tämän keskellä ja vastoin kaikkia näitä hirmuisia esteitä tulee meidän nyt USKoa tosiksi Jumalan sanan armolupaukset autuudestamme Jeesusksessa Kristuksessa ! Eikä ainoastaan USKOa niitä yleensä tosiksi, vaan USKOa myöskin, että juuri minä, minä vaivainen ja tuomittu syntinen, olen myös totisesti, ilman mitään ansiotani, osallinen kaikesta tästä armosta ja kaikesta tästä sanomattomasta autuudesta, minkä Jumala ainoassa Pojassaan on valmistanut ja lahjoittanut minulle.
Sanoessaan sen olevan suurimmassa heikkoudessakin "Jumalan väkevyyden voiman vaikutusta". Niinkuin myös Herra itse todistaa: "Seon Jumalan teko, että USKOtte siihen, jonka Hän on lähettänyt", Joh. 6:29. JOS siis joku synnin ahdistama ja vaivaama sielu on alkanut sydämestään edes vähänkin luottaa Jumalan armoon Kristuksessa, niin tietäköön pitää sitä suuressa arvossa ja itse Jumalan työnä.
Eikä muiden ihmisten järjen eikä saatanan kavaluuden vietellä itseään etsimään jotakin parkorkeampaa tahi järjelle mieluisempaa autuuden tietä, vaan riippukoon vähäisenkin USKOkipinät voimalla Jumalan armonsanassa, älköönkä mitenkään irtautuko siitä, niin on tuosta vähäisestä kipinästä syttyvä tuli, joka nielee kaiken synnin ja mahdottomuuden ja valaisee pimitetyn sydämen USKOmaan Kristuksen täydelliseen sovitukseen!
Suo Jeesus , että Jo täyttyis meissä Sun Isäs tahto , Mi myös on sun ! Ja mielet, Herra , Sä kaikkein käännä Ja vihdoin kanssas Vie riemuhun !
"Korkeaveisuu. 5:2." Yksi on ystävä, parempi kaikkia muita ystäviä maassa ja taivaassa. Täällä emme tosin vielä näe tämän ystävämme kasvoja; kuitenkin on Hänen kauneutensa, joka evankeliumin sanasta ikäänkuin kuvastimesta loistaa meille, niin suloinen, että se jo täällä voittaa koko sydämemme, niin että " Häntä rakastamme, vaikka emme ole häntä nähneet, Häneen uskomme, vaikka emme nyt Häntä näe ", 1 Pietr. 1:8.
Peittämättömin kasvoin katsella Häntä sellaisena kuin Hän on, on Hänen suloisuutensa sytyttävä sydämemme ja sielumme Jumalan rakkauden voimalla rakastamaan Jeesusta iäti. Silloin ei meidän enää tarvitse etsiä ystäväämme eikä USKOssa turvautua Häneen NÄKEMÄTTÄ, vaan me saamme katsella Häntä kasvoista kasvoihin, ja saavutamme niin USKOmme päämäärän, Sielun autuuden Jeesuksessa, iankaikkisella ja sanomattomalla ilolla!
"Minä etsin Häntä, mutta en Häntä löytänyt; minä huusin Häntä, mutta ei Hän minulle vastannut;" Kor. veisu,5:6. Sielu, joka tuntee tämän ystävän, luottaa Häneen ja halajaa Häntä, - vaikka usein kaipauksen murheella, - saa myös monasti osakseen vastutusta itse Jerusalemin vartijoilta, niinkuin morsian valittaa: " kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät, he löivät minua ja haavoittivat minut" Kork,veis.5:7.
tunne itse sielunylkää Jeesusta, eivätkä sentähden voi tuntea Hänen morsiantaan, vielä vähemmän neuvoa tai lohduttaa Hätä, joka on "rakkaudesta sairas" 5:8. Ja joka täällä useinkin kaivaten etsii sydämensä rakastettua. Omanvanhurskauden vaatimuksilla he vain hosuvat ja haavoittavat Häntä, joka ei voi elää ilman ylkäänsä ja joka tuntee, ettei ole annettu lakia, jokavoisi eläväksi tehdä, Gal. 3:21. Mutta sielu, joka isoaa Jeesusta, ei voi saada tyydytystään, ennekuin hänelle julistetaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.
Ja ylkänsä äänen, joka huutaa näin: " Avaa minulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni, puhtoiseni ;"Siitä yksin tulee Hän iloiseksi, sanoen: " Kuule, rakkaani kolkuttaa;" Tämän äänen tuntee hengellinen morsian kohta ja avaa heti sydämensä oven yljälleen, Nyt on hän jälleen löytänyt etsimänsä, nyt "Minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea." Kork.veis. 2:3. Oi kuule, ken se kolkuttaa Ja luokses pyytää tulla? Jos hän vain luokses tulla saa, On rauha , riemu sulla .
" Se on Jumalan teko, että uskotte siihen, jonka Hän on lähettänyt "Joh. 6:29. Jos siis joku synnin ahdistama ja vaivaama sielu on alkanut sydämessään edes vähänkin luottaa Jumalan Armoon Kristuksessa, niin tietäköön pitää sitä suuressa arvossa ja itse kaikkivaltiaan Jumalan työnä.
"Jeesus seisoi Ystävänsä avatun haudan ääressä" Kivi oli vieritetty pois Herran käskystä, vaikka Martta oli tahtonut estää sitä, sanoen: Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää," Vaan mitä huoli elämän Herra kuolemasta! Hän, joka tosiaan voi sanoa: " Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut;" Joh. 11:25.
Nostaa silmänsä ylös, kiittää taivaallista Isäänsä, joka häntä aina kuulee, ja huutaa sitten kovalla äänellä: " Lasarus tule ulös!" Ja nyt nähtiin merkillinen Jumalan ihme; "kuolleena ollut tuli ulos, jalat ja kädet siteihin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympäri oli kääritty hikiliina, Joh. 11:44.
Jotka katselijoina seisoivart siinä, ilosta ja ihmetyksestä hämmästyneinä: " Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä," Mikä tässä Lasaruksen haudalla tapahtui ikäänkuin kuvauksessa, se on salaisesti jo tapahtunut kaikille uskoville ja se on kerran ilmeisesti käyvä täytäntöön.
Herramme, voittanut kuoleman, koska Hän itse on noussut kuolleista iankaikkiseen elämään; nyt on todella kuolema syönyt myrkkynsä ja helvetti saanut surmansa. " Kuolema on nielty ja voitto saatu," 1 Kor. 15:54-55. Sentähden ei kuolema enää vallitse tätä Kristusta eikä liioin Hänen uskoviaan, jotka tosiaan ovat Hänen ruumiinsa jäseniä, Hänen lihaansa ja luutansa .
Voittanut kuoleman ja haudastaan noussut ylös Taivaaseen; Siten olemme mekin Hänen omansa, Hänessä jo siirtyneet kuolemasta elämään. Sisällisen ihmisemme puolesta olemme jo Kristuksen uskossa Häneen kanssaan "herätetyt, eläviksi tehdyt ja asetetut taivaallisiin," Ef. 2:5-6.
Ihmisemme puolesta kuolemme joka päivä, ja vielä sen lisäksi luonnollisessa kuolemassa jätämme tämän synnin kehon mätänemään hautaan, niin elämme kuitenkin jo Kristuksessa keskellä tätä kuolemaa, ja Hän on kirkkautensa päivänä herättävä ja kirkastava tämän heikon kehommekin, niin että se on oleva Hänen kirkkaan kehon kaltainen. Fil. 3:21.
Ystävänsä haudalla huusi: " Lasarus, tule ulos!" niin on Hän myös kerran huutava, niin että kaikki ne, jotka haudoissa ovat, kuulevat Hänen äänensä, ja silloin tulevat vanhurskaat nousemaan ylös Ruumiillisestikin Iankaikkiseen elämään, mutta uskottomat iankaikkiseen pilkkaan ja häpeään, Joh. 5:8 ; Dan. 12:2.
Jeesus elää! Ei voi enää Kuolo meitä peljättää. Haudoissamme vaivoistamme saamme kerran levähtää , Kunnes kerran Ääni Herran Meidät taasen herättää.