Pahinta

kun ihmisistä on tullut niin itsekkäitä ja omaan napaan tuijottajia.Itse olen ollut kohta 20 vuotta naimisissa,nykyään kun erotaan niin helposti,jos vähänkin on jotain kränää niin ovet paukkuu.Eihän se elämä aina ole ruusuilla tanssimista,mutta sitähän se elämä on ja sitä vaan pitää jaksaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä.

mutta ajattelin vaan kirjoitti:

kun ihmisistä on tullut niin itsekkäitä ja omaan napaan tuijottajia.Itse olen ollut kohta 20 vuotta naimisissa,nykyään kun erotaan niin helposti,jos vähänkin on jotain kränää niin ovet paukkuu.Eihän se elämä aina ole ruusuilla tanssimista,mutta sitähän se elämä on ja sitä vaan pitää jaksaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä.

kuin se sinulle näyttää olevan. Joskus vaan on parempi lähteä eri suuntaan kun tapella vuosikausia samoista asioista ja antaa molemmille mahdollisuus onneen. Näin sanon lapsena joka katseli 20 vuotta vanhempiensa jatkuvaa huutamista ja riitelyä, eikä halua sellaista elämää itselleen IKINÄ! Lainaan tähän Irinaa joka kiteyttää hienosti vanhahtavan ajatusmaailman. "Meille uskoteltiin parempi sun on niin Että valintasi teet ja naulaat sen kii Älä riko kaavaa, älä näytä haavaa Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan Hetkeksi taas, pian helpottaa Tuut järkiisi taas ja annat vaan olla" Tyytyminen voi taata pitkän parisuhteen, muttei onnellisuutta. Vain yksi elämä..

mustavalkoista.. kirjoitti:

kuin se sinulle näyttää olevan. Joskus vaan on parempi lähteä eri suuntaan kun tapella vuosikausia samoista asioista ja antaa molemmille mahdollisuus onneen. Näin sanon lapsena joka katseli 20 vuotta vanhempiensa jatkuvaa huutamista ja riitelyä, eikä halua sellaista elämää itselleen IKINÄ! Lainaan tähän Irinaa joka kiteyttää hienosti vanhahtavan ajatusmaailman. "Meille uskoteltiin parempi sun on niin Että valintasi teet ja naulaat sen kii Älä riko kaavaa, älä näytä haavaa Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan Hetkeksi taas, pian helpottaa Tuut järkiisi taas ja annat vaan olla" Tyytyminen voi taata pitkän parisuhteen, muttei onnellisuutta. Vain yksi elämä..

tämän täysin. Eräs erilaisessa kulttuurissa asuva ystäväni sanoi kerran, että haluaa mennä Suomessa naimisiin ja olla onnellinen, koska täällä saa erota. Samaa asiaa olen katsellut lapsena. Huutamista, riitelyä, täydellistä ymmärtämyyttä ja välinpitämättömyyttä toisen tunteista, kylmyyttä. Ja kaikki vaan paheni ajan myötä ja se rotko toistensa välillä vaan kasvoi. Tuntuu aivan sairaalta ajatella, jos ne olisi vieläkin yhdessä kun vertaa millainen tilanne on nyt. Aivan hirveä ajatus. Molemmat ovat nykyään niin iloisia, eivätkä enää sellaisia koko ajan ärtyneitä. Toinen meni naimisiin toisen seurustelukumppaninsa kanssa ja toisella on eron jälkeen takana kaksi suhdetta ja juuri nyt on rakastunut ja löytänyt sellaisen ihmisen, jonka kanssa on paljon samoja kiinnostuksen kohteita ja harrastavat kaikkea yhdessä. On kauhean onnellinen ja puuhailee koko ajan jotain. Tuli oikein kylmät väreet kun ajattelin, että jos ne tosiaan olisi tuhlanneet elämänsä toistensa kanssa. Se ero oli todella vaikea tietenkin, mutta kaiken arvoinen ja jälkeenpäin ajateltuna aivan oikea ratkaisu. Kaikki asiat olisi kariutuneet siihen tyytymättömyyteen elämässä. Suhde meihin lapsiin, terveys, jaksaminen, pienet ilot elämässä. En myöskään halua sellaista ikinä. Riidat ei haittaa, kun ne johtuu rakkaudesta. Kun on katsellut sitä riitelyä, mikä johtuu siitä ettei ole oikeaa rakkautta, on vaan turhautumista, tyytymättömyyttä ja toinen ärsyttää. Enkä halua sellaista, että tuntuisi että toisen kanssa vaan kyynistyy ihmisenä ja oma kehitys menee alaspäin. Kuten vanhemmilla toistensa kanssa. Jos löytää jonkun, jonka kanssa haluaa kasvaa ja tuntuu että kasvaa, se on ihmeellistä. Se on kaikkea muuta kuin se, mitä ei halua.

sivusta. kirjoitti:

tämän täysin. Eräs erilaisessa kulttuurissa asuva ystäväni sanoi kerran, että haluaa mennä Suomessa naimisiin ja olla onnellinen, koska täällä saa erota. Samaa asiaa olen katsellut lapsena. Huutamista, riitelyä, täydellistä ymmärtämyyttä ja välinpitämättömyyttä toisen tunteista, kylmyyttä. Ja kaikki vaan paheni ajan myötä ja se rotko toistensa välillä vaan kasvoi. Tuntuu aivan sairaalta ajatella, jos ne olisi vieläkin yhdessä kun vertaa millainen tilanne on nyt. Aivan hirveä ajatus. Molemmat ovat nykyään niin iloisia, eivätkä enää sellaisia koko ajan ärtyneitä. Toinen meni naimisiin toisen seurustelukumppaninsa kanssa ja toisella on eron jälkeen takana kaksi suhdetta ja juuri nyt on rakastunut ja löytänyt sellaisen ihmisen, jonka kanssa on paljon samoja kiinnostuksen kohteita ja harrastavat kaikkea yhdessä. On kauhean onnellinen ja puuhailee koko ajan jotain. Tuli oikein kylmät väreet kun ajattelin, että jos ne tosiaan olisi tuhlanneet elämänsä toistensa kanssa. Se ero oli todella vaikea tietenkin, mutta kaiken arvoinen ja jälkeenpäin ajateltuna aivan oikea ratkaisu. Kaikki asiat olisi kariutuneet siihen tyytymättömyyteen elämässä. Suhde meihin lapsiin, terveys, jaksaminen, pienet ilot elämässä. En myöskään halua sellaista ikinä. Riidat ei haittaa, kun ne johtuu rakkaudesta. Kun on katsellut sitä riitelyä, mikä johtuu siitä ettei ole oikeaa rakkautta, on vaan turhautumista, tyytymättömyyttä ja toinen ärsyttää. Enkä halua sellaista, että tuntuisi että toisen kanssa vaan kyynistyy ihmisenä ja oma kehitys menee alaspäin. Kuten vanhemmilla toistensa kanssa. Jos löytää jonkun, jonka kanssa haluaa kasvaa ja tuntuu että kasvaa, se on ihmeellistä. Se on kaikkea muuta kuin se, mitä ei halua.

Kerrankin täällä on järkevää ja syväluotaavaa tekstiä todellisesta Elämästä. Tunnistin itseäni, kirjoituksesi toi huojentunutta oloa. :)

--- ---- kirjoitti:

Kerrankin täällä on järkevää ja syväluotaavaa tekstiä todellisesta Elämästä. Tunnistin itseäni, kirjoituksesi toi huojentunutta oloa. :)

mähän kirjoittelen tänne melkein joka päivä :D No ei vaiskaan :) Kiva, että joku edes jaksoi lukea sen :)

sivusta. kirjoitti:

tämän täysin. Eräs erilaisessa kulttuurissa asuva ystäväni sanoi kerran, että haluaa mennä Suomessa naimisiin ja olla onnellinen, koska täällä saa erota. Samaa asiaa olen katsellut lapsena. Huutamista, riitelyä, täydellistä ymmärtämyyttä ja välinpitämättömyyttä toisen tunteista, kylmyyttä. Ja kaikki vaan paheni ajan myötä ja se rotko toistensa välillä vaan kasvoi. Tuntuu aivan sairaalta ajatella, jos ne olisi vieläkin yhdessä kun vertaa millainen tilanne on nyt. Aivan hirveä ajatus. Molemmat ovat nykyään niin iloisia, eivätkä enää sellaisia koko ajan ärtyneitä. Toinen meni naimisiin toisen seurustelukumppaninsa kanssa ja toisella on eron jälkeen takana kaksi suhdetta ja juuri nyt on rakastunut ja löytänyt sellaisen ihmisen, jonka kanssa on paljon samoja kiinnostuksen kohteita ja harrastavat kaikkea yhdessä. On kauhean onnellinen ja puuhailee koko ajan jotain. Tuli oikein kylmät väreet kun ajattelin, että jos ne tosiaan olisi tuhlanneet elämänsä toistensa kanssa. Se ero oli todella vaikea tietenkin, mutta kaiken arvoinen ja jälkeenpäin ajateltuna aivan oikea ratkaisu. Kaikki asiat olisi kariutuneet siihen tyytymättömyyteen elämässä. Suhde meihin lapsiin, terveys, jaksaminen, pienet ilot elämässä. En myöskään halua sellaista ikinä. Riidat ei haittaa, kun ne johtuu rakkaudesta. Kun on katsellut sitä riitelyä, mikä johtuu siitä ettei ole oikeaa rakkautta, on vaan turhautumista, tyytymättömyyttä ja toinen ärsyttää. Enkä halua sellaista, että tuntuisi että toisen kanssa vaan kyynistyy ihmisenä ja oma kehitys menee alaspäin. Kuten vanhemmilla toistensa kanssa. Jos löytää jonkun, jonka kanssa haluaa kasvaa ja tuntuu että kasvaa, se on ihmeellistä. Se on kaikkea muuta kuin se, mitä ei halua.

"Jos löytää jonkun, jonka kanssa haluaa kasvaa ja tuntuu että kasvaa, se on ihmeellistä."