Eilen viimeksi oli jonkinlainen kumma neurologinen kohtaus. Vasemman käden sormet puutuivat pikkurillistä alkaen, ja myös vasemman jalan varpaista meni tunto. Sitten puutuivat kasvot ja näkökenttä kapeni, valo teki pahaa. Pahinta ja pelottavinta oli puhekyvyn menetys. Siis ikäänkuin tilapäinen afasia: ei saa puhetta aikaiseksi, vain käsittämätöntä siansaksaa, eikä osaa kirjoittaakaan. Ei vain tule sanoja mieleen. sitten alkoi julmetun raju päänsärky ja pahoinvointi. Puutuminen ja afasia helpottivat parissa tunnissa, mutta pään jäytäminen jatkui ainakin kahdeksan tuntia. Vielä tänään on jotenkin pökkelö olo eikä tee mieli päätä paljon heilutella. Näitä kohtauksia on ollut jo teini-iästä asti, mutta harvakseltaan, ei edes välttämättä joka vuosi, ja aina kohtaus on mennyt vuorokaudessa ohi. Outoa ja pelottavaa. Olen epäillyt jopa aivokasvaintakin joskus, mutta koska vielä olen elossa, ei se kai sellainen ole. Oireet sopisivat hyvin auralliseen migreeniinkin muuten, mutta havaitsin että te muut ko. sairautta sairastavat ainakin täällä keskustelupalstalla olette naisia. Minä olen 38-vuotias mies, ja kuten kerroin, kohtaukseni tulevat todella harvoin verrattuna migreeniin yleensä. Pitäisikö lopultakin mennä lääkäriin?
Eikö sittenkään migreeniä?
J.K.P.
2520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuullostaa ihan migreeniltä. Ei migreeni ole vain naisten sairaus. Ihan heti voin luetella ainakin kahdeksan tuttua miestä, joilla on migreeni.
hakeutua kohtauksen aikana keskussairaalan päivystykseen. Siten minä tällä vuosien kokemuksella menettelisin. Olen melko varma, että näin voimakkaiden oireiden vuoksi olisit päässyt magneettikuvaukseen, mikä olisi ollut mielestäni välttämätöntä. Olen saanut kantapään kautta oppia, että juuri vastaavanlaiset kohtaukset voivat olla todella vaarallisia. Mene ehdottomasti neurologin vastaanotolle ja pyydä lähete jatkotutkimuksiin joko yksityisesti, jolloin pääsee nopeasti esim. kuvauksiin, tai jos ei ole varaa, niin keskussairaalan neurologian poliklinikalle. Sinne ei kylläkään ihan nopeasti ilm. pääse. Ns. migreenipotilaita on yllin kyllin ja kuitenkin todellinen syy voi olla ihan jotain muuta, kasvaimesta alkaen. Aikoinaan, kun ei nykyisiä kuvantamislaitteita vielä ollut, serkkuani ja anoppiani hoidettiin kumpaakin n. 10 v migreenipotilaina, eivätkä sinä aikana kuolleet. Kummallakin oli kuitenkin aivosyöpä, joka selvisi heti, kun pääsivät tietokonetomografiatutkimuksiin, jotka vasta siihen aikaan yleistyivät. Vielä lähempänä esimerkkinä on tyttäreni, jolla on päässä aivonesteen kiertoa häiritsevä synnynnäinen kysta. Hänen pahimmat sairauskohtauksensa olivat juuri kertomasi kaltaisia. Hän oli 12-vuotias ja vuosien lääkäreilläkäynnit takana, kun asia selvisi lopulta tietokonetomografiassa ja laitettiin ensimmäinen shuntti. Hän myös kuuli sairaalassa hoitajien keskustelevan, jostakin toisesta potilaasta, että taas sieltä tulee ns. migreenipotilas. Eli on varmasti yleisempää kuin kuvitellaankaan, että laitetaan migreenin tilille monet epäselvät tapaukset. Jos kiinnostaa, niin olen kirjoittanut (vastannut) asiasta aikaisemmin "syöpä" otsikossa jokin aika sitten. Joka tapauksessa, vaikkei mistään kasvaimesta olisikaan kysymys, niin asia on syytä selvittää. Ainahan tällaiset kohtaukset jälkensä jättävät.